NHL-kausi 2022–2023: Läntinen konferenssi, Tyynenmeren divisioona

Suosikit

Edmonton Oilers

Viime kaudella pitkään alisuorittaneen Edmonton Oilersin suunta kääntyi, kun Jay Woodcroft korvasi Dave Tippettin päävalmentajan paikalla. Repaleisesti rallatellen pelannut Oilers tiivisti puolustuspeliään runkosarjassa ja eteni divisioonansa kakkospaikalta lopulta aina konferenssifinaaleihin asti.

Pudotuspeleissä häkki heilui taas molemmissa päissä, eikä Oilersilla lopulta ollut mahdollisuuksia haastaa Stanley Cupin voittoon edennyttä Colorado Avalanchea, mutta seura otti aidosti askeleen, jota siltä on pitkään odotettu.

Tulevalle kaudelle joukkue vahvistui sieltä, mihin se kipeimmin kaipasi vahvistusta. Vaikka Jack Campbellin kausi ei ollut tasainen, osoitti syyskausi Toronto Maple Leafsin maalilla, että parhaimmillaan hän kuuluu sarjan eliittimaalivahteihin.

Ainakin fysiologiset rajansa saavuttaneeseen Mike Smithiin tai Sveitsiin lähteneeseen Mikko Koskiseen verrattuna maalivahtikaappaus on askel eteenpäin. Stuart Skinner saa myös pitkään odottamansa paikan kakkosmaalivahtina NHL-ryhmän mukana.

Connor McDavid osoitti viimeistään viime keväänä olevansa maailman paras jääkiekkoilija. Ylivertaisen luistelutaidon ja hyökkäyspään kyvykkyyden lisäksi pudotuspeleissä esiin tuli kaivattu tiikerinsilmä.

Kun McDavid käänsi lähes omakätisesti Oilersilta heikosti alkaneen Kings-sarjan ja loisti paikallisvihollista Calgary Flamesia vastaan, nähtiin jäällä huimien hyökkäyspään suoritusten lisäksi lähes raivokkaita takakarvoja ja aitoa paloa voittamista kohtaan.

McDavid sai kevääksi rinnalleen ongelmapelaajana tunnetun Evander Kanen, joka käytti mahdollisuutensa loistavasti ja saa jatkaa syöttötuolissa.

Kanen onnistuminen McDavidin tutkaparina vapauttaa Leon Draisaitlin kakkosketjun keskelle ja tekee Oilersin keskushyökkääjien kärkikaksikosta liigan parhaat. Kaksipäinen hirviö nähdään kuitenkin yhdessä sarjan parhaassa ylivoimassa ja hetkinä, kun Oilers kaipaa lisämaaleja.

Jesse Puljujärvi ei onnistunut viime kaudella tuloksenteossa kärkiketjuissa. Moni odotti siirtoa, mutta kausi ainakin alkaa Oilersin alemmista ketjuista. Puljujärven ominaisuudet palvelevat joukkuetta myös alemmissa ketjuissa. Ryan McLeodin ja Derek Ryanin alaketjuilta toivotaankin aiempaa enemmän tukea.

Puolustuksessa ison sopimuksen Darnell Nurse on valittu johtajaksi, mutta kovempia näyttöjä vaaditaan. Tyson Barrien vahvuudet ovat ylivoimalla, mutta Nurse ja Evan Bouchard ajavat häntä siinä roolissa rajusti takaa. Barriesta on hyvin vähän apua puolustuspelissä.

Markus Niemeläinen saa mahdollisesti myös saumansa kauden aikana.

Calgary Flames

Viime kauden divisioonansa ykkösjoukkue kuuluu suosikkeihin myös tulevalla kaudella. Kesän alussa näytti vielä pahalta, kun Johnny Gaudreau lähti ja Matthew Tkachukin lähtökin näytti väistämättömältä.

Tilalle tulleet pelaajat olivat kuitenkin loistavia. Jonathan Huberdeau on pesunkestävä kärkilaituri. Nazem Kadri tekee Flamesin sentterikalustosta yhden koko sarjan laajimmista. Tyler Toffoli tuo oivaa voittamisen kokemusta, jota päävalmentaja Darryl Sutter arvostaa.

MacKenzie Weegar oli erinomainen lisäpala kaupassa, jossa Tkachuk ja Huberdeau vaihtoivat seuraa.

Elias Lindholmin johtava ykkösvitja oli koko sarjan parhaita viime kaudella. Ruotsalaisen kokonaisvaltaisuus on silmiin pistävää, mutta nyt tulosta olisi tehtävä ilman Tkachukia ja Gaudreauta.

Mikael Backlund on Kadrin takana loistava kolmosketjun sentteri. Laidat ovat täynnä Sutterin rakastamia työjuhtia Huberdaun huipputaidon takana.

Weegarin johtama puolustus on monipuolinen. Rasmus Andersson johtaa siniviivaa ylivoimalla. Juuso Välimäki ei mahdu Sutterin suunnitelmiin ainakaan kauden alussa, joten vaihtokauppa olisi sekä seuran että pelaajan kannalta suotava.

Maalivahtipelin pitäisi olla kunnossa. Ruotsalainen Jacob Markström oli jälleen vakuuttava, kunnes Oilers tykitti pudotuspeleissä hänet ja koko joukkueen kesälomille.

Sutter luottaa vahvaan puolustuspeliin ja työnteon kulttuuriin. Homma toimi viime kaudella erinomaisesti pudotuspelien toiselle kierrokselle asti. Sarja Oilersia vastaan heittää myös tälle kaudelle ison kysymysmerkin: Miksi Sutterin joukkueen peli hajosi ja se lähti Oilersin flow-jääkiekkoon ja maalintekokilpailuun mukaan?

Kokonaisuus on tasapainoisempi kuin Albertan paikalliskilpailijalla, mutta tähtiloistossa joukkue ottaa veriviholliseltaan takkiin. Pettymykseen päättyneestä pudotuspelisarjasta on toisaalta mahdollisuus raapia voimaa tulevan kauden taistoihin.

Haastajat

Los Angeles Kings

Viime kaudella divisioonansa kolmospaikalta pudotuspeleihin kurottanut Kings yllätti monet. Joukkueen piti olla vielä rakennusvaiheessa, mutta niin vain siitä kuoriutui voittava kokonaisuus.

Pudotuspelien avauskierroksella sen valmius yllätti ehkä vielä runkosarjaa enemmän. Moni odotti Edmonton Oilersille Kingsistä vapaalippua, mutta yllätys oli lähellä. Anze Kopitarin ja Phillip Danaultin kokonaisvaltainen pelaaminen keskikaistalla oli hyydyttää Oilersin tähdet kokonaan.

Kings voi luottaa keskushyökkääjäkaksikkoonsa myös tulevalla kaudella. Kärkisentterit saivat myös todellisen täsmävahvistuksen laidoilleen, kun viime kaudella Wildissa yli piste per peli tahdilla pelannut Kevin Fiala tulee mukaan tuloksentekoyksikköön.

Mikäli parikymppinen Quinton Byfield onnistuu vakiinnuttamaan tasonsa myös vakiokeskushyökkääjäksi, on Kingsillä myös käsissään laaja hyökkäys.

Puolustuspäätä johtaa edelleen kokenut Drew Doughty. Viime kaudella kuitenkin suhteellisen kokematon puolustus tuli toimeen hyvin ilmankin johtohahmoaan.

Maalin suulla Jonathan Quick ja Cal Petersen todennäköisesti jakavat kuorman tasaisesti. Molempien taso riittää.

Tod McLellan on päävalmentaja, joka taitaa pelin. Kings on tiivis joukkue, joka haastaa nimekkäämpiään tosissaan myös tulevalla kaudella, eikä pudotuspelipaikka olisi enää suuri yllätys.

Vancouver Canucks

Kun Bruce Boudreau tuli kesken viime kauden Canucksin peräsimeen, joukkueen kelkka kääntyi. Vaikka lopulta matka pudotuspeleihin oli kasvanut liian pitkäksi, antoi loppukiri toiveita siitä, että joukkueen runko ei sittenkään olisi läpimätä.

Boudreau tunnetaan myös todella hyvänä runkosarjavalmentajana. Nyt Canucks tarvitsee juuri vahvan runkosarjan, että se palaa takaisin pudotuspeleihin.

Canucks on hyökkäyspäässä rakentanut tulevaisuutensa keskushyökkääjä Elias Petterssonin varaan. Viime kaudella 68 tehopistettä ennätyksekseen tehneeltä ruotsalaiselta odotetaan huomattavasti aiempaa enemmän. Onko kevytrakenteisesta ruotsalaisesta todella NHL-joukkueen ykkössentteriksi?

J.T. Miller on vahva valinta toisen kärkiketjun keskelle. Kapteeni Bo Horvat täydentää tasaista keskushyökkäjäkalustoa. Laitahyökkääjistöstä puuttuu kiistatta tähtiloistoa.

Höyhenen kevyesti liikkuva Quinn Hughes on puolustuspään nykyisyys ja tulevaisuus. Tehopisteitä syntyi viime kaudella makoisasti 68 ja tehotilastokin oli komeasti jo plussalla.

Oliver Ekman-Larssonin tähteys on vuosien mittaan haalistunut, mutta sopivassa roolissa ruotsalainen auttaa yhä Canucksin puolustusta.

Thatcher Demko on osoittanut olevansa ykkösvahti, joka riittää viemään Canucksin pudotuspelipaikkataistoon.

Vegas Golden Knights

Golden Knights on todella vaikeasti arvioitava joukkue. Vielä ennen viime kautta ryhmän arvioitiin olevan takuulla pudotuspeleissä. Toisin kuitenkin kävi.

Nyt moni arvioi joukkueen pudotuspelien ulkopuolelle, mutta yhtä lailla kokoonpanossa on yhä potentiaalia, joka voi nostaa ryhmän divisioonassaan korkeallekin.

Jack Eichel on tietojen mukaan saanut harjoitella terveenä. Nyt hänen on viimeistään osoitettava olevansa pelaaja, josta puhuttiin lähes McDavidin veroisena lahjakkuutena varausvuonnaan. Vielä keskushyökkääjältä ei ole sitä nähty Sabresissa eikä Knightsissa.

Reilly Smith, Jonathan Marchessault ja Mark Stone saavat kärkiketjujen laituripaikoille seurakseen ikinuoren Phil Kesselin. Vaikka Jevgeni Dadonov ja Max Pacioretty poistuivat, on hyökkäyspäässä silti yhä ratkaisupotentiaalia.

Leijonien kultasankari Sakari Manninen lähti tavoittelemaan NHL-unelmaansa Vegasista, mutta juuri nyt näyttää siltä, että kausi alkaa farmista. Kohtuullisen laajaan Golden Knightsin hyökkäykseen voi olla haastavaa murtautua, vaikka taitotasosta Mannisen peli ei varmasti jää vajaaksi.

Puolustuspäässä on vankkoja palikoita Alex Pietrangelon johdolla. Alec Martinez, Brayden McNabb ja Shea Theodore täydentävät nelikon, joka lienee koko divisioonan nimekkäin.

Maalivahtiosasto on murheenkryyni. Kun Robin Lehner ei pysty pelaamaan, on kaksikolla Laurent Brossoit ja Logan Thompson hurja työmaa edessään.

Bruce Cassidy voi kuitenkin olla avain onneen. Boston Bruinsia määrätietoisesti selkeine pelitapoineen ohjastanut Cassidy saa varmasti myös Golden Knightsin pelin kehittymään. Työteliäisyyden lisäksi pelissä tulee näkymään aiempaa enemmän rytmejä ja tiiviimpää viisikkoa.

Anaheim Ducks

Ducks ei välttämättä ole tämän kauden paras joukkue, mutta seurattavaa Orange Countyssa riittää.

Trevor Zegras on häikäilemätön kikkapoika ykkösketjun keskellä. Mailataituruus on vertaansa vailla, mutta kokonaisvaltaisessa pelaamisessa on vielä maailman keskuushyökkääjähuippuihin verrattuna petrattavaa.

Ryan Strome on hyvä haku kakkosen keskelle pelaamaan vielä vaikeampia vaihtoja, joilta Zegrasia saatetaan yhä suojata. Maxime Comtois ja Mason MacTavish kuuluvat Zegrasin lisäksi hyökkääjistön nuoriso-osastoon, jota kannattaa pitää silmällä.

John Klingberg tuli kesällä joukkueen ykkösylivoiman pelinrakentajaksi. Kokeneet Cam Fowler ja Kevin Shattenkirk muodostavat Klingbergin ja Jamie Drysdalen kanssa verrattaen nimekkään puolustusrungon.

Maalilla on yhä NHL:n aivan eliittimaalivahti John Gibson. Riippuen joukkueen kauden suunnasta, Gibson saattaa hamuta myös muihin seuroihin.

Dallas Eakins jatkaa joukkueen päävalmentajana. Vaikka Eakins onkin verrattaen kokenut päävalmentaja, menestysnäytöt ovat päävalmentajana ohuet.

Suomalaisittain Urho Vaakainen on mielenkiintoinen nimi. Pelipaikka saattaisi erinomaiselle yleispuolustajalle olla tarjolla, mutta harjoituskaudella tullut ikävä loukkaantuminen sotkee kauteen valmistautumista.

Tuuliajolla

Seattle Kraken

Dave Hakstol vaikutti erikoiselta valinnalta Krakenin päävalmentajaksi jo laajennusjoukkueen debyyttikauden alla, eikä joukkueen ensimmäinen kausi muuttanut mielikuvaa. Hakstolin joukkue jätti valjun kuvan, vaikka näennäishallintaa siltä useissa tappio-otteluissa nähtiinkin.

Tulevaksi kaudeksi joukkueen kokoonpanossa on merkittäviäkin muutoksia. Nuori Matty Beniers vakuutti kymmenessä pelaamassaan NHL-ottelussa viime kaudella ja nyt hänelle ollaan sovittamassa jopa kärkiroolia joukkueen hyökkäyksessä.

Viime kesän ykkösvaraukseksi kaavailtu, mutta lopulta neljäntenä varanneen Krakenin syliin pudonnut keskushyökkääjä Shane Wright saanee myös mahdollisuutensa, mutta sateentekijäksi hänestä tuskin vielä on.

Kraken oli ennen kaikkea tehoton menneellä kaudella. Andrei Burakovsky oli hyvä hankinta Avalanchesta, mutta varsinaiseksi tehomieheksi hänestä tuskin on. Krakenin hyökkäys on täynnä tasapaksuutta ja keskinkertaisuutta, joten maalijuhlia on turha odottaa myöskään tulevalla kaudella.

Joonas Donskoin NHL-uran kannalta tuleva kausi on merkittävä. Sopimus on katkolla ja viime kauden kaltaiseen tehottomuuteen ei enää ole varaa.

Puolustus on hyökkäyksen tapaan tasapaksu. Vince Dunn vastaa joukkueen kiekollisesta pelistä ja saa vastuuta ylivoimalla.

Philip Grubauerilta odotettiin paljon, mutta heikon viisikkopelin edessä myös hän oli maalillaan heikko. Grubauer jatkaa ja rinnalle tuli melkosessa kuopassa uransa kanssa viime vuodet ollut Martin Jones.

San Jose Sharks

Joe Pavelskin, Joe Thorntonin ja Patrick Marleun joukkueesta ei ole jäljellä enää mitään. Heikosti New York Rangersissa onnistunut David Quinn on joukkueen päävalmentaja tulevalla kaudella, joten valmennusosastoltakaan ei heikolle joukkueelle ole tulossa kilpailuetua.

Tomas Hertl on joukkueen ykköstähti. Parhaassa pelimiehen iässä oleva tshekkiläinen teki kahdeksan vuoden jatkosopimuksen joukkueeseen, jolla ei lähitulevaisuudessa ole menestysmahdollisuuksia näköpiirissä. Ainakin vastuuta on tarjolla.

Timo Meier pelasi tehokkaan viime kauden lähes piste per ottelu tahdilla. Logan Couture on luotettava kahden suunnan keskushyökkääjä. Muuta hyvää joukkueen hyökkääjistä on vaikea löytää.

Puolustuspäästä kokenut Brent Burns lähti Carolinaan vaikeiden kausien jälkeen. Erik Karlsson saa nyt yksin vastuun kiekollisesta pelistä ja ylivoimasta. Ruotsalaiselta odotetaan paluuta edes lähemmäs muutaman vuoden takaista tasoa. Toki viime kausi oli jo pieni askel kohti parempaa.

Markus Nutivaara hakee suomalaisista uutta alkua uralleen Sharksin heikosta puolustusmateriaalista.

Kaapo Kähkönen saa mahdollisuuden ottaa ison vastuun koko kauden ykkösvahtina. Kokenut James Reimer on lähtökohtaisesti kakkosmies.