Pesäpallojoukkueen rakentamisessa on lukuisia muuttujia, jotka vaikuttavat joukkueen menestymiseen.

Suurennuslasin alle on helppo nostaa parhaita pelaajia, uusia hankintoja, nuoria lupauksia tai miettiä, millaisissa käsissä joukkueiden pelinjohto ja valmennus ovat.

Nämä kaikki tekijät leikkaa kuitenkin läpi yksi muuttuja – pelaajat, joiden onnistumisella on joukkueen menestymisen kannalta keskeinen rooli.

Se ei välttämättä tarkoita, että pelaaja olisi joukkueen paras pelaaja, mutta hänen onnistumisensa ja läpimurtonsa kirkkaimpiin valoihin voi näkyä tuloksissa merkittävällä tavalla.

Yksi tällaisista pelaajista on Sotkamon Jymyn uusi lukkari Miika Keski-Petäjä.

***

Sotkamo teki monien mielestä viime syksynä yllättävän ratkaisun, kun se palkkasi Manseen siirtyneen Aapo Komulaisen seuraajaksi Keski-Petäjän.

Keski-Petäjä ei edusta tulikuumaa uutta lukkarisukupolvea eikä hänen nimeään ole näkynyt koskaan valtakunnan parhaiden lukkareiden listoilla. Kannuksen Uran kasvatti täyttää toukokuussa jo 31 vuotta ja häntä on pidetty vuosikaudet lähinnä Ykköspesiksen ja Superpesiksen rajan tuntumassa olevana sarjajyrälukkarina.

Miten siis kaikista pesäpalloseuroista menestynein ja pelaajahankinnoissa kiitetyin seura päätyy valitsemaan elintärkeälle pelipaikalle Seinäjoen JymyJusseissa viime kaudella harmaaseen massaan hukkuneen lukkarin ja tekemään hänen kanssaan heti kaksivuotisen sopimuksen?

Vastaus on yksinkertainen: Mikko Kuosmanen ja hänen adjutanttinsa osaavat kullanarvoisen taidon – kyvyn katsoa otsikoiden ja tulosten taakse.

***

Sotkamo on aloittanut TalviSuperin vahvasti. Se on voittanut kaikki kolme otteluaan ja joukkueen ulkokentästä on lyöty kolmessa ottelussa yhteensä seitsemän juoksua.

Vaikka kysymys on vasta kolmesta ottelusta ja helmikuusta ja vaikka halliolosuhteet poikkeavat ulkona pelattavien otteluiden olosuhteista, yksi johtopäätös on jo nyt kiistaton: Sotkamoa on onniteltava erinomaista lukkarihankinnasta. Keski-Petäjä on istunut Sotkamon ulkopelin konseptiin täydellisesti.

Jokainen voi vapaasti vääntää kättä, onko Komulainen jossain lukkaripelin yksityiskohdissa Keski-Petäjää parempi lukkari, mutta tärkeintä on se, Keski-Petäjä paikkaa Komulaisen jättämän aukon ulkopelissä.

Keski-Petäjä on itse asiassa hyvin samankaltainen lukkari kuin Komulainen. Hän on monipuolinen ja fyysinen lukkari, joka hallitsee kaikki nykylukkaripelin avaintekijät niin taktisesti kuin teknisesti.

Keski-Petäjällä on nopeat jalat ja erinomainen käsi, ja hän pystyy pitämään hyvän kätensä ansiosta etenijät hyvin kurissa pesillä.

Keski-Petäjän arsenaalista löytyvät kaikki syötöt tolppaa ja nyppysyöttöä myöten, mutta hänen kenties hankalin aseensa on matala syöttö, jota korostaa se, että Keski-Petäjä on pienikokoinen, vain 170-senttinen. Pienen kokonsa ansiosta Keski-Petäjä on myös erittäin ketteräliikkeinen ja sähäkkä.

***

Oikeastaan ainoa kysymysmerkki Keski-Petäjän Jymy-tarinassa on se, miten hän kestää kaikista kovimpia paineita ja kauden kriittisimpiä hetkiä – niitä hetkiä, kun pöydällä on mestaruusmitalit tai paikka mitaliotteluissa?

Keski-Petäjä on pelannut urallaan Kannuksen ja JymyJussien lisäksi Ylivieskassa, Lievestuoreella, Alajärvellä, Oulussa ja löytyypä häneltä kaudelta 2015 jopa yksi Superpesis-ottelussa Vimpelissäkin. Hän on nähnyt pitkän uransa aikana kirkkaita ja vähemmän kirkkaita vesiä ja pelannut kahdella ylimmällä sarjatasolla lähes 400 miesten ottelua.

Suomen mestaruuksista ja mitaleista hän ei ole kuitenkaan vielä koskaan pelannut.

Sotkamossa tämä tiedetään ja Keski-Petäjän annetaan keskittyä tällä kaudella yksinomaan tärkeimpään tehtäväänsä – pelaamaan lukkarina.

Hänellä on kuitenkin nopeat jalat ja varsin hyvä kumura ja sitä kautta potentiaalia myös sisäpelaajana. Keski-Petäjältä voidaan toki nähdä muutama yksittäinen väläytys myös mailassan, mutta hänen onnistumisensa tällä kaudella mitataan yksinomaan lukkaripelin kautta.

***

Vaikka kaikki katseet ovat nyt Keski-Petäjän onnistumisessa Sotkamon uutena lukkarina, hänen tarinassaan on suurempikin opetus.

Keski-Petäjä ja hänen pikkuveljensä Markus ovat kulkeneet mielenkiintoisen tien Kannuksesta kahteen pesäpallon huippuseuraan – Markus Kempeleeseen ja Miika Sotkamoon.

Veljeksille on ollut ominaista heidän omatoimisuutensa ja määrätietoisuutensa pesäpalloilijoina. He eivät ole istuneet valmiiseen pöytään, vaan rakentaneet pöydän itse ja hommanneet siihen myös purtavat.

Markus nousi suurempiin valokeiloihin jo nuorempana, mutta Miika on edennyt hitaampaa ja pidempää reittiä. Hän ei ole kuitenkaan antanut missään vaiheessa periksi ja luopunut unelmistaan, vaan tehnyt töitä kaudesta toiseen uskoen ja toivoen, että joku näkisi joskus hänen työnsä arvon.

Sotkamon Jymy näki ja nyt, 30-vuotiaana, Keski-Petäjä pääsee pelaamaan lukkarina sellaisessa seurassa, jonka lukkarin paikkaa moni muukin himoitsee.

Siitä tarinasta voisi ottaa moni pesäpalloilija ja urheilija. Isot ovet eivät välttämättä aukea kaikille nuorena – mutta ne voivat silti joku päivä aueta, kunhan unelmistaan jaksaa pitää kiinni ja tehdä töitä niiden toteutumisen eteen.