Liigassa nähtiin melkoinen ilta, kun kaksi ennakkosuosikkia – TPS ja Kärpät – pamautettiin kesälomille tylysti. TPS:n kausi päättyi puolestaan Ässien kynsissä 2-1-tappioon niin ratkaisupelissä kuin pudotuspelien ensimmäisen kierroksen voitoissa. Samuel, aloitetaan kuitenkin Ässistä – mitä sanot patapaitojen tempusta?

Sanon samaa kuin kuin kirjoitin jo tammikuussa tässä jutussa. Ässät on kirjoittanut komeaa tarinaa noustessaan viime vuosien aikana sarjan ylivoimaisesta häpeäpilkusta takaisin uskottavaksi joukkueeksi ja seuraksikin.

Kun miettii niitä kaikkia fanien mielenilmaisuja, seurajohdon kaistapäisten vuosien täydellistä sekoilua, tuloksellista jyrkkää alamäkeä ja mihin sieltä pohjamudista nyt on kiivetty, niin pitkä se matka on ollut. Ei siitä montaa vuotta ole, kun seura oli kuin yksi iso Kummeli-sketsi.

Nyt Ässät sai kuitenkin tekemästään remontistaan palkinnon. Täpötäydessä Isomäessä oli aivan mahtava tunnelma ja tämä tasapaksun materiaalin työhaalarijoukkue teki nyt konkreettisen onnistumisen palaamalla kunnioitettavasti puolivälieräjoukkueeksi.

Ja kuinka ollakaan, Ässien ratkaisijaksi nousi omanlaisensa pataikoni Jesse Joensuu. Toinen ratkaisija olikin sitten Ässien maalivahtitimantti Niklas Rubin. Joukkueessa on omia kasvatteja tullut läpi ja tulossa tulevaisuudessakin. Monine eri sävyineen, tarinassa on paljon hienoa.

Paljon on tehty oikein, että nyt Ässistä voidaan taas Porissa olla ylpeitä. Ihan kivuton tuo matka ei nimittäin ole ollut.

TPS ei sen sijaan taida olla hieno tarina tämän kauden osalta. Samuel, ruoskit kovaan tapaan Kärppiä tässä jutussa jo aiemmin tänä iltana, mutta miten on TPS:n laita? Isot satsaukset valuivat hiekkaan ja käteen jäi sija 10. Mitä sanot?

Jussi Ahokas sen jo lehdistötilaisuudessa kyynelsilmin nippa nappa sai sanotuksi: Kausi oli umpisurkea.

Umpisurkeus tuli vieläpä pahaan paikkaan. Turussa oli ladattu seuran ja kannattajien puolelta tähän kauteen todella, todella paljon.

Oli seuran 100-vuotisjuhlakausi, mutta juhlat loppuivat kyllä nyt suruun, kuten lehdistötilaisuuskin osoitti. Urheilussa kone köhähti ja talouden puolella edessä on kuulemieni arvioiden mukaan jälleen miljoonaluokan taloudelliset tappiot. Toki TPS:n ”luottokortilla” on rikkaiden omistajien myötä katetta, mutta tällaista jälkeä nyt tuli. Ei siitä voi kyllä mitään muuta kuin pyyhkeitä antaa.

Ja sen verran kuin olen kuullut, niin TPS-leirissä se tulee kirvoittamaan takuulla kivuliaita sisäisiä analyysejä ja keskusteluita. Nyt on itsetutkiskelun paikka ja johtopäätöksiä floppikaudesta jäädään odottamaan.

Mikä TPS:n kaudessa pelillisesti sakkasi?

Tässä ei salapoliisia tai kummoista analyytikkoa tarvita.

TPS:n hyökkäyspeli oli koko kauden suorastaan surkeaa, eikä sitä laadukas puolustuspelaaminen paikannut. TPS teki jo runkosarjassa ainoastaan neljänneksi vähiten maaleja ja nyt se onnistui vielä häviämään Ässille, joka teki sitä vielä vähemmän maaleja runkosarjassa. Onhan se pöyristyttävää, että TPS:n sisäinen pistepörssi voitettiin vain 29 tehopisteellä. Se on miltei ennenkuulumatonta.

Ei se vain mihinkään riitä, että pudotuspelisarjassa tekee kolmessa ottelussa neljä maalia, joista kaksi tasakentin. Se menee Jussi Ahokkaan laskuun. Hänen on pakko pysähtyä miettimään hyökkäyspelinsä pelikirja nyt aivan uusiksi, sillä siinä hän ei ole aiemmista menestyksistään huolimatta ollut siinä koskaan erityisen hyvä.

Mikä muu sakkasi?

TPS:n joukkue oli hämmentävästi – tai pikemminkin hämmentävän huonosti – rakennettu. On vaikeaa oikeastaan ymmärtää, että mihin rahat ja satsaukset oikeastaan menivät?

Joukkueeseen hankittiin tuloksentekoyksiköihin pelaajia ovista ja ikkunoista, mutta asiassa oli yksi ongelma: Kukaan ei tehnyt tulosta – ainakaan riittävästi.

Mutta kun kollektiivisesti pelaajat niin sankoin joukoin epäonnistuivat, niin on valmennuksessakin vikaa ollut. Valmennuksen tehtävä on saada pelaajat näyttämään pikemminkin paremmilta kuin he ovatkaan, mutta ei ainakaan tässä mitassa näin huonoilta. Joukkueen ammattimaisesta kurinalaisuudestakaan ei aina pelkkää hyvää puhetta ole kuulunut kauden mittaan.

Ja tässä täytyy kääntää katseita myös urheilujohdon suuntaan. Jos joukkueessa pelasi kahdeksan ulkomaalaisvahvistusta, eikä kenenkään voi sanoa onnistuneen kovinkaan hyvin, niin kyllä siinä tulee katsoa myös pelaajakoordinaattori Tomi Kallion suuntaan, että miten meni?

Tähän on helppo vastata: Päin helvettiä se meni.

TPS:n on onnistuttava rekrytoinnissaan jatkossa paljon paremmin ja tutkittava tarkkaan, että millä prosessilla voi näin iso osa hankinnoista mennä näin pahasti huti. Jossain on jotain mätää.