Jani Honkavaaran nimitys Djurgårdenin päävalmentajaksi on varmistunut. Jukka, kuinka merkittävä asia Honkavaaran sopimus on?

Tämä on erittäin merkittävä asia niin Honkavaaran itsensä kuin koko suomalaisen jalkapallon kannalta.

Sen lisäksi Honkavaaran siirtyminen Djurgårdeniin on mielenkiintoinen ratkaisu, sillä Honkavaaraa pidettiin vahvimpana ehdokkaana Markku Kanervan seuraajaksi Huuhkajissa.

Nyt olisi mielenkiintoista tietää, tiesikö Honkavaara ratkaisua tehdessään, että hänet valittaisiin Huuhkajien seuraavaksi päävalmentajaksi ja hän valitsi silti ruotsalaisen seurajoukkueen – vai oliko Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti indikoinut, että Honkavaara on vain yksi vahvimmista ehdokkaista Kanervan seuraajaksi.

Joka tapauksessa Honkavaaran tie vie tässä vaiheessa uraa Ruotsiin. Hän on vasta 48-vuotias, joten Honkavaara ehtii luotsata tulevaisuudessa myös Huuhkajia, jos siltä tuntuu ja hänelle avautuu siihen mahdollisuus.

Jos Honkavaara valitsi ”varman” Huuhkaja-pestin sijasta Djurgårdenin, oliko se häneltä oikea ratkaisu?

Tämän tyyppiset ratkaisut jokaisen on päätettävä itse eikä kenelläkään ole sen suhteen nokan koputtamista.

En muutenkaan takertuisi vertailemaan Huuhkajien ja Djurgårdenin pestejä toisiinsa, sillä en usko, että raha olisi tässä ollut ratkaiseva tekijä. Honkavaara on jo pitkään tähdännyt siihen, että hän pääsee valmentamaan ulkomailla ja nimenomaan Pohjoismaisessa seurassa, ja kun nyt sellainen mahdollisuus tuli hänen eteensä, siihen piti tarttua.

Sen sijaan suurempi kysymys on se, paljonko Huuhkajien päävalmentajalle kannattaa maksaa. Ari Lahti sanoi HS:n haastattelussa, että Kanervan seuraajalle maksetaan saman suuruusluokan palkkaa kuin Kanervalle eli puhutaan noin 250 000 euron suuruusluokassa olevasta palkasta vuodessa.

Roy Hodgsonille maksettiin aikoinaan 300 000 euroa vuodessa. Kokoluokka on siis aivan eri tasolla kuin mitä keskisuuret jalkapallomaat maksavat päävalmentajilleen suurmaista puhumattakaan.

Itse asiassa tuo 250 000 – 300 000 euroa on suunnilleen saman verran, mitä Djurgården maksoi Kim Bergstrandille, joka oli lokakuuhun asti DIF:n luotsi.

Lahti osaa laskea pankkiirina eurojen päälle, mutta kuten hän itsekin Hesarin haastattelussa perusteli, kysymys on oikeasti siitä, mihin rahaa kannattaa käyttää. Lahti sanoi, että jos päävalmentajaan satsataan liikaa, silloin joudutaan tinkimään monesta muusta asiasta.

Tämä on mielenkiintoinen ja keskustelemisen arvoinen näkökulma. Olen edelleenkin sitä mieltä, että nyt on Mika Lehkosuon aika ottaa Huuhkajat komentoonsa, mutta toisaalta on rohkeaa vetää sellainen linjaus, ettei päävalmentajaan kannattaisi satsata tarvittaessa enempää.

Esimerkiksi Hodgson pystyi ajamaan Kultaisen sukupolven viimeisillä höyryn jämillä Huuhkajat erittäin kovassa EM-karsintalohkossa hiuskarvan päähän lopputurnauspaikasta. Se ei olisi onnistunut siihen aikaan kenenkään suomalaisen päävalmentajan voimin.

Päävalmentajan valintaan liittyy aina omat riskinsä, mutta jos näkisimme, että päävalmentaja voisi parantaa ratkaisevasti Suomen mahdollisuuksia päästä EM-kisojen tai MM-kisojen lopputurnaukseen, eikö silloin sitä vasten kannattaisi myös sijoittaa rahaa ja maksaa päävalmentajalle enemmän?

Voimmehan olla joku päivä myös sellaisessa tilanteessa, että Palloliitto joutuu kilpailemaan myös Honkavaaran, Lehkosuon ja Simo Valakarin kaltaisten suomalaisvalmentajien palkkaamisen yhteydessä ulkomaalaisia seuroja ja niiden tarjoamia shekkivihkoja vastaan.

Palataan vielä Honkavaaraan. Mikä on ennusteesi Honkavaaran menestymisen suhteen?

Honkavaaralta on erinomaiset ja vahvat näytöt Suomessa ja etenkin KuPSissa. Ne näytöt toivat hänelle nyt tämän pestin, mutta jatko riippuu täysin siitä, miten hän onnistuu tehtävässään.

Honkavaaran jalkapallo ja taktinen osaaminen riittävät kyllä Allsvenskanissa, mutta valmentamiseen kuuluu paljon muutakin kuin vain pelin ymmärtäminen. Niistä ehkä tärkein haaste Honkavaaralla on, miten hän pystyy johtamaan joukkuetta.

KuPSissa oli pelaajia useista eri maista, mutta Djurgården on hyvin pitkälti ruotsalaisvetoinen joukkue ja jopa ulkomaalaiset pelaajat ovat pääasiassa norjalaisia ja suomalaisia. Tässä mielessä joukkue on varmasti erilainen johdettava kuin KuPS eikä tilannetta helpota mahdolliseen kommunikointiin liittyvät haasteet.

Esimerkiksi Djurgårdenin pitämässä lehdistötilaisuudessa Honkavaara joutui turvautumaan englantiin. Toki englanti on kansainvälinen kieli jalkapallossa, mutta kielitaitokin on yksi tekijä lukuisten muiden tekijöiden sopassa.

Toinen iso haaste on se, että Djurgården on sen kokoluokan seura, että siellä on tehtävä tulosta.

Djurgården oli lokakuussa sarjassa kolmantena ja se erotti silti Kim Bergstrandin ja Thomas Lagerlöfin kolme kierrosta ennen sarjan päätöstä. Kaiken lisäksi Bergstand oli luotsannut DIF:n 2019 mestariksi eikä se ollut hänen alaisuudessaan sijoittunut kertaakaan neljättä sijaa heikommalle sijalle. Lisäksi DIF oli selvinnyt tänä syksynä Konferenssiliigan lohkopeleihin – joissa se meni heittämällä suoraan pudotuspeleihin sijoittumalla 36 joukkueen sarjassa viidenneksi.

Honkavaaran kohdalla paine on jopa astetta tai kahta suurempi, sillä palkkaamalla suomalaisen päävalmentajan seurajohto laittoi itsensä arvostelulle ja kritiikille alttiiksi. Siksi Honkavaaran kuminauhassa ei ole juurikaan joustoa.

En kuitenkaan tarttuisi liiaksi haasteisiin, sillä niitä riittää kansainvälisessä jalkapallossa – ja jos ulkomailla haluaa menestyä, silloin on kohdattava ja selätettävä kaikki haasteet.

Honkavaaralle on nostettava joka tapauksessa hattua ja korkealle. Monella suomalaisvalmentajalla on ollut ulkoisten kynnysten lisäksi myös sisäinen kynnys siirtyä ulkomaille. Honkavaara on tuon kynnyksen nyt ylittänyt – ja tehnyt sen mahdollisesti vielä sellaisessa tilanteessa, jossa hänelle olisi ollut tarjolla Huuhkajien päävalmentajan pesti.

Honkavaaran ratkaisu kertoo siitä, ettei hänen seuraava askeleensa valmentajana kaadu ainakaan hänen henkiseen kanttiinsa. Tällaista vahvuutta huippu-urheilu huutaa ja vaatii.

Myös suomalainen jalkapallo tarvitsee tällaisia tulenkantajia, jotka uskaltavat lähteä raivaamaan tietä ja tekemään suomalaista valmennusosaamista tunnetuksi kansainvälisillä areenoilla.