Kokonaisuutena Suomen suoritus Karjala-turnauksessa oli nousujohteinen. Ensimmäisessä ottelussa Sveitsiä vastaan Suomi teki paljon kiekollisia virheitä. Toisessa pelissä vahva Tshekki pääsi myös iskemään Suomen virheisiin, eikä Suomi pärjännyt myöskään maalivahtipelissä.

Kolmannessa ottelussa Ruotsi asetti Suomelle kovan vaateen. Ruotsin tiivis, mutta todella ahnaasti liikkuva viisikko pakotti Suomen pelaamaan turnauksen parhaan pelinsä.

Suomi riisui kiekollisesta pelistään virheet minimiin, maalivahti onnistui ja viimeisimmistä arvokisoista tuttu tiivis viisikkopuolustaminen teki tylyn paluun. Jukka Jalosen Leijonat osoitti, että sen peli on parhaimmillaan, kun pelin vaatimustaso nousee.

He Leijonista onnistuivat

Mikko Lehtonen

Lehtonen johti ylivertaisella tavalla Suomen puolustusta. Hänen ristipistoavauksensa avasivat vastustajan viisikoita kerta toisensa jälkeen.

Lehtonen pelasi pelin pyytämällä tavalla. Niin kontrollilähtö kuin nopea pelivalinta sopivat puolustajalle. Myös ylivoimaan ja hyökkäysalueen hyökkäyspeliin hänen merkityksensä oli Leijonille valtava.

Kolme syöttöpistettä kolmessa ottelussa kruunaavat mahtavan turnauksen.

Harri Säteri

Leijonat olympiakultaan ykkösvahtina torjunut Säteri antoi Suomelle mahdollisuuden pelata voitosta niin torstaina kuin sunnuntainakin. Varsinkin sunnuntaina Ruotsia vastaan Säterin suoritus oli maailmanluokkaa.

Säterin tähtihetki sattui juuri kyseiseen Ruotsi-otteluun, kun hän kahmaisi toisessa erässä tasatilanteessa uskomattomalla tavalla kiekon haltuunsa kilpikädellä selkänsä takaa.

Suomen puolustuspeli rauhoittuu silminnähden Säterin edessä. Puolustuspelikonsepti on rakennettu niin, että Säterin voi luottaa torjuvan sektorin ulkopuolelta tulevat kudit ja keskusta voidaan näin pitää tiiviinä.

Jere Karjalainen

Karjalainen toi vahvana vääntäjänä jäälle vahvuutensa, jotka ovat käytössä myös Liigassa Lukon paidassa. Hän uskalsi haastaa ja meni häikäilemättä maalille.

Karjalainen iski maalinedustalta osuman jo avausottelussa Sveitsiä vastaan. Taso säilyi läpi turnauksen eikä ketjujen sekoittuminen loukkaantumisten takia vaikuttanut liiemmin.

Tehoja olisi voinut tulla lopulta 1+1-lukemaa enemmänkin.

Heidän tasonsa ei riittänyt

Niclas Westerholm

Vaikka Suomi ei Tshekkiä vastaan joukkueena onnistunutkaan parhaalla tavalla, ei puhtaita papereita voi antaa SaiPan maalivahdillekaan.

Viisi päästettyä maalia on kansainvälisessä pelissä yksiselitteisesti liikaa. Westerholm ei ottanut ratkaisevilla hetkillä voittavia torjuntoja.

Varsinkin Radan Lencin ylivoimamaali toisessa erässä meni hieman helposti ja oli Suomen kannalta psykologisesti raskas osuma.

Westerholmin valinta joukkueeseen oli jo ennakkoon erikoinen, kun alkukausi Liigassa on ollut korkeintaan keskinkertainen. Paljon paremminkin pelanneita vaihtoehtoja olisi kotimaisesta sarjastakin ollut tähän turnaukseen tyrkyllä.

Petteri Lindbohm

Kokenut Jalosen luottopuolustaja oli hukassa pelinsä kanssa läpi turnauksen.

Puolustavana puolustajana tunnettu Lindbohm oli kiekon kanssa turnauksen alusta asti epävarma. Varsinkin Sveitsi piti hauskaa Lindbohmin heikon pelaamisen kustannuksella.

Lindbohm pääsi paremmin mukavuusalueelleen kovassa kamppailupelissä Ruotsia vastaan. Silti kokonaisuus jää pahasti pakkasen puolelle.

Aapeli Räsänen

Leijonien ensikertalainen pääsi ensimmäistä kertaa irti Tshekkiä vastaan, mutta ei pystynyt viikonlopun otteluissa tuomaan vahvuuksiaan seuraavalle tasolle.

KalPassa kokonaisvaltaisella pelaamisellaan ihastuttaneella Räsäsellä vaikutti olevan jatkuvasti kiire. Pelinopeus tuli silmille ja se näkyi ennen kaikkea sijoittumisvirheinä haasteellisella keskushyökkääjän paikalla.

Tshekkiä vastaan tiliin napsahtikin pari miinusmerkintää.