Myönnän, että kuva on provokatiivinen ja yliampuva, mutta Khvitša Kvaratskhelian siirto PSG:hen herättää silti tutun kysymyksen:

Miksi huimassa nousukiidossa urallaan oleva 23-vuotias maailmanluokan jalkapalloilija valitsee maailman kaikista jalkapallosarjoista Ranskan liigan?

Siis liigan, jossa on yksi megaseura, 5-6 hyvää seuraa ja loput seuroja, joista kaikki eivät mahtuisi pelaamaan Englannin Mestaruussarjassa

Lionel Messin, Neymarin ja Kylian Mbappén siirtymisen PSG:hen vielä jotenkin ymmärsi.

Messi joutui lähtemään Barcelonasta pakon edessä ja oli Pariisiin siirtyessään jo 34-vuotias.

Neymar halusi päästä pois Messin varjosta Barcelonasta ja kesällä 2017 Neymarin jättiläismäisen 222 miljoonan euron siirtosumman ja 700 000 euron viikkopalkan saattoi maailmassa maksaa vain yksi seura, PSG.

Mbappé on ranskalainen ja on edelleen Ranskassa kansallisaarre, jota koko Ranska maan hallitusta myöten painosti pysymään Ranskassa. Ja Mbappé pysyi – viime kesään saakka.

Mutta mikä Kvaratskhelian saa siirtymään PSG:hen?

***

Loogisin selitys olisi, että raha, mutta hänen viikkopalkkansa PSG:ssa arvioiden liikkuvan noin 160 000-180 000 euron luokassa. Puhutaan palkasta, joka on suunnilleen sen verran, mitä Aston Villa maksaa uunituoreelle 25 miljoonan euron Donyell Malenille. Siis kakkoskorin pelaajalle.

Toki summa on valtava tavallisen palkansaajan näkökulmasta ja nelinkertainen verrattuna siihen, mitä Napoli maksoi georgialaiselle, mutta ei lähellekään sitä, mitä Valioliigan, La Ligan, Bundesliigan ja Serie A:n parhaimmin palkatuille pelaajille maksetaan – tai mitä saudiseurat maksavat Kvaratskheliaa paljon heikommille pelaajille.

Myöskään Kvaratskhelian siirtosumma, 70 miljoonaa euroa, ei olisi ollut este hänen siirrolleen Valioliigaan, La Ligaan tai saudliigaan – varsinkaan kesällä.

Kvaratskhelian hankinta on erikoinen ratkaisu myös PSG:n kannalta. He saavat kyllä yhden maailman lupaavimmista nuorista laitureista, mutta PSG:ssä pelaa jo nyt Ranskan maajoukkuelaiturit Ousmane Dembélé ja Bradley Barcola sekä kesällä 50 miljoonalla eurolla Rennesistä hankittu 19-vuotias laiturilupaus Désiré Doué.

Kvaratskhelia ei pelkää ainakaan haasteita. PSG ei hanki 70 miljoonalla eurolla vaihtopelaajia, mutta jos Kvaratskhelian ura ei jatku samanlaisessa lennossa Pariisissa kuin Napoliassa, hänestä tulee hyvin nopeasti tulla samanlainen ongelmajäte kuin toissa kesänä 80 miljoonalla eurolla Eintrach Frankfurstista hankitusta Randal Kolo Muanista.

***

Kvaratskhelian suurin haaste ei kuitenkaan ole saada paikkaa PSG:n avauksessa. Suurin haaste on se, miten hän kehittyy pelatessaan Ranskan liigassa, jossa valtaosa otteluista on PSG:n tasoiselle joukkueelle enemmän tai vähemmän helppoja tai puolihelppoja harjoitusotteluita.

Pelaajan taidot eivät välttämättä katoa kahdessa tai kolmessa kaudessa minnekään, mutta kehittyvätkö ne myöskään yhtä tehokkaasti kuin kovemman vaatimustason sarjoissa?

PSG on itsessään vastaus kysymykseen. Sen olisi kaikkien satsaustensa jälkeen pitänyt pystyä valloittamaan myös eurokentät, mutta sitä se ei ole tehnyt. PSG:n ainoa suuri tähtihetki Mestarien liigassa on ollut selviytyminen  koronavuonna 2020 Mestarien liigan finaaliin, jonka se hävisi Bayern Münchenille 0-1.

Kaikkina muina kausina Mestarien liigasta on tullut lähtö jo ennen kirkkaimpia valoja. Viimeisen kymmenen kauden aikana PSG:n matka on tyssännyt viisi kertaa jopa jo pudotuspelien avauskierroksella.

***

Jokainen jalkapalloilija tekee itse omat ratkaisunsa urallaan – ja vastaa itse ratkaisujensa seurauksista. Siksi Kvaratskhelian siirto PSG:hen pitää vain hyväksyä siinä missä meidän on pakko hyväksyä lahjakkaiden pelaajien siirtyminen c-tason saudiliigaan.

PSG on Ligue 1:n epätasaisuudesta ja tasosta huolimatta jättikokoinen jalkapalloseura, Pariisi upea kaupunki ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka Kvaratskhelia näkisi olevansa se viimeinen puuttuva palanen, joka veisi PSG:n lopulta Mestarien liigan voittoon.

On olemassa myös toinen teoria.

Sen teorian takana on kansainvälinen jalkapallokalenteri.

Tällä kaudella huippupelaaja toisensa perään on loukkaantunut ja osalla pelaajista kausi on jo paketoitu. Jalkapallossa on aina loukkaantunut pelaajia, mutta pelaajien kestokyvyn rajat ovat selkeästi tulleet valtavien ottelumäärien puristuksessa vastaan. Kaiken lisäksi jalkapalloviranomaiset puskevat ahneuksissaan koko ajan vain lisää ja lisää otteluita.

Entä jos tässä tilanteessa joku pelaaja laskee, että Ligue 1 onkin loistava paikka pelata jalkapalloa ja helpottaa samalla henkistä ja fyysisistä kuormitusta, kun jokaista sarjaottelua ei tarvitse painaa verenmaku suussa?

Kvaratskhelia saa Ranskasta kaappiinsa vuorenvarmasti mestaruuspokaaleita ja kenties cup-mestaruuksiakin – mutta sen lisäksi hänellä on akut täynnä silloin, kun aletaan ratkoa Mestarien liigaa ja Georgia lähtee tavoittelemaan historiansa ensimmäistä paikkaa jalkapallon MM-kisojen lopputurnauksessa.

Viime kesänä Georgia pääsi jo maistamaan ensimmäisen kerran EM-lopputurnauksen tuulia ja vaikka sen MM-karsintalohkossa pelaavatkin Turkki, Bulgaria ja voittaja otteluparista Espanja-Hollanti, mikään ei ole mahdotonta.

Siinä voisi olla myös Kvaratskhelian PSG-siirron logiikka ja järki.