Tottenham on kaapannut useita nuoria huippupelaajia eri puolilta maailmaa ja voittanut kilpajuoksussa muun muassa Liverpoolin, Bayern Münchenin ja Barcelonan kaltaisia seuroja. Jukka, mitä ihmettä vanhassa sekamelskassa on tapahtunut?

Tottenham on viimeisen kahden vuoden aikana rakentanut itselleen Frank Trimbolin ja hänen agenttitoimistonsa CAA Basen avustuksella uuden strategian, jota se nyt ajaa täysillä kierroksilla sisään.

Tämän strategian keskeinen perusta on rakentaa Tottenhamin tulevaisuus nuorten pelaajien varaan. Toki heidän tuekseen voidaan ostaa muutamia kokeneempia pelaajia, mutta huippukalliiden ja valmiiden supertähtien sijasta Tottenham on valmis etenemään hieman hitaammalla aikataululla ja hankkimaan mieluummin nuoria, vasta pinnan alla kuplivia pelaajia, joiden hinnat ovat eri luokkaa kuin valmiiden supertähtien.

Tottenham on muokannut myös organisaationsa vastaamaan tätä uutta strategiaa. Puheenjohtaja Daniel Levy työnsi aiemmin sormensa jokaiseen asiaan ja mestaroi myös pelaajasiirroissa, mutta nyt Levy on siirtänyt vallan Scott Munnille, tekniselle johtajalle Johan Langelle ja manageri Ange Postecogloulle, jotka kaikki palkattiin Tottenhamiin viime kauden jälkeen.

Australialainen Munn vastaa johtokunnan jäsenenä kaikesta jalkapallotoiminnasta, tanskalaisen Langen päävastuulla on pelaajasiirrot ja australialaisella Postecogloulla on managerina veto-oikeus jokaisesta myynnistä ja ostosta.

Tässä ei voi unohtaa myöskään Tottenhamin edellisen toimitusjohtajan Fabio Paracitin roolia. Hän ehti ennen Juventus-vyyhden seurauksena saamiaan potkuja panna uuden toimintamallin oraalle ja hänellä oli keskeinen rooli esimerkiksi loistokauden pelanneiden Guglielmo Vicarion, Micky van de Venin ja Destiny Udogien sekä nuoren argentiinalaislupauksen Alejo Velizin siirroissa.

Tammikuussa hankitun toppari Radu Dragusinin ja torstaina ratkenneen 18-vuotiaan ruotsalaissensaation Lucas Bergvallin siirrot hoiti maaliin alusta loppuun sen sijaan tämä uusi troikka.

Bergvallia tavoitteli myös Barcelona, Dragusinia Bayern München ja van de Veniä Liverpoolia. Miten ihmeessä Tottenham löi tämän tason seuran laudalta?

Jokainen pelaaja tekee luonnollisesti omat ratkaisunsa ja jokaisella pelaajalla on omat perusteensa ratkaisuilleen.

Jonkun pelaajan unelmana voi olla pelata Barcelonassa ja toisella – kuten Bergvallilla – pelata Valioliigassa. Joko painottaa sopimuksen taloudellisia ja muita ehtoja, joku toinen sitä, millainen näkymä pelaajalla on esimerkiksi peliajan ja vastuun suhteen.

Tottenham voi tarjota tällä hetkellä houkuttelevan tarinan nuorille pelaajille. He pystyvät tarjoamaan taloudellisesti kilpailukyisen sopimuksen ja heidän tarinalleen antaa uskottavuutta se, että Tottenhamilla on uusi stadion ja huippumoderni uusi valmennuskeskus.

Ne ovat konkreettisia asioita, jotka on helppo todentaa. Hyvä valmennus on jo tulkinnallisempi asia, mutta Tottenham voi uskottavasti kehua sitäkin.

Tottenham voi hehkuttaa myös taloudellista asemaansa. Se on yksi eniten tuloja generoivasta jalkapalloseurasta maailmassa ja yksi maailman rikkaimman ja kovatasoisimman jalkapallosarjan, Valioliigan, kärkiseuroista.

Uskon kuitenkin, että tärkein syy nuorilla pelaajilla Tottenhamiin tulemiseen, on se näkymä, jonka Tottenham voi tarjota pelaajan peliajasta ja vastuusta. Manchester Cityn, Real Madridin, PSG:n, Bayern Münchenin, Arsenalin, Liverpoolin ja Manchester Unitedin kaltaiset suurseurat voivat sanoa, että meilläkin avaukseen on noussut nuoria ja jopa omia nuoria pelaajia, mutta Tottenham on tällä hetkellä täysin toisenlaisessa toisenlaisessa kehityskaaren vaiheessa.

Milloin esimerkiksi Lucas Bergvall voisi aidosti kuvitella murtautuvansa Manchester Cityn tai Real Madridin  avaukseen? Ehkä joskus, mutta Tottenham voi sanoa, että Vicario, van den Ven ja Udogie menivät avaukseen saman tien ja Dragusin on alkanut saada minuutteja saman tien käytännössä jokaisessa ottelussa.

Barcelonalla tilanne on siinä mielessä erilainen, että Barcelonalle on kasvamassa Euroopan lahjakkain nuorten pelaajien sukupolvi, mutta esimerkiksi Bergvallin kannalta ongelmana on, että hänen pelipaikalleen keskikentälle on nyt ylitarjontaa superlahjakkaista nuorista pelaajista.

Tottenhamilla on tällä hetkellä tähdet sellaisessa asennossa, että se pystyy nyt houkuttelemaan nuoria huippulupauksia. Dilemma tulee sitä kautta, että jos Tottenham onnistuu hankinnoissaan ja projektissaan, sille käy tulevina vuosina samoin kuin esimerkiksi Arsenalille on jo käynyt.

Nostit esille Tottenhamin uuden stadionin ja harjoituskeskuksen. Onko tällaisilla asioilla oikeasti merkitystä?

Kysymys on laajemmasta asiasta kuin vain stadionista ja harjoituskeskuksesta. Kysymys on siitä, millaisen tunne siirtoa harkitsevalla pelaajalle ja nuorten pelaajien kohdalla usein myös heidän vanhemmilleen jää seurasta, kun pelaaja tulee seuraan neuvottelemaan.

Ulkoiset puitteet ovat yksi asia, jotka toki viestivät siitä, millä tasolla seuran toiminta on. Paljon tärkeämpää on kuitenkin se,  millaisen vaikutuksen seura tekee ja millaisen  jäljen se jättää itsestään. Onko vastaanotto lämmin ja viestiikö kaikki asiat sitä, että pelaaja oikeasti halutaan seuraan – vai onko viesti se, että jos yksi bussi menee ohi, uusi odottaa jo kulman takana?

Tottenham ei ole kertonut, miten se tekee tempun, mutta en olisi yllättynyt, jos esimerkiksi Bergvall ja hänen perheensä olisivat tavanneet Postecoglun, Langen ja Munnin, ja heidän epävirallisena isäntänä seuraan tutustumisen aikana olisi toiminut Tottenhamin ruotsalaispelaaja Dejan Kulusevski.

Monet seurat hoitavat neuvotteluihin myös erilaista personoitua tilpehööriä. Siellä on usein pelaajalle nimikoitu pelipaita tai esimerkiksi ”allekirjoituskynä”, johon on kaiverrettu pelaajan nimi. Pelaajat kutsutaan taustajoukkoineen vieraaksi myös otteluihin, jos ne osuvat kalenteriin.

Kaiken tämän tarkoituksena on tehdä vaikutus pelaajaan ja hänen taustajoukkoihinsa ja saada hänet uskomaan, että meidän seuramme on sinulle paras vaihtoehto.