Arsenalin manageri Mikel Arteta arvioi jalkapallo-otteluiden peliajan lyhentämisen olevan ottelumäärien kasvaessa ”täysin mahdollista”. Jukka, ollaanko jalkapallossa siirtymässä lyhyempiin otteluihin?

Ajatus otteluiden lyhentämisestä ei ole uusi. Monet tunnetut jalkapallovaikuttajat ovat tasaisin välein miettineet otteluiden kestoon liittyviä ongelmia ja niiden ratkaisuja.

Artetan pointtina muutoksille oli se, että ottelumäärien jatkuessa kasvaessa pelaajien fyysistä ja henkistä kuormaa on pakko jotenkin vähentää ja yksi vaihtoehto olisi lyhentää otteluiden kestoa.

Ottelumäärien kasvu ei ole kuitenkaan ainoa syy näille pohdinnoille. Real Madridin presidentti Florentino Pérez on perustellut otteluiden lyhentämisen tarvetta sillä, että heidän tutkimustensa mukaan 40 prosenttia 16-24-vuotiaista nuorista ei ole kiinnostunut jalkapallosta, koska jalkapallossa pelataan liian paljon epätasaisia ja kestoltaan liian pitkiä otteluita, minkä seurauksena he siirtyvät seuramaan muuta viihdettä kuin jalkapalloa.

Otteluiden lyhentämistä ja laajemmin ottaen peliajan kehittämisen tarvetta on perusteltu myös monella syyllä. Näille ajatuksille on ollut yhteistä, että koko ajan juoksevaan kelloon perustuvaa tapaa mitata peliaikaa pidetään aikansa eläneenä.

Esimerkiksi Valioliigassa pallon on laskettu olevan pelissä lisäajat mukaan lukien keskimäärin vain noin 50-55 minuuttia ja alemmissa divisioonissa pallo on ollut pelissä alle senkin.

Syyt ja motiivit lyhentää peliaikaa tai muuttaa ajan mittaamista ovat siis vaihdelleet, mutta yhtä kaikki kysymys on ollut siitä, että nykyistä tapaa pitäisi jotenkin kehittää.

Pitäisikö?

Tässä olisi kysyttävä ensin, mikä on ongelma, joka halutaan ratkaista.

Arteta ja monet pelaajat ovat olleet huolissaan huippupelaajien valtaisasta ottelumäärästä. Se on kiistatta polttava ongelma, kuten tällä kaudella nähdyt lukuisat loukkaantumiset ovat kertoneet, ja ongelmat vain pahenevat koko ajan.

Jos otteluita aletaan tämän vuoksi lyhentää, kysymys on silloin klassisesta tilanteesta, jossa lähdetään korjaamaan seurauksia, muttei syitä.

Koska varsinainen juurisyy on kansainvälisen jalkapallokalenterin täyteen ahtaminen, silloin kalenteria olisi kevennettävä.

Myönnän toki, että se on tässä pohjattoman ahneuden arvomaailmassa vaikeasti toteutettava hoitokeino, mutta se on kuitenkin se ongelman ydin, ei jalkapallo-otteluiden kesto.

Jos taas ratkaistava ongelma on nykyinen tapa mitata otteluissa aikaa tai otteluiden liian pitkä kesto, silloin on pohdittava keinoja, miten niihin ongelmiin voitaisiin puuttua.

Vuoden 2022 MM-kisoissa ajanpeluuta ja muita katkoja alettiin tulkita aiempaa tiukemmalla tavalla, jolloin lisäaikaa annettiin herkästi jopa yli kymmenen minuuttia. Sama logiikka on siirtynyt hieman laimennettuna sarjaotteluihin.

Muutos ratkaisee ajanpeluuseen liittyviä ongelmia, mutta sotii sitä vasten, että ottelutapahtumat kestävät liian pitkään.

Sama ongelma on myös siinä, jos jalkapallossa alettaisiin mitata tehokasta peliaikaa.

Yksi esillä ollut malli on ollut se, että juoksevan 90-minuuttisen ajan sijasta siirryttäisiin 60 minuutin tehokkaaseen peliaikaan. Tämä johtaisi helposti siihen, että otteluiden kokonaiskesto kasvaisi entisestään, kun kentällä voitaisiin kieriskellä, lepuuttaa väsyneitä jalkoja ja katkaista toisen joukkueen hallinta pidemmillä katkoilla paljon huolettomammin, kun pelikello olisi pysäytetty.

On myös pelätty, että otteluiden lyhentäminen ja tehokas peliaika kasvattaisivat joukkueiden tasoeroja, koska paremmat joukkueet voisivat pelata suuremman osan peliajasta korkeammalla intensiteetillä. Nyt monet kärkijoukkueet ottavat johtoasemassa herkästi jalan pois kaasulta ottelun kestäessä ja alkavat vain turvata johtoaan säästääkseen energiaa.

Miten näet, että tämä ongelmavyyhti ratkaistaan tai ratkeaa?

Olen sen verran puritaani, että toivoisin sen ratkeavan sitä kautta, että kansainvälistä jalkapallokalenteria kevennettäisiin.

Ajatukset otteluiden lyhentämisestä ja tehokkaasta peliajasta tuntuvat lajin luonteeseen nähden todella vierailta. En näe otteluiden lyhentämiseen edes tarvetta, koska ongelmana ei niinkään ole otteluiden kesto, vaan huippupelaajien tajuton ottelumäärä.

En kuitenkaan ole katsomassa jalkapalloa enää 50 vuoden päästä, joten en pidä jalkapalloa vain minun tai meitä edeltävien sukupolvien lajina, vaan jatkossa tulevien sukupolvien lajina. Jos he haluavat katsoa toisenlaisia jalkapallo-otteluita, siitä vaan.

Pelkään pahoin, että lyhyellä tähtäimellä – ehkä noin 10-20 vuoden aikaikkunassa – ratkaisu tähän ongelmavyyhteen tulee sitä kautta, että huippuseurat lähtevät jollakin mallilla omille teilleen.

Onko se sitten jonkinlainen versio Superliigasta tai mikä tahansa malli, mutta suurseuroilla on käsissään jalkapallossa kaikista arvokkain pääoma ja siksi heillä on viime kädessä myös suurin valta.

Tästä vallasta ja siihen liittyvistä massiivista rahavirroista suurseurat eivät ole valmiita luopumaan, vaan ne ovat valmiit ajan kuluessa radikaaleihinkin ratkaisuihin vaaliakseen omaa etuaan.