Miesten Superpesiksen runkosarjan viimeinen kierros ratkaisi säälipleijareiden otteluparit ja puolivälierien kaksi ensimmäistä otteluparia. Aloitetaan säälipleijareista ja Kitee-Pattijoki-kaksikosta. Pekka, mistä asetelmista tämä pari lähtee ratkaisemaan lauantaina ja sunnuntaina puolivälieräpaikkaa?

Otteluparin oleellisin kysymys ennakolta on Pattijoen kärkimiehen Mikael Mäkelän pelikunto. Onko hän täydessä pelikunnossa vai pelaako Mäkelä loukkaantumisensa jälkeen puolitehoisena.

Jos Mäkelä on vähintään 95-prosenttisessa pelikunnossa, silloin ottelupari on täysin pyöreä. Jos taas Mäkelä on puolitehoinen tai jopa kokonaan poissa, silloin Kitee on ilman muuta suosikki otteluparissa. Mäkelä on pelannut loistokauden ja hänen merkityksensä Pattijoen sisäpelin avaajana on elintärkeä.

Juuso Keski-Koukkari paluu on tullut Pattijoen kannalta tärkeään aikaan, vaikka päävastuun kotiutuksista onkin kantanut hyvän kauden pelannut lyöjäjokeri Martti Viitasalo.

Kitee on parantanut peliään Sami Partasen tultua pelinjohtajaksi, vaikka tuloksellisesti kurssimuutos ei ole ollutkaan dramaattinen.

Entä sitten säälipleijareiden toinen pari, Hyvinkää-Seinäjoki?

Hyvinkää saa näistä kolmesta muusta säälipleijarijoukkueesta vastaansa tämän hetken kovakuntoisimman ryhmän. JymyJussit oli pitkään lamassa, mutta heinä-elokuun aikana se on tullut tuloksellisesti ja pelillisesti hyvää vauhtia.

Great news! Finnish Pesapallo is here! Check the odds and play at Stake.com!

Tuomas Raunio on löytänyt hyvän vireen kärkenä, Atte Kontio on pelannut erinomainen kauden kakkosena ja Viljo Sillanpäästä on kuoriutunut hyvä kolmonen. Lyöjäjokeri Aapo Hiltunen on äitynyt mahdottomaan vireeseen ja häntä säestää erinomaisesti toinen lyöjäjokeri, Markus Hallasuo. Numerolla kotiuttava Toni Marjamäki on parhaimmillaan vaarallinen kotiuttaja.

Vaikka JymyJusseilla on hyvä kärki ja vahva kotiutusosasto, asetelma tässä parissa on silti selvä. Hyvinkää ei ole ollut viimevuotisessa iskussa ja kaiken lisäksi tärkeässä roolissa sisällä ja ulkona pelaavan Valentin Ikosen pelaaminen on epävarmaa.

Hyvinkäältä löytyy kuitenkin niin paljon yksilötaitoa, että JymyJussien saumat yllätykseen ovat rajalliset. Teemu Nurmio on sarjan paras kärkimies ja Jesse Eskelinen täydentää Nurmiota erinomaisesti. Kolmosta Hyvinkää on hakenut, mutta nuori Samu Kyhyräinen on esittänyt viime otteluissa lupaavia otteita.  On myös hyvä muistaa, että Tahkolta löytyy asekaapista myös vaihtajaspesialisti Ville Viita. Viita ei vielä ole loistanut, mutta hänen taitonsa eivät ole minnekään kadonneet.

Lyöjäjokerit Juha Korhonen ja Juha Niemi ovat tottuneen pelaamaan kovia otteluita. Ikosta Tahkon sisäpeli huutaisi saranaksi.

Ulkona kovin niska on ilman muuta Petteri Alanen, joka on tällä hetkellä Superin paras lukkari. Hänen kanssaan JymyJussien kärki ja kotiuttajat ovat kovassa puntarissa.

Torstaina ratkesi se, että Kempele ja Joensuu kohtaavat toisensa puolivälierissä. Kumpi juhlii?

Sitä on mahdoton sanoa, siksi ympäripyöreä ottelupari on.

Yksi otteluparin isoja kysymyksiä on, pystyykö Konsta Piironen pelaamaan ja missä kunnossa hän on. Piironen on pelannut loistokauden kakkosena, mutta hänen roolinsa on vieläkin merkittävämpi kopparina, sillä hän on hakevana kopparina JoMan takakentän johtava pelaaja ja päälukko.

Sisällä molemmat joukkueet ovat pomppujoukkueita ja molempien joukkueiden päävaihtajien, Joensuulla Juho Hacklinin ja Kempleellä Onni Määtän, vaihtopelaaminen perustuu pitkälti pomppuun. Molempien kotikentät ovat kovia ja pompun pitäisi nousta vielä ainakin puolivälierivaiheessa.

Vaihtajien lisäksi myös muiden ykköskärjessä pelaavien onnistuminen on isossa roolissa. Joensuun kannalta olisi oleellista saada molemmat Konstat, Kettunen ja Piironen, kärkipariksi. Kempeleen kärki Markus Keski-Petäjä on pelannut hyvän kauden ja Tuomas Jussila on suurten pelin pelaaja. Joukkueiden kotiutusosastot ovat paperilla jotakuinkin tasavahvat, joten kotiuttajillakin korostuu onnistuminen – ja käänteisesti se, miten ulkokentät ja etenkin lukkarit pystyvät sotkemaan sisäpeliä.

Kempeleen kotikenttä ei ole helppo vierasjoukkueille ja siinä mielessä kotietu on Kempeleelle plussa. Mutta ei se yksin tätä paria ratkaise. Kempeleen on nyt lunastettava kaikki suuret satsaukset ja otettava se pitkään kaivattu askel ylöspäin. Sieltä tulee kuitenkin vastaan laadukas joukkue, jonka nälkää runkosarjan viides sija ei tyydytä. Joensuu lähti selkeästi hakemaan vähintään välieräpaikkaa ja mitalia, mutta sama tavoite oli myös Kempeleen silmissä.

Toinen varma puolivälieräpari on Kouvola-Manse. Kumpi jatkaa?

Pakko vaan sanoa sama lause, että tämäkin pari on ympäripyöreä. Kumpikaan joukkue ei ole ollut tänä kesänä parhaimmillaan ja menipä jatkoon kumpi tahansa, mitään paraateja ei kannata vielä järjestää.

Kouvolan pelaamista ovat sotkeneet loukkaantumiset, joista Patrik Vartaman loukkaantumiset ovat olleet suurin takaisku. Nytkin on iso kysymys, pystyykö Vartama pelaamaan. Kouvola kaipaisi hänen jalkojaan sisällä ja huippuluokan ulkopeliä.

Sekin on sanottava suoraan, että vaikka Aleksi Vainio on pelannut hyvän kauden, Kouvolalla on kuitenkin seitsemästä kärkijoukkueesta heikoin lukkari.

Vartaman ja koko kauden loukkaantuneena olleen Elias Pitkäsen loukkaantumiset eivät selitä kuitenkaan kaikkia Kouvolan ongelmia. Joukkueessa on ollut jonkinlaista ristivetoa pelaajavalintojen suhteen ja myös pelinjohtaja Iiro Haimin ote on lipsunut pitkin kautta.

Kouvola ei ole pudotuspelien alkaessa missään tapauksessa aiempien vuosien vedossa, mutta sama pätee myös Manseen.

Mansen kannalta positiivista on kuitenkin se, että joukkue on löytänyt viimeinkin sisäpelissä toimivan konseptin. Severi Tikkakosken, Juuso Myllyniemen ja Kalle-Tapio Huuskon muodostama ykköskärki on löytänyt muotonsa ja kakkoskärkikin on Simo Vainikaisen ja Topias Liljan johdolla kohtalainen.

Ongelma on kuitenkin kotiuttajien kapeus. Mansella on kolme elintärkeää kotiuttajaa, Perttu Ruuska sekä huippukokeneet ja kovakanttiset Henri Puputti ja Juha Puhtimäki. Ongelmana on kuitenkin se, että jos ykköskärjen peli ei kulje, Puputti ja Puhtimäki jäävät herkästi hyödyntämättä kotiutustilanteissa – ja kaikki kasautuu Ruuskan harteilla.

Manse on ollut aiempina vuosina kivikova ulkopelijoukkue, mutta nyt sen materiaalissa on monta tasapaksua kohtaa. Toki kaikki pelaajat ovat Superin tasoa, mutta Manse on silti pelottavan riippuvainen ulkonakin Puhtimäestä ja Puputista sekä tällä kaudella suuren läpimurtonsa tehneestä Tomi Lehtosesta.

Kouvolalla ja Mansella on molemmilla omat ongelmansa, mutta ehkä Mansen pelaaminen on ollut viime viikkoina nousujohteisempaa kuin Kouvolalla. Mansen peruspelaaminen on jo hyvällä tasolla, mutta huipputasolle sillä on vielä matkaa, elleivät nämä vanhat konnat Puhtimäen, Puputin ja Myllyniemen sekä Ruuskan johdolla syty pelaamaan vanhaan malliin.