Valioliigan historian kauneimmasta satutarinasta on jäljellä enää savuavat rauniot
Leicester kirjoitti kauniin luvun Valioliigan historiaan kaudella 2015-2016. Nyt edessä on Jukka Röngän mukaan pelkkää ankeutta.
Yksi Valioliiga-kauden suurimmista yllätyksistä on ollut kauden 2015-16 liigamestari Leicester, joka on äärimmäisen lähellä putoamista Valioliigasta. Jukka, miten lähellä?
Tilanne on Leicesterin kannalta todella uhkaava. Se kohtaa kahdessa jäljellä olevassa ottelussa Newcastlen vieraissa ja West Hamin kotonaan – ja käytännössä sen pitäisi voittaa molemmat ottelut. Toki teoriassa voisi riittää 3-4 pistettä, mutta muiden putoajaehdokkaiden tappioiden varaan Leicester ei voi laskea mitään.
Leicester on nyt sarjassa 19:s ja ero viivan yläpuolella olevaan Evertoniin on kaksi pistettä ja Nottinghamiin neljä pistettä. Everton kohtaa vielä Wolverhamptonin vieraissa ja Bournemouthin kotonaan ja Forest Arsenalin kotonaan ja Crystal Palacen vieraissa. Lisäksi Leeds – joka kohtaa West Hamin kotonaan ja Tottenhamin vieraissa – on vielä viivan alla, mutta pisteen edellä Leicesteriä.
Kun tämän kiemuraisen lopputilanteen suoristaa ja päälle lisää Leicesterin viime viikkojen umpisurkeat ja veltot peliesitykset, tässä voi tehdä vain yhden johtopäätöksen – Leicester lähtee.
Leicester sijoittui viime kaudella kahdeksanneksi ja sitä ennen kahdella kaudella viidenneksi. Lisäksi joukkue voitti FA Cupin toissa keväänä. Mikä Leicesterin on romahduttanut?
Leicesterin romahduksen takana on pidempi kehityskaari.
Ensimmäinen iso asia oli pelaajahankinnoista vastanneen Steve Walshin siirtyminen Evertonin jalkapallojohtajaksi heti mestaruuden jälkeen kesällä 2016. Walsh oli mies, joka oli löytänyt muun muassa Jamie Vardyn, N’Golo Kanten ja Riyad Mahrezin ja rakentanut pitkälti Leicesterin kauden 2015-2016 mestarijoukkueen
Walshin lähdettyä Leicesterin kukkarolle sopivien jalokivien virta King Power Stadiumille katkesi. Ongelmat huipentuivat toissa kesänä, kun Leicester käytti yli 60 miljoonaa euroa Boubakary Soumaren, Patson Dakan ja Jannik Vestergaardin hankintaan. Näistä yksikään hankinta ei onnistunut.
Sen sijaan ne syvensivät Leicesterin talousvaikeuksia. Viime kesänä oltiinkin sitten tilanteessa, että joukkueen oli pakko myydä Wesley Fofana Chelseaan 78 miljoonalla eurolla – ja se osti tilalle erittäin epävarman kauden pelanneen Wout Faesin 20 miljoonalla eurolla.
Lopputulos tällä kehityskaarella oli, että joukkue huononi ja samalla vanheni käsiin. Paras esimerkki on Vardy. Hän teki vielä viime ja toissa kaudella 15 liigamaalia, mutta tällä kaudella 36-vuotias konkarihyökkääjä on tehnyt 35:ssä Valioliigan ottelussa vain kolme maalia.
Manageri Brendan Rodgers purki moneen kertaan turhautuneisuuttaan Leicesterin tilanteeseen. Osin aiheesta, mutta kyllä hän itsekin joutuu katsomaan peiliin. Rodgersin kenties suurin ongelma oli henkilöjohtaminen. Hän riitautui Çaglar Söyüncüsta alkaen monien pelaajien kanssa ja ainakin epävirallisten tietojen mukaan Leicesterin pukukoppi alkoi nousta jo viime kaudella varsin voimakkaasti häntä vastaan.
Joukkueen ikoninen maalivahti Kasper Schmeichel siirtyi viime kesänä Niceen ja monet epäilivät, että yksi syy tanskalaisen lähtöön oli juuri joukkueen huono ilmapiiri ja avainpelaajien heikot välit Rodgersin kanssa.
Tässä sopassa tämä kausi alkoi ennätyksellisen heikosti. Ongelmia on toki ollut kaikissa pelin vaiheissa, mutta suurin ja kriittisin ongelma on heikko puolustuspelaaminen ja sen sisällä etenkin erikoistilanteiden puolustaminen. Leicesteria vastaan tällä kaudella tehdyistä 67 maalista peräti 17 on ollut erikoistilannemaaleja. Myöskään kumpikaan maalivahti, Danny Ward ja 10 liigaottelua pelannut Daniel Iversen, eivät ole vakuuttaneet.
Rodgers ei saanut Leicesterin pelissä ja ilmapiirissä olleita ongelmia korjattua ja kun Leicester otti helmikuun puolivälin jälkeen pelaamistaan kuudesta liigaottelusta vain pisteen, hän sai potkut. Hänen tilalleen palkattu Dean Smith on osoittaunut tyhjäksi arvaksi. Leicester on pelannut hänen alaisuudessaan kahdeksan liigaottelua, joista se on hävinnyt viisi ja saanut vain viisi pistettä.
Julkisuudessa on puhuttu paljon Leicesterin talousongelmista. Miten kova kolaus putoaminen olisi tässä mielessä?
Suurimmat uhkakuvat Leicesterin yllä on hieman helpottuneet, sillä seuran pääomistajat eli Srivaddhanaprabhan perhe antoi maaliskuussa Leicesterille anteeksi yli 200 miljoonan euron velat. Samalla Leicesterin velkakuorma romahti murto-osaan.
Ongelmana on kuitenkin se, että näitä rahoja ei lasketa taloudellisen reilun pelin rahoihin, joten Leicesterillä on tekemistä, jos he aikovat pysyä rajoitusten sisällä tehtyään viime tilikaudella yli 100 miljoonaa euroa tappiota ja sitä edellisellä tilikaudella lähes 70 miljoonaa euroa tappiota.
Kun tähän päälle lisätään se, että Leicesterin vajaan noin 240 miljoonan euron tuloista tippuisi Mestaruussarjassa pois jopa tuollaiset 140-150 miljoonaa euroa, niin edessä on joka tapauksessa ankeat ajat. Kaiken lisäksi Leicesterin pelaajilla ei ole sopimuksissaan niin sanottua putoamispykälää eli heille on maksettava ensi kaudella sama palkka kuin Valioliiga-aikana. Tämä voi nostaa joidenkin rivimiesten halukkuutta vaihtaa seuraa.
Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että Leicesterin on James Maddisonin, Ashley Barnesin ja Timothy Castagnen johdolla myytävä kesällä parhaat pelaajansa. Sen lisäksi avainpelaajista Söyüncü ja Youri Tielemans pääsevät lähtemään seurasta ilman siirtosummaa, sillä heidän sopimuksensa loppuvat kesällä.
Näin ollen Leicesterin on aloitettava joukkueen rakentaminen uudelleen ja sen on tehtävä se vielä varsin pienillä seteleillä.
On myös hyvä kysymys, onko Dean Smith tähän työhön paras mahdollinen manageri vai olisiko tässä kohtaa järkevämpää etsiä uutta Thomas Frankia tai uutta Marco Silvaa. Heidän esimerkkinsä todistaa sen, miten tärkeä palanen hyvä manageri voi parhaimmillaan palapelissä olla.