Leijonien MM-projekti ei ole edennyt odotetun laisessa myötätuulessa. Takana on nihkeitä peliesityksiä ja jo kaksi tappiota. Samuel, olet nähnyt Jukka Jalosen projekteja ja prosesseja aiemminkin. Pitääkö olla huolissaan?

Kyllä tässä täytyy olla aavistuksen huolissaan. Itse asiassa on mentävä aina Vancouverin olympialaisiin 2010 saakka, kun Jalosen projekteista löytyi edellisen kerran samanlaisia hälyttäviä merkkejä kuin nyt.

Vancouverin jälkeen jokaisissa Jalosen vetämissä arvokisoissa Leijonien prosessi on edennyt kohti tärkeitä pelejä kuin juna ja jo alkulohkon aikana on nähnyt, että Suomella on täydet saumat voittaa turnaus – olipa kyse sitten MM-kisoista tai olympialaisista.

Nyt samanlaista luottamusta ei ole. Leijonien pelaamisessa ei ole samalla tavalla tuttuja jaloslaisen jääkiekon tunnusmerkkejä – ei kollektiivisessa pelaamisessa eikä myöskään sitoutumisessa pelitapaan. Jos olen rehellinen, kokonaiskuva Leijonista on ollut rauhattomampi kuin vuosiin.

Sen lisäksi Leijonien pelaamisessa on muutamia todella erikoisia pelillisiä elementtejä. Ehkä erikoisin niistä on kiekkojen heittäminen ränniin. Toki tässä joukkueessa ei ole Miro Heiskasen ja Sami Vatasen kaltaisia pakkeja, jotka pääsevät paineen alta helposti pois liikkeen kautta. Silti kiekkojen heittäminen ränniin kaventaa pakkien ja ennen kaikkea laitureiden pelaamista, koska keskustaan tehdyt syötöt tietyillä alueilla ovat pois valikoimasta tai ainakin niin, että niitä vältetään.

On myös varsin epätyypillistä Jalosen prosesseille, että vielä viiden pelin jälkeen ei olla löydetty optimaalisia ketjukoostumuksia, kuten Joel Armian ja Kaapo Kakon ketjupaikkojen vaihdokset perjantaisessa Unkari-ottelussa indikoivat.

Sitä, että asiat eivät ole menneet suunnitellulla tavalla, kielii myös se, millainen ilmapiiri joukkueessa ja sen ympärillä on. Jalonen on toki ennenkin ollut joskus kommenteissaan töksäyttelevä, mutta nythän hän on ollut suorastaan äreä julkisissa esiintymisissään.

Samoin ihmetyttää muutamien pelaajien julkiset lausunnot. Esimerkiksi Kaapo Kakko totesi Unkari-pelin jälkeen, että Kasperi Kapanen tykkää pelata suoraviivaisempaa jääkiekkoa ja hän itsekin tykkää enemmän ”sellaisesta kuin siitä, että lähdettäisiin aina oman maalin takaa.”

Samaa viestiä on tullut peitellysti myös muutamilta muilta pelaajilta.

Mistä nämä lausunnot kertovat? Epäluottamuksesta Jaloseen vai?

En tiedä, onko epäluottamus oikea sana, mutta kyllähän tämä kertoo siitä, että kaikki pelaajat eivät ole sitoutuneita Jalosen pelitapaan, mikä on viime vuosina täysin ennenkuulumaton asia. Jalosen joukkueiden vahvuus on aina ollut kollektiivinen pelaaminen, jossa kaikki pelaajat suurimpia NHL-tähtiä ovat sitoutuneet Leijonien pelitapaan.

Nyt tämä sitoutuminen rakoilee ainakin muutamien pelaajien kohdalla. En puhuisi vielä samanlaisesta kapinasta kuin Vancouverissa 2010, mutta jonkinlaista pelitavallista taistelua Leijonien sisällä selkeästi käydään. Eihän pelistä voi yksittäiset pelaajat esittää omia toiveitaan, mikä itselle sopisi parhaiten. Ei tämä voi olla mikään huutoäänestys.

Miksi tämä ongelma on noussut pinnalle nyt eikä aiemmissa Jalosen kisoissa Vancouverin jälkeen?

Kysymys on viime kädessä yksilöistä ja siitä, miten he näkevät asiat ja miten valmiita he ovat omaksumaan Jalosen opit.

Esimerkiksi viime kevään MM-kisoissa Mikael Granlundilla ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia hyväksyä ja sopeutua Leijonien pelitapaan ja Miro Heiskaselta meni vain yksi ottelu, kunnes hän löysi yhteisen sävelen muun joukkueen ja Jalosen pelitavan kanssa.

Nyt tilanne on tässä suhteessa ollut selkeästi erilainen, ja uskon, että esimerkiksi tämä Jalosen normaalia ärtyisempi käytös kielii siitä, että kaikki asiat eivät ole joukkueen sisällä siinä mallissa, jossa Jalonen haluaisi niiden olevan.

Jalonen itse piipahtaa lauantaina ennen ottelua kunniatohtoripromootiossa Jyväskylässä ja lentää sitten helikopterilla Tampereelle. Voisiko tällaista tapahtua esimerkiksi jalkapallon MM-kisoissa?

En lähtisi tekemään tästä asiasta ylidramaattisia otsikoita tai vertaamaan tätä tapausta esimerkiksi Susanna Tapanin matkaan kesken MM-kisojen ystävänsä häihin. Erikoinen ja poikkeava tämä ratkaisu toki on, mutta en polttaisi Jalosta tästä roviolla.

Sanoit, että olet huolissasi Leijonien tilanteesta. Helpottiko esimerkiksi perjantaina Unkari-ottelu yhtään tuskaa?

Unkari-voitosta voidaan toki repiä otsikoita, mutta todellisuudessa siinäkin ottelussa kaksi ensimmäistä erää olivat todella heikkoja Leijonilta.

Kolmannessa erässä portit sitten aukesivat. En perustaisi siitäkään sen suurempaa paitsi sen, laukaisisiko kolmannen erän onnistuminen Leijonien pelin lukon ja yksi onnistunut erä poikisi uusia onnistumisia. Voitto on toki aina voitto, mutta tärkein voitto ottelussa olisi juuri tuo mahdollinen vapauttava vaikutus itseluottamukseen.

Pidän edelleen todennäköisenä, että Leijonien pelaaminen paranee ja tiivistyy, kun ensi viikolla päästään pelaamaan oikeasti tärkeitä otteluita. Mutta eihän tämä tilanne mitenkään optimaalinen ole eikä näkymä ole niin luottavainen kuin viime vuosien muissa arvoturnauksissa.

Näkisin myös, että Unkari-voiton positiivinen puoli oli, että Mikko Rantanen haki jo alempaa. Pidän Rantasen roolia tämän joukkueen menestyksen ja yhtenäistämisen kannalta avainroolissa. Jos Jalonen saa Rantasen sitoutumaan sataprosenttisesti ja näyttämään muille NHL-miehille eteen miten tässä pelataan, niin uskon muidenkin seuraavan. Niin kävi esimerkiksi Bratislavassa 2011, kun eräs toinen NHL-tähti nimeltään Mikko – Koivu – vastasi huutoon ja toimi muille esimerkkinä.

Näetkö, että Suomella on edelleen mahdollisuus voittaa maailmanmestaruus?

Jalosen pelitavan vahvuus on siinä, että Leijonat pystyy roikkumaan tuloksessa kiinni ja pitämään ottelut niin sanottuina maalin otteluina. Silloin myös mahdollisuus voittoon on jokaisessa ottelussa, vaikka peli ei rullaisikaan maksimikierroksilla. Siinä on se Leijonien sauma näissä kisoissa – edelleen.

Myös ylivoimassa on alkanut näkyä pilkahduksia paremmasta ja onhan laatikossa yksi ylivertainen ase, Rantanen. Eli en heittäisi vielä kirvestä kaivoon, mutta en lähtisi jonottamaan myöskään vielä paikkaa torijuhlassa. On vielä isoja kysymyksiä, joihin tarvitaan vastauksia.