Sotkamo nousi miesten Superin kärjessä tasapisteisiin Kouvolan kanssa voitettuaan Kiteen perjantaina Rantakentällä 2-1 (6-5, 1-2, 3-2). Pekka, miten kovassa iskussa Sotkamo on tällä hetkellä+

Se on hyvä kysymys, sillä Sotkamon sarjaohjelma on ollut erikoinen.

Sotkamo on pelannut tähän mennessä 13 ottelua, joista kahdeksassa se on kohdannut pohjakerroksen joukkueen. Näissä otteluissa jaossa on ollut 24 pistettä, joista Sotkamo on ottanut 22. Se on kova suoritus, siitä ei ole kahta sanaa.

Viidessä ottelussa muita TOP8-kärkijoukkueita vastaan jaossa on ollut 15 pistettä ja niistä pisteistä Sotkamo on ottanut kuitenkin vain seitsemän eli se on menettänyt näissä peleissä enemmän pisteitä kuin mitä se on saavuttanut.

Myöskään perjantaina Sotkamo ei ollut millään tavoin parempi joukkue kentällä kuin Kitee, vaikka se voittikin ottelun 2-1.

Vaikka avausjaksolla tehtiin 11 juoksua, molemmat joukkueet pelasivat läpi ottelun erittäin hyvää ulkopeliä. Juho Keinäsen ja Aleksanteri Huotari neljän juoksun arvoiset kunnarit olivat vain niin hyviä lyöntejä, etteivät ulkokentät mahtaneet niille mitään. Myös kotiutuslyöntikilpailun ratkaissut Huotarin illan toinen kunnari oli ottamaton lyönti.

Vaikka Sotkamo on pelannut 13 ottelua, sen kaudesta ei ole saatu vielä riittävän luotettavaa kuvaa. Siksi kääntäisinkin katseet tuleviin viikkoihin. Sotkamo pelaa seuraavan kuukauden aikana kymmenen ottelua – ja mikä oleellista: näissä kymmenessä ottelussa se kohtaa pohjakerroksen joukkueista vain Pattijoen.  Kaikki muut sen vastustajat ovat TOP8-joukkueita.

Siksi ”valtakunnallisen” ennusteen kanssa pitää vielä odottaa.

Jos unohdetaan sarjataulukko ja vastustajat, mitä peli kertoo Sotkamon tilanteesta?

Sotkamo ei ole pelillisesti vielä vakuuttanut, mutta toisaalta Sotkamolla on edelleen kaikki ne pelilliset peruskivet, joiden varaan se on mestaruutensa ennenkin rakentanut.

Ensimmäinen peruskivi on ulkopeli. Vaikka Aapo Komulaisen paikalle tulleella Miika Keski-Petäjällä on edelleen todistettavaa aivan raskaimman sarjan lukkarina, Jymyn ulkopeli on kuitenkin kokonaisuudessaan riittävällä tasolla syksyn ratkaisupelejä ajatellen.

Sisällä muut kärkijoukkueet pelaavat kahdella kärjellä, mutta Sotkamossa kakkoskärjen rooli on ollut pääsääntöisesti varsin vähäinen eikä tämä kausi tee poikkeusta.

Tilannetta on toki sotkenut se, että kun Iivari Vihanto on ollut sivussa, huippuvireessä olevaa etenijäjokeria Elmeri Purmosta on jouduttu käyttämään ykköskärjessä. Perjantainakin Purmonen pelasi tosiasiallisena ykkösenä ja meni kentälle kahdeksalla yrityksellä kahdaksan kertaa.

Kun Vihanto saadaan kehiin ja ykköskärjen peli rullaamaan, Purmonen pystyy auttamaan silloin kakkoskärkeä. Myöskään Samuel Huotari ei ollut täydessä juoksussa, mikä sekin haittaa kakkoskärjen tekemistä.

Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, Sotkamo jyrää panosten noustessa entistä vahvemmin ykköskärjellään ja kakkoskärjen rooli kaventuu entisestään. Myös Purmosen käyttö painottunee syksyä kohti mentäessä ykköskärkeen.

Vihanto hoitaa terveenä ollessaan varmasti oman roolinsa kärkimiehenä ja etenijäjokerina pelaava Purmonen on tällä hetkellä hurjassa iskussa. Hannes Pekkinen on pelannut todella vahvan alkukauden ja on Kalle Kuosmasen kanssa ykköskärjen ehdoton luottopelaaja. Jere Vikstöm ei sen sijaan ole päässyt vielä totutulle tasolleen vaihtotilanteiden purkamisessa, mutta hän on ainoa heiluva hammas ykköskärjessä.

Sotkamon kaava on toiminut viime vuosina siten, että ykköskärki tekee tilanteet ja Roope lyö juoksut. Roopen tehoja kenenkään ei tarvitse tälläkään kaudella epäillä, mutta ennen kautta yksi iso kysymys oli, löytyykö Roopelle apuja ja mistä ne avut löytyvät?

Nyt tiedetään, että tärkein apu Roopelle on Aleksanteri Huotari, joka on lyönyt jo 2+18 juoksua. Myös Pekkinen on lyönyt yhdeksän juoksua ja Vertti Veittikoski ja Samuel Hotari kahdeksan juoksua. Kaiken lisäksi Sotkamo on lyönyt 13 ottelussa jo kahdeksan kunnaria.

Toki valtaosa vastustajista on ollut kellarikerroksen joukkueita, mutta esimerkiksi Aleksanteri Huotarin lyönneissä on sellainen isku ja tarkkuus, että ne purevat myös hyviin ulkokenttiin, kuten Kiteetä vastaan perjantaina nähtiin-.

Kun tähän päälle lisätään se, että Sotkamon pelaaminen kehittyy perinteisesti koko ajan syksyä kohti mennessä, niin eihän Sotkamon tilanteessa sinällään mitään hätää ole. Ulkopeli pitää, ykköskärjessä on riittävästi taitoa ja nopeutta ja Roope on saamassa Aleksanteri Huotarista rinnalleen toisen raskaansarjan ratkaisijan.

Mutta miten kova Sotkamo oikeasti on, siihen ei ole vielä vedenpitävää vastausta.

Sotkamon kauden voisi itse asiassa nähdä siten, että alkukausi on ollut Sotkamolle eräänlainen harjoituskauden ja pelikauden välimuoto, jolloin se on saanut ajaa sisälle uudistunutta joukkuettaan. Nyt alkaa sitten seuraava vaihe – kymmenen ottelun testijakso, joka kertoo Sotkamolle itselleen ja kaikille muillekin, miten kovaa tekoa tämän vuoden Sotkamo oikeasti on.

Kaikkiin kysymyksiin tulevat kymmenen ottelua eivät välttämättä vielä vastaa, mutta ainakin vastaukset ovat vedenpitävämpiä kuin tällä hetkellä.