Joensuun Maila

Kausi 2024

Joensuun kausi saattaa näyttää pettymykseltä, mutta oliko kysymys oikeasti pettymyksestä vai realismista? Voitiinko Joensuulta edes odottaa tätä parempaa kautta?

Joensuu voitti kaksi mestaruutta peräkkäin vuosina 2018 ja 2019, mutta mestaruuksien jälkeiset viisi kautta ovat tuoneet vain yhden pronssin. Joensuu ei ole kaukana kärkisijoilta, mutta toisaalta se ei ole enää joukkue, joka menisi automaattisesti välieriin ja mitaleille joka vuosi, kuten se teki seitsemänä kautena peräkkäin vuosina 2013-2019.

Tänä kesänä erot kärkiseuroihin venähtivät runkosarjassa tuntuviksi. Ero Joensuun edelle viidenneksi sijoittuneeseen Kempeleeseen oli tosin vain kolme pistettä, mutta neljänneksi sijoittunut Vimpeli oli jo 12 pisteen päässä ja runkosarjan voittanut Manse 16 pisteen päässä.

Joensuun pelillinen käyrä nousi kuitenkin kauden ratkaisevimmalla hetkellä ja se pisti ahtaalla Sotkamon puolivälierissä. Joensuu voitti ensimmäisen puolivälieräottelun Sotkamossa ja toisessa ja kolmannessa ottelussa se oli voitossa kiinni, vaikka taipuikin lopulta.

Joensuun esitysten arvoa nosti elintärkeän Konsta Kettusen loukkaantuminen. Hän pystyi pelaamaan vain yhdessä puolivälieräottelussa Sotkamoa vastaan ja siinäkin vain jokerina.

Runkosarjassa tilanne oli sen sijaan toinen. Joensuun vaisuutta kuvaa hyvin se, että Kitee on ollut sille vuosikausia vastaantulija, mutta tänä kesänä Kitee voitti joukkueiden kolmesta kohtaamisesta kaksi ja jäi lopulta Joensuusta runkosarjassa vain kolmen pisteen päähän.

Joensuu oli päättyneellä kaudella pelillisesti erikoinen joukkue. Konsta Piirosen, Kettusen ja Niko Korhosen muodostama ykköskärki oli sarjan parhaita kärkiä, ja Joensuulla oli Superin paras lyöjäjokerikaksikko, Joosua Rättö ja Juho Toivola. Kaksikko löi yhteensä 159 juoksua, joista Rättö löi 88 ja Toivola 71 juoksua.

Myös kakkoskärjellä pystyttiin pelaamaan, vaikkei se toki ollutkaan ykköskärjen veroinen.

Joensuun vahvuus sisäpelissä näkyi myös tilastoissa. Se löi runkosarjassa 262 juoksua, mikä oli koko runkosarjan kovin lukema!

Tilastot kertovat myös Joensuun heikkouden. Sen ulkokentästä lyötiin 90 juoksua enemmän kuin Mansen ulkokentästä ja kaikki muutkin Joensuun edelle runkosarjassa sijoittuneet joukkueet antoivat yli 40 juoksua vähemmän kuin joensuulaiset.

JoMan seurajohdossa yhdeksi syylliseksi ulkopelin ongelmiin nähtiin lukkari Ville Väliaho. Todellisuudessa Väliaho pelasi kuitenkin vahvan kauden lukkarina. Hän sotki härskillä syöttötyöskentelyllään vastustajan lyöjät, kaaret ja pelinjohdot. Väliahon syötöistä oli usein vaikea lyödä, mikä johti lukuisiin paloihin, minkä lisäksi Väliaho poimi jälleen tukun kärpäsiä.

Joensuun ulkokentän kriittisimmät vuotokohdat olivat takatilanteissa ja etenkin läpilyöntien torjumisessa. Joensuun takakenttää kritisoitiin kesän aikana, mutta läpilyöntejä lyötiin myös luukuista, rajoista ja muutenkin ympäri ulkokenttää.

Kaiken lisäksi Väliahon pelin rytmittämistä hidasti se, että Korhonen joutui vaihtotilanteissa juoksemaan aina sinne kulmaan, jonne pomppu oltiin lyömässä ja jossa tarvittiin hyvää heittäjää.

Pelinjohtaja Mikko Huotarille päättynyt kausi oli hänen kolmas Joensuussa. Ehkä kuvaavaa Huotarin onnistumiselle – myös tänä vuonna – oli, että pelinjohtajaa haluttiin vaihtaa kauden jälkeen.

Kauden pelaaja: Niko Korhonen

Niko Korhonen oli viime syksyn siirtomarkkinoiden kovin pelaajasiirto koko Superpesiksessä. Odotukset Joensuussa olivat korkealla – ja Korhonen täytti ne kaikki.

Hän sijoittui runkosarjan kärkilyöntitilastossa toiseksi Vimpelin Elmerin Anttilan lyötyään 195 kärkilyöntiä hurjilla 79 prosentin tehoilla.

Ulkona Korhonen pelasi myös erinomaisen kauden. Hän pelasi vaihtotilanteissa pompuntappajana ja heittäjänä kakkos- ja kolmoskolmoskulmissa tilanteesta ja lyöjästä riippuen. Takatilanteissa Korhosen vastuulla oli kakkosvahdin tontti.

Korhonen ei ole räiskyvä ja kovaa ääntä pitävä persoona. Hän toi kuitenkin joukkueeseen oman eleettömän, mutta äärimmäisen varman tekemisensä kautta pelillistä johtajuutta, jota Joensuu huutaa.

Muutokset

Joensuun syksyn kohutuin peliliike siirtomarkkinoilla oli ulko-oven näyttäminen Ville Väliaholle. Tämän kauden joukkueesta Joensuussa eivät jatka myöskään Iiro Nokkala, Justus Niemeläinen ja uransa lopettanut Henri Litmanen. Myös pelinjohtaja Mikko Huotarin pesti päättyi tähän syksyyn.

Joensuu on julkistanut toistaiseksi vasta lukkari Seeti Surakan paluun takaisin Joensuuhun Puijon Pesiksestä sekä kaksi vuotta telakalla olleen Topi Hurskaisen 1+1-vuotisen sopimuksen.

Sisäpiiritiedot kertovat, että Joensuu olisi jo sopinut Ville Kotron hankinnan Sotkamosta. Iiro Kuosa on muuttanut takaisin Joensuuhun, mutta Joensuu ja Hyvinkää eivät ole ainakaan vielä päässeet sopimukseen Kuosan siirrosta. Kuosalla on vielä jäljellä vuosi sopimusta Hyvinkään kanssa eikä Tahko aio päästää häntä JoMaan ilman korvausta.

Uutena pelinjohtajana aloittaa Vimpelin Vedon ja Oulun Lipon entinen pelinjohtaja Markku Hylkilä.

Kausi 2025

Joensuun ensi kauden näkymää leimaavat useat ja monitasoiset kysymysmerkit.

Ensimmäiset kysymysmerkit liittyvät vahvistuksiin. Saadaanko Ville Kotron siirto oikeasti maaliin ja pääsevätkö JoMa ja Tahko jossain vaiheessa sopimukseen myös Iiro Kuosan siirrosta?

Molemmilla pelaajilla olisi käyttöä ensi kauden joukkueessa. Kuosa on edelleen ykköskorin etumies vaihtotilanteissa, mutta hänen merkityksensä takatilanteiden tappina olisi vieläkin suurempi. Kuosa olisi erinomainen kovien torjuja ja hän pystyisi hyvänä pelinlukijana kaventamaan saumoja ja pienentämään siten läpilyöntien vaaraa.

Kotron myötä Joensuu saisi molempiin kulmiin kovat heittäjät, eikä Korhosen tarvitsisi enää vaihtaa ykkös- ja kakkosvaihdon välillä kulmaa, mikä nopeuttaisi Joensuun ulkopeliä. Kotro olisi pallovarmana pelaajana muutenkin kovan luokan vahvistus polttolinjaan.

Joensuulla on myös monta muuta pelaajatason kysymysmerkkiä. Niistä suurin on lukkarikysymys.

Ukko Schroderus esitti lupaavia otteita TalviSuperissa, mutta kesällä hän oli Joensuun Ykköspesis-joukkueessa kesy. Seeti Surakka on puolestaan profiloitunut Ykköspesis-tason lukkariksi.

Schroderus on 18-vuotias ja Surakkakin vasta 23-vuotias. Molemmissa on potentiaalia, mutta yhtä kaikki molemmat ovat myös kovassa paikassa ensi kaudella Superpesiksessä.

Nuoret pelaajat ovat ennenkin puhjenneet kukkaansa nopeasti – ja sen varaan myös Joensuussa lasketaan. Riskit ovat kuitenkin suuret, varsinkin, kun kahden tasaisen lukkarin mallia ja peluuttamista on harvoin saatu toimimaan. Yksi ratkaisu ongelmaan olisikin ratkaista lukkarikysymys TalviSuperin jälkeen tekemällä toisesta ykköslukkarin ja lähettämällä toinen farmiin.

Markku Hylkilä johti Vimpelin peliä kausilla 2019 ja 2020, minkä jälkeen hän palasi Oulun Lipon pelinjohtajaksi. Vaikka Hylkilä johti Vimpelin molempina kausina välieriin ja syksyllä 2020 SM-pronssille, hänellä on kuitenkin paljon todistettavaa pelinjohtajana ensi kaudella.

Vaikka Joensuun ensi kauden joukkue elää vielä, yksi asia on jo nyt varmaa. Joensuu saa edelleen huippuluokan ykköskärjen ja sillä on edelleen kaksi huippuluokan lyöjäjokeria. Myös kakkoskärjestä löytyy nopeutta. Varsinkin Kasperi Hämäläisen voisi heittää huoletta vaikka numero ykköseksi.

Sisäpelin ongelmana on kotiutusosaston kapeus. Tilanne heikkeni entisestään Henri Litmasen lopetettua uransa. Hylkilällä riittääkin miettimistä, miten hän rakentaa lyöntijärjestyksen ja mistä hän kaivaa ne numerolla pelaavat pelaajat, jotka ottavat vastuuta kotiutustilanteiden purkamisesta etenkin kakkoskärjessä.

Ulkopelissä Kotro ja Kuosa olisivat elintärkeitä vahvistuksia. Kuosa muodostasi Joni Lehikoisen kanssa yhden Superin parhaista etukentistä. Myös Kotrolla vahvistettu linja, jossa Kotron lisäksi pelaisivat Korhonen ja Kettunen sekä neljäntenä pelaajana joko Hämäläinen tai Samuel Tirkkonen, olisi vahva.

Takakenttä on edelleen ongelma. Konsta Piironen on kokenut koppari ja tehnyt upeita pelastuksia, mutta hänkään ei ole aivan kovimman kärjen koppari Superissa. Kahden vuoden tauon jälkeen kehiin palaava Topi Hurskainen on kysymysmerkki. Yksi vaihtoehto olisikin Kuosan tulon myötä se, että Hämäläisestä tehtäisiin toinen koppari.

Joensuulla on paperilla leveyttä, sillä edustuksen rinkiin on nostettu useita omia junioreita. Heistä lähimpänä paikkaa ulkopelikoosteessa on Elmeri Lonkainen, joka pelasi polttolinjassa jo päättyneellä kaudella.

Onni Hirvonen, Mikael Virkkala ja Imatralta täksi kaudeksi hankittu Veeti Lankinen kyttäävät myös peliaikaa Superissa.

Tulevaisuus

Joensuun kysymysmerkit eivät lopu vain ensi kauden joukkueeseen. Myös koko seuran strategia on suuri kysymysmerkki.

Kun Joensuu oli voittanut kaksi mestaruutta, seurajohto ilmoitti, ettei JoMan tarvitse joka vuosi voittaa mestaruuksia tai edes mitaleita. Riittää, että ollaan yksi kärkiseuroista – ja nostetaan avaukseen omia junioreita.

JoMa on toki pysynyt kärjen tuntumassa, mutta sitä on vaikea pitää enää aivan terävimmän huipun kärkiseurana.

Kysymys ei ole vain sarjasijoituksista. Joensuu tunnettiin aiemmin äärimmäisen vetovoimaisena seurana, joka sai houkuteltua huippuluokan pelaajia ympäri Suomea.

Tämän syksyn hankinnat kertovat kuitenkin koruttomasti, miten tilanne on muuttunut. Joensuu palkkasi pelinjohtajaksi ja toiseksi koppariksi kaksi vuotta sapattia pitäneet miehet – ja vaikka Kotro olisikin kova vahvistus, hän on kuitenkin pelaaja, jonka kanssa Sotkamo ei halunnut enää tehdä sopimusta.

Joensuu veti vesiperän myös kahden oman kasvattinsa kanssa. Se yritti hankkia toiseksi koppariksi Samu-Kalle Varosen, joka päätti kuitenkin tehdä jatkosopimuksen Kiteen kanssa. Myös 17-vuotias Sulo-Veikko Varonen siirtyi mieluummin Kiteelle kuin olisi jäänyt kasvattajaseuraansa.

Lisäksi Joensuu on menettänyt viimeisen kahden vuoden aikana muun muassa aiemmin hankkimansa Patrik Wahlstenin ja Elmeri Liedon.

Joensuu on lupauksiensa mukaisesti ajanut sisään omia junioreitaan, mutta tahti on Konsta Kettusen ja Konsta Piirosen jälkeen ollut harva. Kasperi Hämäläinen ja Samuel Tirkkonen ovat lyöneet itsensä läpi ja nyt Joensuu heittää lukkareiksi kaksi omaa kasvattiaan, mutta samaan aikaan se hankkii 31-vuotiaan Hurskaisen sekä ainakin yrittää hankkia 33-vuotiaan Kuosan ja 29-vuotiaan Kotron.

Eikä tämä syksy ole ainoa syksy, jolloin Joensuun hankintakoneisto on tehnyt erikoisia ratkaisuja. Se hankki syksyllä 2021 Topi Kososen suurella rahalla uudeksi lukkarikseen, mutta Kososen siirto osoittautui pahaksi virhetikiksi. Samoin kävi syksyllä 2022 hankitun Juho Hacklinin kanssa eikä samana syksynä hankittu Joni Rytkönen päässyt Joensuussa lainkaan baanalle.

Oliko näiden pelaajien kohdalla kysymys loppuun asti harkituista pelillisistä ratkaisuista vai siitä, että joensuulaisen pesäpalloyleisön ihmeteltäväksi haluttiin pesäpallokenttien väriläiskiä?

Joensuu oli parhaimmillaan yleisömäärissä sarjan ykkösseura, mutta hyytyminen on alkanut näkyä myös katsojamäärissä. Päättyneellä kaudella katsojakeskiarvo putosi seitsemän prosenttia ja JoMa oli 1744 katsojan keskiarvolla vasta sarjan neljänneksi paras yleisöjoukkue.

Joensuun tulevaisuus ei ole uhattu, mutta kysymys kuuluu, mitä käsite kärkiseura sen kohdalla jatkossa tarkoittaa?

Urheilussa kaikki on aina mahdollista, mutta tämänhetkisessä näkymässä Joensuu kamppailee ensi kaudellakin samoista sijoista 6-9 Kiteen, Hyvinkään ja Pattijoen kanssa kuin tälläkin kaudella.

Joensuun mahdollisuus on siinä, että jos se saa Kuosan ja Kotron ja kaikki loksahtavat lukkari- ja kopparikysymystä myöten kohdilleen ja pelinjohtaja Markku Hylkilä onnistuu haasteissaan, Joensuussa on keskiryhmän joukkueista eniten potentiaalia. Jopa niin paljon, että se voisi taistella ensi kaudella jopa mitaleista.

Sitä ennen sen on kuitenkin selätettävä iso määrä kysymysmerkkejä.