HJK teki vajaat kaksi viikkoa sitten kovan päätöksen antamalla potkut Toni Koskelalle ja palkkaamalla hänen tilalleen loppukauden ajaksi Toni Korkeakunnaksen. Nähdäkseni seuran sisäiset riidat olivat eskaloituneet ja ilmapiiri oli ollut Klubin sisällä jo pitempään jotain aivan muuta kuin sen pitäisi olla. Tämä on luonnollisesti vaikuttanut kaikkeen toimintaan negatiivisesti.

On ymmärrettävää, ettei vajaassa kahdessa viikossa tehdä isoja remontteja tai taktisia vallankumouksia, mutta tiistainen Molde-ottelu antoi silti vahvan signaalin siitä, mihin suuntaan pelillisesti Korkeakunnas vie kotimaisten jalkapallosarjojen lippulaivaa.

1-0-voitto Mestarien liigan toisen karsintakierroksen avausosassa norjalaisesta suurseurasta Moldesta oli tuloksena upea, mutta oliko myös HJK:n pelaama jalkapallo sellaista jalkapalloa, jota HJK:n kaltaisen suomalaisen suurseuran toivoisi pelaavan?

Palaan siihen.

***

Vaikka HJK starttasi Koskelan potkujen jälkeen loppukesää ja syksyä kohti puhtaalta pöydältä, asetelma otteluparissa Moldea vastaan on haastava. Vastassa on yksi Norjan kärkijoukkueista ja ottelut ovat Korkeakunnaksen koko päävalmentajauran mittakaavassa suurimpia.

HJK lähti otteluun vallitsevissa olosuhteissa odotetusti – puolustuksen kautta.

Korkeakunnas priorisoi avauskokoonpanossaan puolustuspelaamista. Näin esimerkiksi hyvä jalkapalloilija Tuomas Ollila jäi vaihtopenkille ja häntä parempi juoksija Pyry Soiri pelasi vasempana wing-backinä. Oikeana wing-backinä pelasi Kevin Kouassivi-Benissan, joka on niin ikään nopeahko pelaaja. Ratkaisujen myötä HJK eittämättä hävisi pallollisessa vaiheessa, mutta sai laidoilleen nopeutta.

Tämä ei tietenkään ole automaattisesti positiivinen asia. Näkisinkin HJK:n kannalta mieluummin Ollilan vasemmalla ja Soirin oikealla. Nyt Kouassivi-Benissan oli pitkin ottelua erinäköisissä ongelmissa.

Klubi puolusti mielenkiintoisessa muodossa viiden linjalla. Ylimmät viisi pelaajaa olivat 2-1-2 muodossa, kuten arpakuutiossa. Näin Molde saatiin ohjattua tehokkaasti laitoihin.

Norjalaisilla oli haasteita saada aikaan murtautumisia Klubin wing-backien selustaan osin pallottomien pelaajien liikkeiden puuttumisen vuoksi, osin HJK:n tiiviin ryhmityksen ansiosta.

Ensimmäisen puoliajan edetessä ja otteen siirtyessä vahvasti Moldelle, HJK:n muoto alkoi olla enemmän 5-3-2 tai 5-4-1.

Ensimmäisen vartin Klubi pystyi olemaan aktiivinen ja olemaan niskan päällä. Klubi loi heti alkuun myös pari mahdollisuutta maalintekoon. Tämän jälkeen vierailijat alkoivat saada koko ajan vahvemman otteen pelistä ja ensimmäisen puoliajan loppupuolisko oli lähes täysin norjalaisten hallussa.

Kesken vahvan hallinnan Molden tasapaino oli kulmapotkun jälkeen hetken hakusessa ja vaarallinen hässäkkä kotijoukkueen boksissa kääntyi yhdellä syötöllä 2 vs 2 -tilanteeksi toiseen päätyyn, jonka Topi Keskinen päätti upean juoksun jälkeen Klubin 1-0-johtomaaliksi.

***

Toinen puoliaika tarjoili pitkälti samaa tarinaa kuin ensimmäinen. HJK puolusti 5-4-1-muodossa ja oli enää kovin vähän pallossa.

Molde tarjosi pitkin ottelua Klubille mahdollisuutta kontrolloida peliä pallolla puolustaessaan 5-3-2- muodossa HJK:n 3-4-3 hyökkäysmuotoa vastaan, mutta Korkeakunnaksen konservatiivinen lähestymistapa pallolliseen vaiheeseen tiputti nämä hetket minimiin.

HJK:lla oli jatkuvasti ylivoima kolmen topparinsa turvin kahta Molden hyökkääjää vastaan ja wing-backeillä oli mahdollisuus tiputtaa alas houkutellakseen Molden vastaavat ylös puolustuslinjasta perässään. Näin HJK olisi saanut luotua jopa 3 vs 3- tilanteen ylös keskelle.

HJK ei hyödyntänyt maalivahti Jesse Östiä juuri millään lailla pallollisessa vaiheessaan. Maalipotkuissa useimmiten joukkue nostettiin ylös ja vedettiin pitkä.

Toisella puoliajalla pyrittiin muutaman kerran houkuttelemaan Moldea ylös antamalla myös lyhyen syötön vaihtoehto, mutta näistä Bojan Radulovićin päähän pelatuista palloista ei saatu pallonhallintoja tai etenemisiä aikaan.

***

Olo tämän voiton jälkeen on kaksijakoinen. Toisaalta tulos oli hieno ja siitä saa ja pitääkin olla iloinen. HJK puolusti pääasiassa hyvin ja onnistui luomaan tukun hyviä vastahyökkäyksiä.

On myös muistettava, että Korkeakunnas on ollut vasta kaksi viikkoa HJK:n valmentaja ja lopullisen analyysin aika tulee vasta jonkun viikon kuluttua.

Sanon silti kiertelemättä, että on vaarallista ja oikeastaan jopa surullista, jos joku ajattelee, että näin pelaamalla HJK nousee uudelle tasolle tai, että kaikki olisi nyt hienosti.

Kommenttini voi kuulostaa julmalta, mutta tiistaina näin juuri sellaisen HJK, millaisia Korkeakunnaksen joukkueet olivat, kun kohtasimme heidät omalla peliurallani. Korkeakunnakseen huoneentauluun oli piirretty taktiikka, joka tähtäsi vastustajan elämänilon sammuttamiseen ja siihen, että jostain käydään raapimassa yksi kaappi. Ollaan tiiviinä pallon alla ja taistellaan.

***

Juuri näin myös HJK pelasi tiistaina – ja onnistui HJK siinä lähes täydellisesti. Korostan, ettei tiistainen voitto ollut väärin voitettu, mutta puhun nyt HJK:n jatkosta isommassa kuvassa.

HJK on ennen Korkeakunnasta pyrkinyt ottamaan muuta Eurooppaa kiinni nimenomaan pallollisessa pelissä. Jo Antti Muurisen aikaan Klubi pystyi haastamaan kovempia vastustajia myös pallollisen pelin kautta.

Olisi hölmöä kuvitella, että suomalaiselle jalkapallolle seuraisi pitkässä juoksussa mitään hyvää, jos me palaisimme perinteiseen ajattelutapaan, jossa ulkomaalaisia joukkueita vastaan kentälle mentiin vain selviytymään.

Jos me niin tekisimme, palaisimme aikaan, joissa vieraissa tulisi kuokkaan 0-4 jopa sellaisia vastustajia vastaan, jotka olisivat täysin voitettavissa toisenlaisella jalkapallolle.

HJK:n onni tiistaisessa ottelussa oli, ettei Moldelta löytynyt kärsivällisyyttä ja toisaalta osaamista pyörittää Klubia pihalle. On epätodennäköistä, että tiistaisen ottelun kuvalla olisi mahdollista mennä tästä otteluparista jatkoon.

Tulevat viikot ja ottelut näyttävät, mihin suuntaan HJK:n peli menee. Loistavasta Molde-ottelun tuloksesta huolimatta olen siitä suunnasta huolissani. Toni Korkeakunnaksen jalkapallo ei ole suomalaisen jalkapallon etu, vaan sen turmio. Ainakin sen vanhan Korkeakunnaksen selviytymisjalkapallon.

***

HJK:n ja Molden välinen toinen osaottelu pelataan ensi viikolla Norjassa.

HJK:lle on voittonsa ansiosta pieni etu, mutta Molde tuskin jää nollille kotonaan. Näin Klubilta vaaditaankin todennäköisesti ainakin yksi maali Norjassa suoraan jatkopaikkaan.

Molde ei ole kokematon europelijoukkue, kuten viime kaudella HJK:n hyydyttämä Silkeborg oli. On myös olettavaa, että Molde ottaa tiistaisesta tappiosta kaiken opin ja keskiviikkona HJK:ta on vastassa varmasti laadukkaampi Molde. Näin ollen HJK:n on parannettava ensimmäisestä osasta.

Korkeakunnas tuskin lähtee tässä aikaikkunassa tekemään isoja muutoksia taktisesti, joten kiinnittäisin muutamaan asiaan huomiota:

HJK tulee varmasti jatkamaan pitkiä maalipotkuja nostamalla joukkueensa ylös ennen pitkää palloa. Vaikka tämä mielletään matalan riskin tavaksi pelata, on HJK:n pidettävä huolta tasapainostaan näissä tilanteissa. Tiistaina oli useampi tilanne, jossa Moldella oli kaksi hyökkääjää Klubin kolmea topparia vastaan, eikä kukaan keskikentältä suojaamassa puolustuslinjan edustaa.

Voittamalla ensimmäisen pallon näille hyökkääjille tai keskikentälle, kääntyy tilanne helposti jopa läpiajoon tai ainakin vaaralliseen vastahyökkäykseen. Viime kauden Konferenssiliigan finaali ratkesi esimerkiksi juurikin tällaiseen tilanteeseen.

Molde puolusti 5-3-2 ja tarjosi HJK:lle mahdollisuuden pelata pitkiä hyökkäyksiä ja hallita peliä pallonhallinnan kautta. Näissä on löydyttävä myös malttia ensimmäistä ottelua enemmän, sillä pitkän puolustusjakson jälkeen pallonhallinta ei yksinkertaisesti saa päättyä paineettomasta tilanteesta pelattuun pienen marginaalin ässäsyöttöön, jonka jälkeen HJK joutuu taas juoksemaan pallon perässä useamman minuutin.

Pelaajiston osalta mahdollisuudet ovat suhteellisen rajalliset, mutta nostaisin Ollilan avaukseen, siirtäisin Soirin oikealle ja hakisin vastahyökkäyspelaamisen 5-4-1-muodon kautta laidoilta.

Roope Riski olisi hyvä Radulovićin tilalle luomaan uhkaa syvyyteen ja prässäämään Molden puolustajia, jossa hän on eri tasolla kuin serbialainen. Norjassa Riski kannattaa ottaa, toki Riskin pelikunnosta riippuen.

Viimeisenä on mainittava jälleen kerran erikoistilanteet. Tällaisen maalin arvo ensi viikolla on suuntaan tai toiseen kullan arvoinen.

1-0-johdosta huolimatta prosentit jatkoon menemisestä ovat norjalaisilla. HJK:n jatkopaikka edellyttäisi Moldelta tiistain kaltaista lievää epäonnistuminen Moldelta ja samalla tehokas ja pallolla järkevä esitys HJK:lta. Pelkästään puolustamalla Klubi ei tästä jatkoon mene.