Vimpelin Veto julistaa verkkosivuillaan, että vuonna 1934 perustetussa ikonisessa seurassa puhaltaa uudet tuulet.

Sama lause on kuultu monessa muussakin seurassa niin pesäpallossa kuin muissakin lajeissa.

Vimpelin Vedon julistus ei kuitenkaan ole pelkkää ilmaan huutelua. Seuran organisaatio on uusittu vimpeliläisen mittapuun mukaan radikaalilla tavalla.

Kun aiemmin seuran johtokunta on yleensä koostunut lähinnä Vedon lajijaostojen puheenjohtajista ja laji-ihmisistä, uusi johtokunta on rakennettu siten, että siihen on valittu monipuolisesti eri alojen ammattilaisia, joita Vimpelin Vedon kaltainen pienen paikkakunnan seura tarvitsee pysyäkseen kilpailussa mukana.

Kilpailu ei tarkoita vain urheilullista kilpailua, vaan laajempaa kilpailua – sitä, miten Vedolla riittävät taloudelliset ja toiminalliset edellytykset kiristyvässä urheilumaailmassa. Siihen tarvitaan talouden, myynnin, markkinoinnin, sponsoroinnin ja ylipäätään liike-elämän osaamista sekä toimivia suhteita paikallisiin päättäjiin.

Juuri sellaista osaamista Vedon johtokuntaan on nyt nostettu.

***

Vimpelin Veto on yleisseura, mutta seuran lippulaivalaji on pesäpallo. Veto on ollut viimeisen vuosikymmenen ajan yksi johtavista ja menestyneimmistä pesäpalloseuroista, mutta haasteet kovenevat koko ajan suurten kaupunkien seurojen rynniessä entistä voimakkaammin kohti pesäpallovaltaa.

Tampere, Joensuu ja Kouvola ovat jo nousseet kärkiseurojen aateliin. Seuraavaksi sinne puskevat kovalla vauhdilla Helsinki ja Jyväskylä.

Vimpelin Vedon kannalta haasteena on, miten se pystyy vastaamaan suurten kaupunkien seurojen asettamaan haasteeseen.

Vimpelissä asuu vain reilut 2500 asukasta ja koko Järviseudulla vajaat 20 000 asukasta. Mittakaava on väestömäärän ja liike-elämän pohjan suhteen täysin erilainen kuin Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä, Joensuussa tai Oulun seudulla. Siksi haasteet pysyä suurten vauhdissa ovat kovat.

***

Vedon malli ei ole uusi ja ainutlaatuinen. Sotkamossa on ymmärretty jo pitkään, ettei Jymy-tarinaa ole tehty vain pesäpallosta, vaan laajemmin koko alueesta. Sotkamon Jymyllä se on tarkoittanut koko Kainuuta.

Myös Vedon uusi puheenjohtaja, Vimpelin kunnanjohtaja Sam Leijonamieli korostaa Vedon laajempaa merkitystä.

”Vetoa on haastava kutsua seuraksi. Se on ennemminkin ilmiö ja erottamaton osa vimpeläisyyttä”, Leijonamieli sanoo Vimpelin Vedon verkkosivuilla.

Ja juuri tästä on kysymys. On nähtävä ja ymmärrettävä laajempi kokonaisuus kuin vain se, voittaako Vimpeli sunnuntaina Mansen vai ei.

Laajempi ymmärrys ei tarkoita, etteikö myös itse lajiosaaminen olisi tärkeää. Vimpelin Vedon kaltaisen pienen seuran kannalta se on elinehto, mutta pesäpallo on huippu-urheilua myös taloudellisessa mielessä. Pelkkä pesäpalloilullinen osaaminen ei siksi yksin riitä, kuten yksistään tänä vuonna nähdyt Pattijoen Urheilijoiden, Seinäjoen JymyJussien ja uusimpana Hyvinkään Tahkon tylyt esimerkit osoittavat.

Eikä nyt puhuta vain pesäpalloseuroista. Kovassa kilpailussa mukana pysyminen on johtanut jopa jääkiekossa siihen, että viisi Liiga-seuraa on Aalto-yliopiston professorin Seppo Ikäheimon Ilta-Sanomien pyynnöstä tekemän selvityksen mukaan vaarassa ajautua konkurssiin.

***

Tässä tilanteessa Vimpelin Veto on tehnyt juuri oikeansuuntaisen liikkeen. Se on katsonut totuutta silmiin ja todennut, että asioita on pakko uskaltaa lähestyä uudesta näkökulmasta.

Vimpelin mallissa on kysymys nimenomaan Vedolle ja Vimpeliin sopivasta mallista. Sitä ei kannata suinpäin kopioida muihin pienempien tai suurempien paikkakuntien seuroihin.

Pelkkä malli ei myöskään takaa vielä sitä, että asiat menisivät kuten on suunniteltu. Uusi organisaatio ja uudet ajatukset on saatava toimimaan myös käytännössä, mikä on kaikista vaativin osa suunnitelmaa.

Pesäpallossa on totuttu siihen, että suuretkin seurat toimivat usein yhden tai kahden ihmisen varassa. Nämä ihmiset eivät ole välttämättä seuran perustajia tai pitkäaikaisia seuratyöntekijöitä, vaan he ovat tulleet jossain vaiheessa mukaan toimintaan ja puhaltaneet oman innokkuutensa, intohimonsa ja/tai rahojensa kautta toimintaan uudenlaisia kierroksia.

Olisiko Joensuun Maila noussut koskaan Suomensarjan matalista vesistä yhdeksi Superin kärkiseuroista ilman Ari Monosta, missä Manse olisi ilman suurinta rahoittajaansa Harri Lammista tai olisiko Sotkamon Jymyn menestystarinaa kirjoitettu yhtä kultaisin kirjaimin ilman Juha Tanskasta?

Tanskanen, Mononen ja Lamminen eivät ole pelkästään seurajohtajia, vaan kolmikko käyttää suurinta valtaa myös Pesäpalloliitossa ja Superpesis Oy:ssä.

***

Seurajohtajia ei ole valettu yhteen muottiin – eikä tarvitsekaan. Tanskasen, Monosen ja Lammisen kaltaisten laajan vallankäyttäjien vastapainoksi seurajohtajista löytyy Sami Salorannan ja Harri Lehdon kaltaisia oman tiensä kulkijoita.

Saloranta on nostanut Kempeleen Kirin taistelemaan Superin kärkisioista ja Lehto on puhaltanut perinteikkään Kouvolan Pallonlyöjien hiilloksen komeisiin liekkeihin.

Tanskasen, Monosen, Lammisen, Salorannan ja Lehdon kaltaisia seurajohtajia ei voi muuta kuin arvostaa, mutta miten vain yhden tai kahden pultin varassa seisovalle seuralle käy, jos tätä pulttia ei syystä tai toisesta joku päivä enää ole?

Sotkamosta, Tampereelta ja Joensuusta löytyy muitakin hartioita ja jatkuvuutta – ja niin niitä löytyy myös Vimpelistä.

Se ei kuitenkaan poista Vimpeliltä tai miltään muultakaan seuralta sitä haastetta, onko seura henkilövetoinen vai onko sen tapa toimia ja organisaatio saatu jalkautettua siten, ettei kysymys ole yksittäisistä ihmisistä, vaan toimivasta rakenteesta, joka kantaa seuraa pitkäjänteisesti ohi ja yli yksittäisten ihmisten?