Koskenkorva valmistautuu vuosikausien sukellukseen – ja se on pelkästään terve asenne
Koskenkorva lähtee hakemaan vauhtia alemmista sarjoista ilman kiirettä ja pilvilinnoja. Pekka Arffmanin mukaan tällainen on tervettä puhetta.
Koskenkorvan Urheilijoiden 25 vuotta kestänyt taival miesten Superpesiksessä päättyi putoamiseen, kun Kossu hävisi putoamiskarsinnoissa Alajärvelle otteluvoitoin 2-3. Pekka, mikä Koskenkorvan pudotti?
Se on hyvä kysymys, sillä tuolla materiaalilla olisi ilman muuta pitänyt pystyä parempaan. Jos kausi olisi mennyt nappiin, Koskenkorvan olisi voinut materiaalinsa puolesta olla jopa kahdeksan parhaan joukossa ja sen olisi joka tapauksessa pitänyt välttää karsinnat heittämällä.
Ja pitkäähän se näytti siltä, että Koskenkorva välttää karsinnat. Alajärven lisäksi varsinkin Imatran peli näytti olevan vielä sarjan puolivälin paikkeille niin sekaisin, ettei Imatraa pelasta karsinnalta mikään.
Imatralta tehtiin kuitenkin onnistuneet korjausliikkeet. Toni Laakson hankinta loppukaudeksi oli loistoveto ja IPV teki myös kaksi kovaa hankintaa kriittiseen otteluun Koskenkorvaa vastaan lainaamalla Kouvolasta Valtteri Hämäläisen ja Valtteri Luoman. Koskenkorvan putoaminen ei tokikaan ollut kiinni yhdestä ottelusta, mutta jos Kossu olisi 0-2-tappion sijasta voittanut Imatran, se olisi välttänyt karsinnat ja Imatra ei.
Toki myös Kossukin teki korjausliikkeitä lainaamalla Teemu Isokedon ja Tuomo Lönnmarkin Vimpelistä, mutta korjausliikkeet tehtiin liian myöhään eivätkä ne tuoneet samanlaista muutoista kuin Imatran korjausliikkeet. Kossu hävisi 15 viimeisestä runkosarjan ottelustaan 14, vaikka se kohtasi tämän putken aikana muun muassa kaikki runkosarjan kuusi viimeistä joukkuetta.
Kossun putoamisesta ei voida syyttää kuitenkaan missään tapauksessa Isoketoa ja Lönnmarkia. Antti Kuusiston piti uutena pelinjohtajana käynnistää Koskenkorvalla uusi nousu, mutta Kuusistolle ei jäänyt tästä kaudesta höyhenen höyhentä hattuun.
Pelillisesti Kossun suurin ongelma oli toimivan ykköskärjen ja etenkin kärkimiehen löytäminen. Isoketo toi ongelmaan ratkaisun, mutta liian myöhään.
Kun ykköskärkeen liittyvää ongelmaa ei saatu ratkaistua, Kuusisto vaihteli kokoonpanoa ja yritti löytää sitä kautta ratkaisua. Jatkuvissa muutoksissa mennään kuitenkin helposti myös liiallisuuksiin. Joskus selkeä permanentti olisi parempi kuin parhaan koostumuksen loputon etsiminen. Näinhän Manse ratkaisi saman tyyppisen kärkeensä liittyvän ongelman.
Kahdella tasavahvalla lukkarilla pelaaminen on myös oma riskitekijänsä. Kuusistolla oli varmasti hyvät perusteet nostaa Juho Hakomäki ohi Lauri Vuollon kauden aikana ykköslukkariksi, mutta Hakomäki ei mitenkään vakuuttanut lukkarina.
Muutenkin Kossun kokeneemmassa kaartissa oli useampi pelaaja, joiden on syytä kysyä omien esitystensä perään. Kuusisto kantaa pelinjohtajana toki oman vastuunsa katastrofista, mutta eivät pelaajatkaan voi juosta karkuun omaa vastuuta. Petteri Kortelaisen kaltaiset onnistujat olivat harvassa Ilmajoelle tänä kesänä.
Kuinka iso takaisku Koskenkorvan putoaminen on?
Tämä saattaa kuulostaa kylmältä, mutta pesäpallon kannalta Koskenkorvan putoaminen ei ole katastrofi, vaikka se onkin tuonut omaa väriään Superpesikseen 25 kautta peräkkäin.
Seura löi vuosikausia laimin oman juniorityön ja se joutui sen seurauksena turvautumaan liian voimakkaasti ostomiehiin. Kun yleisömäärätkään eivät mitenkään huimanneet, yhtälö alkoi muuttua todella haastavaksi.
Koskenkorvan putoaminen voi tehdä hyvää myös Koskenkorvalle itselleen. Seurassa on jo käynnistetty uudelleen juniorimyllyä, mutta kuten seuran puheenjohtaja Jani Karvonen Kossun sivuilla julkaistussa kirjoituksessaan sunnuntaina totesi, Koskenkorvalla joudutaan miettimään tarkkaan, miten jatkossa toimitaan.
Karvonen myönsi, että seuran sisällä on pohdittu jopa suomensarjaan lähtöä. Karvonen itse kannattaa kuitenkin joukkueen kokoamista Ykköspesikseen, mutta hänkin puhui paluusta Superiin vasta vuosien päässä olevana unelmana. Karvosen mukaan tavoitteeksi pitäisi asettaa paluu Superiin vuonna 2028.
Tämä on siinä mielessä tervettä puhetta, että seuran taustojen on tänä päivänä oltava kunnossa ennen kuin Superista kannattaa edes puhua. Koskenkorvan kaltaisella paikkakunnalla ainoa järkevä tie on – kuten karsintafinaalin voittanut Alajärvi on tehnyt – satsata omaan juniorituotantoon ja sen laadukkuuteen.
On myös hyvä kysymys, millaisia katsojamääriä Koskenkorvan on realistista tavoitella. Nytkin sen kotiotteluiden keskiarvo jäi alle 750 katsojan ja oli miesten Superpesiksen runkosarjan pienin lukema.
Eikä kysymys ole vain Koskenkorvasta. Imatra vältti karsinnat, mutta Imatralla pohdittiin runkosarjan päättymisen jälkeen vakavissaan Superin sarjapaikasta luopumista. Nyt Superin sarjapaikka yritetään pelastaa, mutta kysymys on vasta pelastamisyrityksestä.
Vaikka tällaiset uutiset ovat uutisina negatiivisina, ne kertovat myös siitä, että seuroissa ymmärretään tilanteiden vakavuus ja se, ettei pilvilinnoja kannata ilman perusteita rakentaa. Toivottavasti järki voittaa myös Koskenkorvalla, kuten Karvosen kirjoituksesta voi päätellä.
