Tappara voitti maratonottelun Helsingissä maalein 3–2. Veli-Matti Savinainen iski ratkaisun ajassa 93.49. Eetu, millaisen alun välieräsarja sai?

Sanoisin, että Tapparan kannalta parhaan mahdollisen. HIFK pisti sen alussa ahtaalle, mutta lopulta Tapparan laatu vain jauhoi siitä yli.

Tapparalla oli pitkään ottelussa haasteita kiekollisen pelaamisensa kanssa, mutta mitä pidemmälle mentiin, sen paremmin se sai ottelua haltuunsa. Vaikka vieraiden tasoitus tuli vain 52 sekuntia ennen loppua Petteri Puhakan lavasta, oli voitto lopulta ansaittu.

Tapparan kiekollisista vaikeuksista osa kunniaa kuuluu myös HIFK:lle. Se puolusti todella kurinalaisesti ja teki Tapparan pelaamisen parhaimmillaan todella ahtaaksi.

Super offer: Sign now + double your deposit plus 200 free spins at Mr Green!

HIFK:n kollektiivista kuitenkin pahasti silmään pisti jälleen Johan Motinin heikko suoritus. Se tuskin oli sattumaa, että jälleen Motin hävisi kaksinkamppailun, joka johti lopulta ratkaisevaan takaiskumaaliin.

Todellinen timanttihetki nähtiin ottelussa juuri ennen voittomaalia toisessa jatkoerässä. HIFK ei onnistunut ylivoimalla ja oman alivoimansa jälkeen Tappara palautti kahdesti kiekon omalle alueelle ja otti sitä kautta virtauksen hallinnan.

Rauhallisuus ja kontrolli oli jälleen voiton Tapparan voiton tae.

Ilves otti ensimmäisen kiinnityksen loppuottelupaikkaan, kun se kaatoi Pelicansin Lahdessa jatkoerässä 3–2. Mitä tulos tarkoittaa sarjan kannalta?

Vaikka puhutaan vain yhdestä voitosta, tuli Ilveksen Leo Lööfin jatkoaikamaalista tunne, että kyllä Ilves tästä marssii jatkoon. Näin siitä huolimatta, että peli Lahdessa oli tasainen, ajoittain Pelicans jopa hallitsi tapahtumia hienokseltaan.

Ilveksen voitto perustui todella tylyyn keskialueen puolustamiseen. Antti Pennanen luotti Lahdessa träppiin jo runkosarjassa ja samoin eväin se tuli välieräsarjan avaukseen.

Pelicansilla oli nyt huomattavasti enemmän aikaa pelata kiekollista peliään ja ajoittain se pääsikin kiekottelemalla pelin päälle. Liian usein se kuitenkin myös hukkasi kiekkoja ja Ilves sai muutaman maukkaan vastaiskupaikan.

Vakuuttavinta esityksessä oli Ilveksen kolmas erä, jossa se onnistui jäädyttämään pelin lähes totaalisesti. Näin siitä huolimatta, että sitkeän Pelicansin Topias Vilén pomputti tasoituksen 19 sekuntia ennen loppua.

Myös maalivahtipelissä Ilves otti edun, jollaiseen Pelicansilla ei ole varaa. Marek Langhamer oli melko selvästikin Patrik Bartosakia varmempi, vaikka eroa oli lopulta vain yksi päästetty maali.

Sarjat jatkuvat nopeasti. Mitä odotat ottelusarjojen toisilta otteluilta lauantaina?

Odotan Pelicansin tulevan kovaa luukuista ulos Lahdessa, mutta riittääkö se lopulta kypsän Ilveksen kellistämiseen, on toinen kysymys.

Ilveksellä on jo nyt toinen jalka finaalien oven välissä ja lauantain kotiottelussa Pelicansilla on käsissään käytännössä pakkovoitto. Muuten tässä sarjassa on iso riski Ilveksen 4–0-voittoon.

HIFK:n tilanne Nordiksella on niin ikään vaikea, ja se kaipaa yhtä kipeästi voittoa kotonaan. Tappara on kuitenkin saanut pelituntumansa varmasti pitkän tauon jälkeen takaisin ja komea taisteluvoitto vain nostatti konemaisen joukkueen itseluottamusta.

Toki Tapparallakin varmasti painaa jäsenissä pitkä peli, mutta HIFK:n kokonaiskuorma on huomattavasti kovempi. Myös HIFK:n henkinen kantti on huomenna iso kysymysmerkki. Se poltti todella paljon polttoainetta, mutta menetti jo käsissä olleen voiton.

Välierien avausotteluiden perusteella odotettu tamperelaisfinaali näyttää yhä todennäköisemmältä