HIFK lähtee haastamaan alkukauden yllättäjä Pelicansia Lahdessa. Samuel, millaisessa tilassa HIFK on tällä hetkellä?

Varsin heikossa. Joukkue kyllä puolustaa tiiviisti viisikkona, alivoima on laadukasta ja Roope Taponen on noussut tarjoamaan HIFK:lle voittoon mahdollistavaa maalivahtipeliä ja Ilari Melart on ollut hankintansa arvoinen huippupakki, mutta aika lailla siihen ilonaiheet jäävät. Ja vaikeaa siitä nyt on lakkeja ilmaan heittää, että se pystyy pitämään monet pelit sentään tasaisina, kun kyse on niistä resursseista, joista IFK:ssa puhutaan.

Sitten mennään toiseen ääripäähän ja sieltä löytyviin karuihin lukuihin. Joukkue on tehnyt toiseksi vähiten maaleja Liigassa, niitä on syntynyt 23 joukkueen pelaamissa 13 ottelussa, mikä on jo irvokasta, kun puhutaan Liigan kalleimpiin kuuluvista joukkueista. Lisäksi täysin käsittämätöntä on, että joukkue on hävinnyt jokaisen pelaamastaan seitsemästä vierasottelusta tällä kaudella. Ei siis ole ihme, että HIFK käkkii jossain jämäsijoilla sarjataulukossa kahdentenatoista. Sitä positiivista käännettä HIFK:n kaudelle on moni odottanut, mutta eipä sellaista voi sanoa tulleen.

Surullisinta on, että nämä eivät ole edes HIFK:n kauden ainoita käsittämättömiä asioita.

Mikä siis on vielä käsittämättömämpää?

Kyllä se on HIFK:n ylivoimaprosentti, joka on täysi vitsi – 6,06. Kuvitelkaa nyt, joukkue on pelannut ylivoimaa tällä kaudella yli 62 minuuttia ja saanut aikaan vaivaiset kaksi maalia. Yhden ylivoimamaalin värkkäämiseen on siis tällä kaudella ennen Pelicans-peliä pitkälti yli puoli tuntia! Miten se on oikeasti edes mahdollista?

Jos alkukaudella HIFK pyrki pelaamaan kiekkoja neliön keskelle, eikä se toiminut, on siirrytty vieläkin mielikuvituksettomampaan tapaan pyöriä kiekon kanssa ilman minkäänlaista päämäärätietoisuutta. Kiekkoa yritetään ”toimittaa” vailla sen suurempaa järkeä maalille, mutta eipä siitäkään mitään ole tullut.

Kun miettii, että joukkueessa on Liigan entisiä maalikuninkaita, Euroopan huippusarjoissa pelanneita pelaajia ja entisiä maajoukkuemiehiäkin, niin onhan tuo kaikki aivan uskomatonta.

Onko HIFK:ssa odotettavissa muutoksia, kun taustalla on tämänkaltaisia asioita?

Näyttää siltä, että ei HIFK:ssa tehdä mitään radikaaleja ratkaisuja. Jos niitä ei ole tähän saakka tullut, niin en enää niitä henkeä pidättäen odota nytkään. Ilmeisesti urheilujohtaja Tobias Salmelainenkin tekee analyysejään vasta joskus myöhemmin ja sitten taistellaan ja toivotaan kuuden sakkiin yltämistä, selitellään mediaan ja jatketaan kuten ennenkin. Voitetaan peli sieltä ja hävitään toinen tuolta.

Tähän asti kun on reagoitu taas kovin ifklaisin keinoin. Heikosti pelannut Joonas Lyytinen sai lähteä ja uutta puolustajaa haetaan taas. Ja tämä on se IFK:n perinteinen metodi. Kun peli ei käy ja urheiluprosessi ei käy kovimpien kilpakumppanien tasolla, hankitaan lisää pelaajia, mutta ei ilmeisesti tarkastella sitä saadaanko niistä nykyisistä pelaajista sitä irti, mitä heistä pitäisi saada. Syytä olisi tarkastella, sillä pelaajat toisensa jälkeen alisuorittavat raskaasti. Ja ehkä voisi joku kysyä, miksi se Lyytinen sai jatkosopimuksen HIFK-leirissä ja mitkä olivat sen perusteet?

Siksi HIFK:n pitäisi paljon syvemmin ja tarkemmin miettiä sitä, että mihin tässä ollaan menossa. Mikä on edes seuran tämänhetkinen strategia? Tietääkö kukaan? Minä en tiedä, sillä en muista hetkeen sellaista nähneeni HIFK:n osalta, vaikka tässä hyvin paljon jääkiekkoa ammatikseen intensiivisesti seurataan.

Sen sijaan on kuulunut löysiä höpötyksiä jostain laadukkaasta arjesta, mutta miten laadukasta se arki oikein on, jos tulokset ovat tällaisia ja runkosarjan ensimmäisen neljänneksen havinoilla kamppaillaan sarjan budjettikääpiöitä vastaan samoilla sijoituksilla?

Ja edelleen on pakko kysyä: Uskotaanko HIFK-leirissä todella siihen, että tämä prosessi voi johtaa mestaruuteen, kun alkukaudella on tällaisia rumia tosiasioita taustalla?

Jos ei uskota, miksi mitään suuntaa oikeasti muuttavaa ei tehdä? Eikö millään ole enää mitään väliä ja riittääkö vain se, että väkeä käy mukavasti hallissa? Ilmeisesti. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, mutta kyllä viimeisen kymmenen vuoden HIFK on myös yksi niistä.