Naisten Superpesiksessä ratkaistaan sunnuntaina toinen loppuottelija, kun Manse ja Lapua iskevät yhteen viidennessä ja ratkaisevassa välieräottelussa. Pekka, kumpi menee Kirittärien vastustajaksi finaaliin?

En lähde ennakoimaan, sillä siksi tasainen tämä pari on ollut, kuten tuloksetkin ovat osoittanet.

Monet pitävät yllättävänä sitä, että Lapua on pannut toisena suursuosikkina kaikissa veikkailuissa kauteen lähteneen Mansen näin ahtaalla, mutta Lapua on erittäin fyysinen, nopea ja kovalyöntinen joukkue, kun taas Mansella on ollut pelissään jopa yllättäviä ongelmia.

Senni Sallinen on kipuillut syöttönsä kanssa, minkä seurauksena Mansea on vaivannut lukkariongelma, vaikka Sallista tuurannut Jasmin Andreasen ei olekaan huonosti pelannut. Mansen pelissä on pilkahdellut muitakin ongelmia ja jopa Virpi Hukan ja Henna Peltokankaan muodostamalle kehutulle takakentälle on tullut yllättäviä lipsahduksia.

Mutta kuten sanoin, en edes yritä ennakoida loppuotteluun menijää.

Tässä kohtaa on pakko tarttua noihin ennakkoveikkailuihin. Lapuaa pidetään yleisesti yllättäjänä ja varsinkin sitä, että Kirittäret meni loppuotteluun jopa suurena yllätyksenä. Kirjoitit kuitenkin jo ennen kautta valtavirrasta poiketen, että Kirittäret voittaa Suomen mestaruuden ja Lapua on hankala vastustaja pudotuspeleissä. Mihin perustit näkemyksesi?

Monissa arvioissa katsotaan vain tätä tai edellisiä kausia ja mietitään, miten joukkue on vahvistunut tai heikentynyt. Tällaisessa katsonnassa unohdetaan helposti syvemmällä olevat tekijät.

Pesäpallossa on puhuttu Sotkamon Jymystä ja sen voittamisen kulttuurista, mutta on hyvä muistaa, että Kirittäret on ollut samanlainen voittava imperiumi. Jyväskylän Kiri voitti jo 1950-luuvlla Suomen mestaruutta ja 90-luvulla se nousi yhdeksi suurista. Jos panemme kellot käyntiin kaudesta 2001 – jolloin Kirittäret pelasi vielä Kirin nimellä – Kirittäristä ja Sotkamosta syntyy mielenkiintoinen kuvapari:

Sotkamo on voittanut 2001:stä alkaen pelattujen 21 kauden aikana 12 Suomen mestaruutta, viisi hopeaa ja kaksi pronssia, ja se on jäänyt ilman mitalia tämä kausi mukaan lukien vain kahdesti. Mutta mitä on tehnyt Kirittäret? He ovat voittaneet 11 Suomen mestaruutta, kahdeksan hopeaa ja yhden pronssin, ja jääneet vain kerran ilman mitalia.

Manse vs Kirittäret. Pirates vs Blue Jays. Pesäpallo and baseball. Bet now at LeoVegas!

Urheilussa puhutaan usein voittamisen kulttuurista avaamatta sitä, mitä se oikeasti on. Kirittäret on erinomainen esimerkki siitä, miten voittamisen kulttuuri syntyy, mitä se on ja miten se kantaa joukkuetta.

Kirittärien menestyksen pohja luotiin 2000-luvun alussa, kun Kirittäret oikeastaan ensimmäisenä naisjoukkueena toi vahvasti fyysisyyden mukaan harjoitteluun ja kaikkeen tekemiseen. Piti olla lajitaidon lisäksi lajivoimaa ja lajinopeutta – ja niiden kehittämiseen satsattiin. Toinen asia, jossa Kirittäret lähestyi vahvasti miespesäpalloa, oli ulkopelin tärkeyden korostaminen.

Tässä kehitystyössä Kirittärissä aivan keskeisessä roolissa oli kaksi vahvaa naista, Armi Ahola ja Katja Saari. Paljon kehuttu Nalle Viljanen jatkoi tätä työtä ja oli totta kai isossa roolissa varsinkin Kirittärien viime vuosien menestyksessä. Nostaisin Aholan, Saaren ja Viljasen rinnalle neljänneksi naispesäpallon suureksi nykysuunnan kehittäjäksi Jukka Liikalan, joka johti Lapuan viiteen peräkkäiseen mestaruuteen 2011-2015.

Se paljon puhuttu voittamisen kulttuuri on syntynyt siitä, että nämä keskeiset opit ja vahvuustekijät on juurrutettu pelaajiin ja joukkueisiin. Niin on tehnyt Sotkamo ja niin on tehnyt Kirittäretkin. Sitä kautta on syntynyt kivikova usko omaan tekemiseen ja osaamiseen, mikä on näkynyt kentällä paitsi kovana suorittamisena, myös siinä, että joukkue ja pelaajat eivät ole hermoilleet tiukoissakaan paikoissa. On tiedetty, mitä osataan ja on toimittu sen mukaisesti.

Kirittäret on voittanut viimeisen neljän vuoden aikana kolme mestaruutta ja yhden hopean, jonka se sai viime vuonna. Jos katsomme, ketä joukkueessa on tänä aikana pelannut, niin nimilista on tuttu: Emma Körkkö, Eeva Mäki-Maukola, Ella Korpela, Laura Toikkanen, Venla Karttunen ja Mari Mantsinen ovat pelanneet tämä kausi mukaan lukien kaikki nämä viisi kautta yhdessä.

Lue myös: Porin Pesäkarhujen kultatiellä on kaksi kantoa ja suurin niistä löytyy tutusta osoitteesta 

Ja mihin Kirittärien peli on pelillisesti perustunut? Samaan asiaan kuin menestyneimpien miesjoukkueiden pelaaminen – ulkopeliin. Esimerkiksi välieräsarjassa Poria vastaan Kirittäret antoi kolmessa ottelussa yhteensä kymmenen juoksua – kahdessa ottelussa kolme ja yhdessä neljä.

Kun pelin ja harjoittelun kehittäminen on viety niin pitkälle ja niin syvälle, mitä se on Kirittärissä viety, silloin sen kantaa vuodesta toiseen ja osin jopa riippumatta siitä, kuka esimerkiksi on pelinjohtaja. Monessa joukkueessa Nalle Viljasen tasoisen pelinjohtajan jääminen sivuun kesken kauden olisi sotkenut pasmat, mutta Kirittärissä ei. Mattias Kittola on Katja Saaren säestämänä jatkanut kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Pidin ennen kautta Kirittäriä suurimpana mestariehdokkaana ja pidän edelleen. Totta kai myös heidän materiaalinsakin on vahva, mutta ratkaisevin tekijä on pelaajien taidollinen ja henkinen vahvuus. Se nostaa Kirittäret muiden kärkiseurojen yläpuolelle.