Suomi avasi EM-karsintaurakkansa 3-1-tappiolla Tanskalle Kööpenhaminassa. Joel, mitä mietteitä Huuhkajien lähtölaukaus päällimmäisenä mieleesi jätti?

Suoraan sanottuna tässä tuli jopa lähes suru puseroon, kun ensimmäistä puoliaikaa katsoi. On totta, että Tanskalla on monelle pelipaikalle parempia pelaajia kuin Suomella ja yksilötaidossa meillä on kiistaton laatuvaje. Mutta on se sanottava suoraan, että nyt täytyy kysyä myös valmennusjohdon antaman tuen ja avun perään. Kollektiivina pelaaminen ei tuota riittävästi toimintoja, joilla tässä voi tällä haavaa ilman radikaalia parannusta hedelmällistä karsintaurakkaa.

Kun näin Tanskan 1-0-maalin ja sen miten Robert Ivanov mokaa etutolpan roolissa. Hänen koulutuksellaan hän osaa varmasti puolustaa etutolppansa, mutta kun tällä joukkueella on näissä jatkuvasti ongelmia, niin ei se enää sattumaa ole.

Huuhkajat on vaihdellut Markku Kanervan aikana jatkuvasti viiden tai neljän puolustuslinjoja, mutta jatkuvasti ongelma on ollut sama: Keskitystilanteet.

Soiko tappion vuoksi muissa asioissa hälytyskellosi?

Toinen ongelma sitten on myös se, että mikä on identiteettimme? Se on ainakin aika hälyttävä kysymys, vaikka karsinnat ovatkin vasta alussa.

En tiedä vaihtuiko Rasmus Schüllerin poissaolon vuoksi systeemi 4-4-2:een, mutta en voi sanoa, että se olisi toiminut kovinkaan hyvin vaikka vastassa olikin kovan luokan vastustaja: Tanska.

Kyllä, Tanska on oletettavasti tämän lohkon kärjen joukkue. Mutta meillä on silti parempia pelaajia tässä joukkueessa kuin mitä tämä suoritus antoi ymmärtää. Välillä oli hyviä merkkejä, esimerkiksi miten onnistuttiin pelaamaan prässäävää Tanskaa ulos.

Mutta sitten esimerkiksi rauhallisissa pallonhallintatilanteissa ei tapahtunut niitä liikkeitä, joilla peliä edistetään riittävästi. Pallollinen pelaaminen on edelleenkin aivan liian sattumanvaraista.

Suomi onnistui tasoittamaan kuitenkin ottelun. Mitä sanot Suomen maalista?

Siinä näkyi, mihin tämä joukkueparhaimmillaan pystyy. Kyseessä oli aivan kansainvälisen tason huippuluokan maali. Suorasta hyökkäyksestä pallo keskushyökkääjälle, joka jatkaa sinne minne se kuului jatkaa. Se oli todella huikea pelillinen hetki.

Kyse ei kuitenkaan ole otteluiden voittamisessa siitä, mitä tapahtuu yksittäisissä hyvissä hyökkäyksissä, vaan siinä miten voimme valmentaa näitä tilanteita enemmän pelien sisään. Mitä perustilanteissa pitää tapahtua? Tuntuu, että peli on liikaa pelaajien yksittäisten oivallusten varassa.

Mikä jätti hampaankoloon, missä on pakko kehittyä? Onko Kanervan eväät syöty?

Ei tämä nyt hyvä viesti ainakaan ollut. Tunnen monet näistä pelaajista, jotka avauskokoonpanossa ovat. Korostan nyt tässä todella paksulla tussilla, että nämä pelaajat ovat parempia jalkapalloilijoita, kuin miltä tämä esitys nyt näytti. Se jätti erityisen paljon hampaankoloon.

Toinen asia on erikoistilanteet. Tanska voitti viime kädessä erikoistilanteilla tämän ottelun. Kun omatkin erikoistilanteet johtavat siihen, että ne poikivat lopulta vastustajalle vaarallisia paikkoja, niin ollaan todella kaukana voittamisesta. Voittaakseen parempia on pystyttävä kääntämään kaikkia kiviä ja erikoistilanteet ovat niitä.

Ei tällainen yksinkertaisesti riitä, jos Suomi aikoo pärjätä kansainvälisessä jalkapallossa ja näissä karsinoissa. Ei vain riitä.

Voisihan tässä nostaa esiin Lukas Hradeckyn hyvät torjunnat tai Robert Ivanovin ajoittaiset hyvät suoritukset, mutta jos kollektiivi ei ole kunnossa, niin ei siitä tällä tasolla paljoa kostu.