Sulo-Veikko Varosessa kohtaa tulevalla kaudella kaksi mielenkiintoista tarinaa.

Toinen niistä on 17-vuotiaan Varosen oma tarina, toinen se, mitä hänen heittämisensä ulkopelin avainpaikalle etulukijaksi ja syvän pussin pelaajaksi kertoo Kiteen Pallosta ja sen suunnitelmista.

Aloitetaan Sulo-Veikko Varosesta. Jo nimi kertoo ison tarinan.

Sulo-Veikko kuuluu Varosten mainekkaan pesäpallosuvun toiseen polveen.  Hänen isänsä Mikko oli 2000-luvun taiteen molemmin puolin pesäpallokenttiä yhdessä Sotkamon Jymyn kanssa hallinneen Kiteen Pallon kantavia voimia – kuten oli myös hänen setänsä, Vesa.

Toinen setä, Pasi, johti Kiteen Pallon pelinjohtajana kolmesti Suomen mestariski, kahdesti hopealle ja kerran pronssille. Myös Vesa voitti pelinjohtajana Kiteellä hopeaa.

Sulo-Veikon kolmas setä, Jukka, oli juniorina lahjakas pesäpalloilija ja toimi pelinjohtajana muun muassa Viinijärven Urheilijoiden naisten Superpesis-joukkueessa.

Sulo-Veikon veli Samu-Kalle on ollut jo pitkään yksi nykyisen Kiteen Pallon avainpelaajista ja hänen serkkunsa Veera on lyönyt itsensä läpi Joensuun Mailan naisten Superpesis-joukkueessa.

***

Nimi ei kerro vain sukulaisuudesta. Se kertoo myös siitä, miten pesäpalloilullinen dna siirtyy sukupolvilta toisille. Verenperintö on yksi asia, mutta kysymys on vielä enemmän siitä, millaiseen ympäristöön lapsi syntyy, kun hän syntyy pesäpalloperheeseen – tai ylipäätään urheiluperheeseen.

Kun ihminen hengittää syntymästään lähtien pesäpallon ja urheilun värittämää ilmaa, hän kasvaa kiinni lajiin ja sen salaisuuksiin.

Tämä näkyy myös Sulo-Veikossa. Hänen tekniikkaansa ja tekeminen on jo nyt puhdasta ja oikeaoppisia. Pallot tarttuvat räpylään varmasti, heittoliikkeet ovat nopeita ja heitoissa on jo nyt riittävästi voimaa takana. Sama näkyy myös sisäpelissä – lyöntivalikoimassa ja lyöntien kovuudessa sekä etenemisessä.

***

Sulo-Veikko on perusominaisuuksiltaan myös selkeästi nopein Varonen ja hän tuleekin saamaan sisäpelissä vastuuta ennen muuta vaihtajana ja etenijänä. Tulevalla kaudella paikka löytynee vielä kakkoskärjestä, mutta aika näyttää, tuleeko hänelle myös vastuuta ykköskärjessä.

Sulo-Veikossa näkyy myös tärkeä kokonaisvaltainen osaaminen: hän ymmärtää pelin sisäisen logiikan ja häneltä löytyy pelurin silmää. Ominaisuus korostuu etenkin etulukijana pelatessa. Lyönteihin ei aina riitä pelkkä reagointi. On osattava myös ennakoida, lukea ja haistaa vastustajia ja heidän lyöntejään.

Muutenkin Sulo-Veikko on sisäistänyt jo nyt sen, mitä peli pyytää nopeissa tilanteissa tekemään ilman, että ratkaisuja tarvitsisi erikseen miettiä tai ratkaisuja tarvitsisi kysellä neuvoja muilta.

***

Moni voi ihmetellä, miten Kitee uskaltaa heittää urallaan vasta yhden Superpesis-ottelun urallaan pelanneen 17-vuotiaan nuorukaisen ulkokentän vaativammalle pelipaikalle.

Vastaus on sama kuin esimerkiksi Aapo Komulaisella ja Samuel Huotarilla: Kun on elänyt ja kasvanut oikeanlaisessa ympäristössä, ikä ei ole enää tärkein kriteeri. Paljon tärkeämpää on se, millaiset pelaajat perustaidot ovat ja miten hän ymmärtää pelin sisäisen logiikan.

Kokemus ja fysiikka tulevat Sulo-Veikolla vielä varmasti kehittymään ja sitä kautta hänellä on potentiaalia kehittyä eliittiluokan pesäpalloilijaksi.

Tulevalla kaudella tärkein kysymys on se, miten nopeasti hän sopeutuu Superpesiksen selvästi kovempaan vaatimustasoon – kovempiin ja taitavimpiin lyönteihin ja pelin rytmin nopeutumiseen. Henkinen kantti hänellä kyllä riittää.

***

Toinen kysymys on se, mitä 17-vuotiaan nuorukaisen heittäminen etulukijaksi ja takatilanteissa syvää pussia pelaavaksi pelaajaksi kertoo Kiteen Pallosta.

Siihenkin vastaus on ilmeinen.

Vaikka Kiteen kuuluisa juniorimylly onkin välillä yskinyt, myllystä tulee jälleen huippulaatua. Edellisen sukupolven lahjakkaimmat juniorit, Hannes Pekkinen ja Elmeri Purmonen, siirtyivät kaksi vuotta sitten Sotkamoon, mutta joukkue on jälleen muuttumassa kiteeläiseksi.

Jiri Pippola, Lassi Vasarainen sekä Kaksosen veljekset Kasperi ja Topias ovat jo nousseet pelaavaan kokoonpanoon ja TalviSuperissa uusina kasvoina on nähty muun muassa Elmo ja Eeli Partanen, Niko Halttunen ja Jasperi Purmonen.

Myös molemmat Varosen veljekset ovat täysin kiteeläistä perimää, vaikka Sulo-Veikon tavoin myös Samu-Kalle pelasi juniorina JoMassa.

Kiteellä on selkeästi päätetty vastata muiden seurojen haasteeseen 1990-luvulta tutulla reseptillä. Kun Kiteelle on kypsymässä jälleen erinomainen nuorten kiteeläisten tai kiteeläistä perimää olevien pelaajien sukupolvi, nyt tarvitaan päättäväisyyttä ja rohkeutta ajaa nämä pelaajat suureen rooliin.

Sen jälkeen omista kasvateista ja muulta hankituista ja hankittavista pelaajista voidaan rakentaa joukkue, joka taistelee aidosti mitaleista.

Rahaa Kiteeltä löytyy vahvistaa joukkuetta kovallakin kädellä. Lähivuodet näyttävät, pystyykö Sami Partasen ja Pasi Varosen johtama Kitee nostamaan uskottavuutensa sille tasolle, että Kiteelle saadaan houkuteltua valtakunnan parhaimpia pesäpalloilijoita.