Valioliigaa on pelattu nyt käytännössä ensimmäinen neljännes. Jukka, sanoit kaksi viikkoa sitten, ettei aika ole vielä analysoida kautta. Onko nyt?

Se, miksi pidin parempana odottaa, oli Arsenal ja sen elintärkeät ottelut Tottenhamia ja Liverpoolia vastaan. Arsenal oli aloittanut kautensa loistavasti ja se johti sarjaa, mutta halusin nähdä, miten hyvin se pelaa Tottenhamia ja Liverpoolia vastaan pelillisesti ja tuloksellisesti, koska nämä kaksi ottelua olivat Arsenalille äärimmäisen tärkeitä testejä siitä, miten hyvä Arsenal tällä kaudella on ja missä sen paljon puhuttu prosessi menee.

No miten hyvä se on?

On se hyvä, erinomaisen hyvä. Toki nämä ottelut pelattiin sen kotikentällä, mikä on aina merkittävä etu, mutta Arsenal näytti näissä otteluissa, että se on ottanut valtavan askeleen eteenpäin viime kaudesta. En niinkään katsoisi pelkästään tuloksia, mitkä nekin ovat toki elintärkeitä, vaan ennen kaikkea sitä, miten Arsenal pelasi kokonaisuudessaan nämä ottelut ja miten se kesti varsinkin sunnuntaisen Liverpool-ottelun vaikeat hetken ja sen, että Liverpool tuli takaa tasoihin kahdesti. Viime kaudella näissä hetkissä olisi kuulunut naks, mutta nyt ei kuulunut – ainakaan Arsenalilta.

Se, mikä oli tulosten ohella Arsenalin kannalta äärimmäisen vakuuttavaa, olivat sen peliesitykset. Tottenham-ottelu oli siltä kokonaisuudessaan vahva esitys ja vaikka Arsenal oli ensimmäisellä jaksolla hetken aikaa Liverpoolia vastaan köysissä, sen esitys toisella jaksolla oli vakuuttava.

Liverpool on saanut paljon rapaa niskaansa ja vaikka sillä onkin omat ongelmansa, Liverpool on edelleen huippujoukkue ja on vain ajan kysymys, milloin myös Liverpoolin tulokset alkavat korjaantua. Tottenham on puolestaan inhorealistista tulosjalkapalloa pelaava joukkue, mutta Arsenal pystyi painamaan sen samalla tavalla siltaan kuin Liverpoolin toisella jaksolla.

Arsenalilla on myös se vahvuus, että joukkueella on niin paljon hyökkäyspelivoimaa, että vaikka se ei hallitsisikaan otteluita, se voi iskeä milloin tahansa maalin yhdestä vastaiskusta – kuten eilen 2-1-maalissa nähtiin. Ensimmäinen puoliaika oli 20 ensimmäistä minuuttia hyvin Liverpoolin kontrollissa ja hallinnassa, mutta yksi terävä vastaisku ja peli olikin 2-1.

Miten pitkälle Arsenalin lento kestää tällä kaudella?

Arsenalin joukkue on edelleen nuori ja sen tiellä voi tulla edelleen yllättäviä kuoppia ja kunnon heilahteluja. Lisäksi Gabriel Jesusille ei ole mitat täyttävää vaihtoehtoa eli jos hänelle sattuisi jotain, se satuttaisi Arsenalia.

Tässä kannattaa katsoa kuitenkin hieman suurempaa kuvaa ja suhteuttaa Arsenal siihen kuvaan. Yksi tämän alkukauden tärkeimpiä asioita on se, kuinka voimakkaasti Valioliiga on jakautunut. Tietenkin otanta on vasta 8-9 ottelua, mutta näyttäisi siltä, että ero kärkijoukkueiden ja muiden joukkueiden välillä on kasvanut entisestään ja se alkaa olla nyt radikaaleissa mitoissa.

Arsenalin kehumiselle on perusteensa, mutta sanoisin silti, että yksi osatekijä siinä, että se on voittanut yhdeksästä ottelustaan kahdeksan, on ollut se, että jopa nämä kakkoskastin joukkueet ovat selvästi heikompia kuin kärkijoukkueet.

Tämä näkyy muidenkin kärkijoukkueiden pistekeskiarvoissa. Manchester City on oma lukunsa, mutta esimerkiksi kolmantena oleva Tottenham on aloittanut kautensa 2,22 ottelun pistekeskiarvolla, mikä tarkoittaisi tasaisen vauhdin taulukolla 84 pisteen kautta. Manchester City voitti toissa kaudella liigamestaruuden 86 pisteellä ja viime kaudella sarjakolmonen Chelsea keräsi 74 pistettä.

Toki tämä on tässä vaiheessa vielä teoreettista laskentaa, mutta pidän sitä riskiä ilmeisenä, että nämä viisi tai jopa kuusi kärkiseuraa jyräävät muita joukkueita aika pystyyn kauden aikana.

Eli miltä prognoosisi näyttää tässä kohtaa kautta?

Manchester City on edelleen se mittatikku, johon muita joukkueita kannattaa peilata. Erling Braut Haaland on aloittanut kautensa eläimellisesti ja tuonut vielä yhden ylimääräisen tason Cityn muutenkin hurjaan pelaamiseen. Pidän siksi Citya edelleen selvästi suurimpana mestariehdokkaana.

Arsenal on osoittanut, että se taistelee ilman muuta kärkisijoista tällä kaudella ja jos mitään yllättävää ei tapahdu, sen pitäisi mennä selvästi Mestarien liigaan. Voiko se haastaa Cityn jopa mestaruustaistelussa, on sitten eri asia. On se toki mahdollista, mutta odottaisin silti vielä vuoden tai kaksi, kunnes tätä joukkuetta on vaikea pysäyttää.

Tottenham tulee ilman muuta olemaan yksi kärkiseuroista. Chelsea on edelleen kysymysmerkki, vaikka Graham Potterin avausviikot ovatkin olleet tanssia. Liverpool nousee ilman muuta mukaan taisteluun Mestarien liiga -paikoista. Manchester United on näistä kuudesta kärkiseurasta edelleen haavoittuvin, mutta kuten sunnuntaisessa Everton-ottelussa nähtiin, nämä kärkiseurat niittävät voittoja hieman heikommillakin peleillä muita joukkueita vastaan.

On myös mielenkiintoista seurata, miten kovaan lentoon Newcastle yltää. En usko sen taistelevan Mestarien liiga -paikoista, mutta se voi olla joukkue, jonka kanssa myös kärkiseurat ovat vaikeuksissa.

Alakerrassa tilanne elää. Nottinghamin tivoli pyörii täysin absurdilla tavalla ja pidän sitä tällä hetkellä vahvimpana putoajaehdokkaana. Wolverhamptonin on onnistuttava uuden managerinsa valinnassa tai siitä voi tulla tämän kauden Everton, joka juoksee koko kauden putoamista vastaan. Muuten tilanne on vielä putoamistaistelujen suhteen auki. Paljon riippuu myös siitä, mitkä seurat vaihtavat managereitaan ja miten ne niissä vaihdoissa onnistuvat.

Yksi iso tekijä on myös MM-kisat. Kannattaa katsoa tosi tarkkaan, mistä joukkueista pelaajia lähtee MM-kisoihin ja miten pitkälle näiden pelaajien maat menevät kisoissa. Esimerkiksi Liverpoolilla Mo Salah ja Luis Díaz saavat reilun kuukauden mittaisen ”toisen pre-seasonin”, jona aikana he voivat keskittyä harjoittelemaan. Sama pätee myös muun muassa Erling Braut Haalandiin ja Martin Ødegaardiin.

MM-kisoja ei ole vielä koskaan pelattu Englannin sarjakauden keskellä, mutta Afrikan mestaruusturnaus on osoittanut, että tällaiset kesken kauden pelattavat turnaukset sotkevat helposti pelaajien kauden. Esimerkiksi Mo Salah kadotti otteensa täysin viime talvena Afrikan mestaruusturnauksessa eikä hän tunnu toipuneen siitä vielä nytkään.