FC Lahti ja HIFK pelasivat Veikkausliigan kahden jumbojoukkueen välisessä tuskaisessa yhteenotossa maalittoman tasapelin. Joel, oliko ottelu niin tuskaista jalkapalloa miltä se näytti?

Kyllähän ero sillä, millaista jalkapalloa KuPS ja Honka pelasivat eilen ja millaista Lahti ja HIFK pelasivat tänään, oli järkyttävän suuri ero. Tietenkin joku voi ajatella, että Lahden ja HIFK:n kohtaamisessa ei ollut kysymys tyylipisteistä, vaan elämästä ja kuolemasta – mutta jalkapallossa toimivat kuitenkin tietyt loogiset syyt- ja seuraussuhteet. Jos logiikkaa ei ole, silloin jalkapallo näyttää juuri siltä, miltä se tänään näytti.

Oikeastaan leimallista ottelussa oli se, että kumpikaan joukkue ei näyttänyt uskaltavan pelata jalkapalloa. Molemmat roiskivat paljon pitkiä palloja ilman mitään osoitetta tai päämäärää. Jopa sellaisissa tilanteissa, joissa vastustaja ei edes prässännyt, toppari saattoi kahden syötön jälkeen kiskaista pitkän pallon päättömästi päätyä kohtia.

Varsinkin HIFK syyllistyi tällaiseen roiskimiseen ja kuten jalkapallossa yleensä käy, tällaisten roiskaisuiden jälkeen pallo tulee nopeasti takaisin ja kun HIFK:n kenttäryhmitys ei ollut tällaisen pallon jälkeen kunnossa, Lahti sai muutamia niiden kautta todella vaarallisia paikkoja.

Muutenkin Lahti sai luotua HIFK:ta paremmin tilanteita ja ensimmäisellä jaksolla näytti siltä, että kohta HIFK:n päädyssä kolisee. Myös Mikko Mannila päätös luopua kolmen linjasta toimi hyvin.

Se sen sijaan ihmetytti Lahden pelissä, että kun Robert Savic ajettiin ensimmäisen jakson lopulla ulos ja Lahti pääsi toisella jaksolle hyvistä lähtökohdista pelaaman ylivoimalla, se menettekin sen vähäisen hyvän otteensa ja toisella jaksolla hyvin taistellut HIFK oli jopa lähempänä voittoa.

Kokonaisuudessaan ottelu oli kahden pahassa ahdingossa olevan joukkueen kohtaaminen, jossa näkyi se, että pelaajat ovat tällä hetkellä todella vaikeassa sillassa henkisesti.

Niin, millaiselta joukkueiden tilanne näyttää – kumpi on todennäköisempi lähtijä sarjasta?

HIFK on ilman muuta todennäköisempi suora putoaja. Hälyttävintä HIFK:n pelaamisessa on se, että asiat eivät näytä olevan menossa sillä tavalla eteenpäin, että peli kehittyisi pala palalta paremmaksi. Nyt HIFK:n tekeminen on enemmänkin sitä, että yritetään selvitä päivä ja peli kerrallaan ja raapia pisteitä, jos niitä jostain vain saataisiin raavittua.

Roman Eremenkon tulo tuo varmasti muutamia extrapisteitä HIFK:lle, mutta ilman lähinnä Lahden täydellistä floppaamista muutamat extrapisteet eivät riitä.

Lahden tilanne on hiven parempi ja heillä näyttäisi olevan selvempi ajatus, miten asioita kehitetään peli peliltä ja viikko viikolta. Mutta Lahdellakin on edelleen omat ongelmansa. Olen jo aiemmin puhunut tiettyjen pelaajien sitoutumisesta Lahden pelastamiseen, mutta ei se ongelma ole minnekään kadonnut. Täytyy vain ihmetellä, sillä nyt puhutaan kuitenkin valtakunnan pääsarjasta.

Ymmärrän jotenkin paremmin joidenkin HIFK:n pelaajien heikkoa asennetta, sillä se, missä tilassa HIFK nyt on, ei ole tämän kauden ongelma, vaan tämä kaikki on seurausta siitä, miten amatöörimäisesti seuraa on hoidettu viimeiset vuodet. HIFK ei ole ollut missään määrin ammattimainen organisaatio, enkä tarkoita nyt vain sitä, että pelaajat joutuvat käymään duunissa, harjoittelemaan ja pelaamaan samanaikaisesti. Kun seuraa on vuosikausia johdettu siten, miten sitä on johdettu, niin eihän tässä voi olla muuta lopputulemaa kuin se, että se korttitalo romahtaa jossain kohtaa. Ja nyt se on romahtanut. Ei käy kateeksi uutta johtoa, Mxua ja koko joukkuetta.

HIFK on tehnyt kauden aikana kuitenkin kaksi kovaa rekrytointia. Mixu Paatelainen tuli päävalmentajaksi ja Roman Eremenko vahvistamaan joukkuetta. Ovatko he tuoneet toivoa HIFK:n surkeaan tilanteeseen?

Mixu on pantu todella kovaan paikkaan, sillä totuushan on se, että HIFK:lla on avauksessa muutamia sellaisia pelaajia, joiden taso ei oikeasti riitä pelaamaan Veikkausliigassa. Tässä mielessä Mixua on vaikea hirveästi syyllistää. Hänellä on käytössään rajalliset työkalut ja rajallisesti aikaa saada HIFK lentoon. Se on toki fakta, että mitään järkyttävää parannusta Mixu ei ole tuonut mukanaan.

Olisi mielenkiintoista tietää esimerkiksi, miksi HIFK roiskii pitkiä palloja, kuten se tänäänkin teki. Onko se Mixun ohje vain pelaajien oman sävellystyön tulosta. Joka tapauksessa HIFK:n pelaaminen ei vain näytä sekavalta, vaan se on myös sitä.

Palaan Eremenkoon, mutta yksi selkeä kehittämisen kohde HIFK:lla olisi laitapelaamisen kehittäminen. Esimerkiksi Macaria Hing-Gloverin suurin vahvuus on hänen nopeutensa, mutta nyt sitä ei hyödynnetä, vaan Hing-Glover yrittää avata peliä linjasta käsin. Toisella puolella Daan Klinkenberg pyrkii avaamaan peliä harkiten, mutta linjassa sen sijaan lähinnä vain roiskivat palloa. Tuntui välillä, että tietävätköhän HIFK:n pelaajat itsekään, mitä heidän ja joukkueen pitäisi kentällä yrittää.

Uskon kuitenkin, että laitapelaamisen kautta saataisiin enemmän uhkaa ja enemmän mahdollisuuksia hyödyntää Eero Markkasta. Luonnollisesti parempi laitapelaaminen olisi myös iso apu Eremenkolle.

Tästä päästäänkin tapaus Roman Eremenkoon.

Jos se fiilis pitäisi jotenkin kuvata, mitä tunsin tässäkin ottelussa Eremenkoa peliä seurasta, niin on tämä kyllä sanalla sanoen härskiä.

Toki Eremenko on ollut kansainvälinen huippupelaaja, mutta hän jo 35-vuotias ja ollut telakalla viimeisen vuoden – ja silti hän HIFK:n joukkueessa pelaajana omassa luokassaan. Eikä vain peliteknisessä ja taktisessa mielessä. En voi kuin ihailla, miten Eremenko jaksoi raataa tänään käytännössä koko ottelun ja ottaa sen aikana tarvittaessa vaikka 80 metrin spurtin, kun samaan aikaan samassa joukkueessa osa pelaajista vain hölkkää läpi ottelun. Luulisi, että Eremenkon asenne tarttuisi muihinkin pelaajiin, mutta ei se hölkkä siitään nopeutunut. Onko näiden pelaajien fysiikka todella niin pohjalukemissa, että he eivät jaksa kuin hölkätä vai onko siellä jotkut nostaneet jo handut ylös?

Ja se on sitten vielä kokonaan oma lukunsa, miten järkevästi ja viisaasti Eremenko pelaa koko ajan ja jokaisen tilanteen – ehkä niitä muutamia utopistisia vetoja 30 tai 35 metristä lukuun ottamatta. Ehkä niissä tilanteissa Eremenkonkin kannattaisi yrittää päästä edes 25 metriin ennen vetoa. Lupaan olla hiljaa sitten, kun pallo menee ensimmäisen kerran ylänurkkaan, mutta siihen asti Eremenko voisi ottaa napsun laukaisuinnokkuudestaan pois. Muuten hän on HIFK:ssa – kuten jo ensimmäisen ottelun jälkeen sanoin – täysin ylivoimainen pelaaja ja kun hän pääsee fyysisesti vielä parempaan kuntoon, hän on paras pelaaja koko Veikkausliigassa.

Mutta kuten totesin, se ei valitettavasti riitä HIFK:lle, siksi syvälle HIFK on itse tekemään suohonsa uponnut.