Sotkamo kävi hakemassa tiistaina Joensuusta 1-0 (3-0, 3-3) -voiton Joensuusta ja tasoitti puolivälieräsarjan 1-1:een. Pekka, kuinka iso voitto tämä oli Sotkamolle?

Todella iso, sillä vaikka Sotkamo on Sotkamo, 0-2-tappioasema näin tasaisessa ottelusarjassa olisi ollut sen kannalta todella haastava. Nyt punnukset ovat sen sijaan niin tasaiset, että välieriin menijää on mahdoton ennakoida.

Joensuulle on nostettava siinä mielessä hattua, että se on saanut korjattua pelillisen kurssinsa runkosarjassa olleen notkovaiheen jälkeen. Peli alkoi kulkea jo ylemmässä jatkosarjassa ja puolivälierissä Joensuun vauhti on vain kiihtynyt.

Tiistain kohtaaminen oli Sotkamon voitosta huolimatta äärimmäisen tasainen. Molemmat joukkueet löivät 32 kärkilyöntiä ja Sotkamo voitti kolmostilanteet 13-12. Se kuvastaa sitä, kuinka pienet joukkueiden väliset erot olivat.

Ensimmäinen jakso oli numerollisesti hieman selvempi, mutta toinen jakso oli sähköinen viimeiseen vuoropariin saakka. Sotkamo nousi 1-2-tappioasemasta neljännen aloittavalla Roope Korhosen ja Aleksanteri Huotarin lyönneillä 3-2-johtoon, mutta Juha Toivola tasoitti lukemat 3-3:een.

Tämän jälkeen Joosua Rättö ja Iiro Nokkala pääsivät vielä yrittämään jakson voittojuoksun lyömistä.

Miltä tämän parin jatko näyttää?

Kuten sanoin, välieriin menijää on mahdoton ennakoida. Joensuu on näyttänyt, että se pystyy voittamaan Sotkamon ja se pystyy voittamaan sen myös Hiukassa, kuten ensimmäisessä puolivälierässä tapahtui.

Molemmat joukkueet pelaavat todella tarkkaa ja hyvää ulkopeliä. Molemmilla joukkueilla on erinomainen lukkari, mutta sen lisäksi kaikki heitot ja kiinniotot ovat tänä päivänä huippuluokkaa ja vastustajien lyönnit on vakoiltu etukäteen todella tarkkaan. Tämä ei koske vain Sotkamoa ja Joensuuta, vaan kaikki joukkueita. Siksi tiistainkin kierrosta hallitsivat nimenomaan ulkokentät.

Sisäpelissä molemmat joukkueet pystyvät tekemään tilanteita ja molemmilta löytyy myös kotiutusvoimaa. Roope Korhonen on Roope Korhonen, mutta myös Juho Toivola on tällä hetkellä kuumassa vireessä. Joosua Rätön alkukauden hurja lento on hieman hyytynyt, mutta eivät hänen taitonsa ole mihinkään kadonneet.

Odotettavissa on todella tasaisia vääntöjä, ja yksittäiset jaksot ja koko ottelut voivat luiskahtaa kummalle tahansa. Niiden kautta ratkeaa myös se, kumpi tästä parista jatkaa välieriin.

Kempele otti elintärkein 2-0 (4-3, 2-1) -voiton Vimpelistä ja tasoitti ottelusarjan 1-1:een. Miltä tämän parin tilanne näyttää?

Pidän Sotkamon ja Joensuun välistä sarjaa näistä neljästä sarjasta tasaisimpana, mutta Kempeleelle on annettava tunnustus paitsi arvokkaasta voitosta, myös siitä, että Sarkkirannassa oli päivän komein yleisömäärä, 2136 katsojaa.

Tuollainen katsojamäärä ei selity pelkästään Kempeleen perinteisillä kannattajilla, vaan upea yleisömäärä kertoo, että oululaisen pesäpalloyleisö alkaa viimeinkin herätä ja ottaa Kempeleen omakseen. Se on iso asia Kempeleelle ja koko pesäpallolle.

Itse ottelussa Kempele oli sen verran parempi, mitä numerot kertovat. Se teki enemmän tilanteita, löi enemmän kärkilyöntejä, teki enemmän kolmostilanteita ja mikä tärkeintä, voitti ottelun.

Kempeleen voitto oli kolmen asian summa. Nyt Kempeleen ulkopeli kesti Vimpelin pommituksen ja vastaavasti Vimpeli ei saanut sisäpeliään rullaamaan samalla tavalla kuin ensimmäisen puolivälieräottelun toisella jaksolla.

Kolmas iso asia oli se, että Kempeleen kärkimies Teemu Hollanti meni seitsemällä yrityksellään kentällä 100-prosentin tehoilla. Se oli valtava onnistunut Hollannilta, mutta myös elintärkeä asia koko Kempeleen sisäpelin kannalta.

Hollannin lisäksi myös myös joukkueen pääkotiuttajat Antti Korhonen ja lyöjäjokeri Ossi Meriläinen pelasivat hyvän ottelun.

Tässä parissa punnukset ovat edelleen kallellaan Vimpelille – pitkälti sen takia, että sillä on kotietu. Saarikenttä ei ole vallien ja muiden erikoispiirteidensä takia helppo kenttä vierailijoille, ja Vimpeli pelaa selvästi parempia otteluita kotikentällään ja saa paljon herkemmin päälle sen kuuluisan hurmoksensa.

Tämä pari ei ole missään tapauksessa ohi. Kempele oli tiistaina kotikentällään parempi joukkue ja lauantaina se oli todella lähellä voittaa ensimmäisen jakson, mikä olisi muuttanut ottelun käsikirjoituksen kertaheitolla.

En olisi yllättänyt, jos Sotkamon ja Joensuun ja Vimpelin ja Kempeleen ottelusarjoissa tarvittaisiin molemmissa viisi ottelua.

Entä Kouvola-Kitee ja Manse-Pattijoki -sarjat?

Urheilussa ei pidä koskaan sanoa ei koskaan, mutta kyllähän molemmat ottelusarjat alkaa olla taputeltu.

Kitee roikkui hyvin tiistaina Kouvolan mukana, mutta Kouvolan ulkopeli on lukkari Elias Pitkäsen johdolla tällä hetkellä niin teräksistä, ettei Kitee ole löytänyt sitä vastaan aseita.

Kuvaavaa Kouvolan ulkopelin tasolle on se, että yleensä paljon tilanteita tekevä Kitee on tehnyt kahdessa ottelussa Kouvolaa vastaan yhteensä vain 10 kolmostilannetta – kolme sunnuntaina Kouvolassa ja seitsemän tiistaina Rantakentällä.

Pattijoen ja Mansen tasoero on vieläkin selvempi. Manse löi tiistaina Pattijoen ulkokentästä 15 juoksua, kun Pattijoki löi vain kolme juoksua – ja niistäkin kaksi oli kunnareita tyhjään kenttään.