Vaikka Pikkuhuuhkajien matka alle 21-vuotiaiden EM-lopputurnauksessa päättyi alkulohkovaiheeseen, Palloliiton on syytä aloittaa valmistautuminen tulevaan.

Mika Lehkosuo antoi valmennustiimeineen EM-kisaprojektin vetämisessä karsinnat ja lopputurnaus mukaan lukien sellaisen näytön, ettei sitä kannata sivuuttaa pelkästään kiitoksin ja kukkapuskin.

Karsintaprosessin nousujohteisuus ja varsinkin Norjan lahjakkaan ikäluokan mankelointi jatkokarsinnassa sekä EM-lopputurnauksen loistoesitys Hollantia ja hyvä esitys Tanskaa vastaan olivat sellaisia näyttöjä, että niihin pitää reagoida.

Reagointi ei tarkoita, että aiemmin tänä vuonna Huuhkajien päävalmentajaksi palkattu Jacob Friis pitäisi suin päin erottaa. Tanskalaisluotsi oli toki outo riskivalinta, mutta hän on ansainnut mahdollisuuden osoittaa osaamistaan Huuhkajien päävalmentajana ainakin syksyn MM-karsinnoissa.

Voitto Puolasta piti Huuhkajien MM-karsintanäkymän edelleen realistisena. Kukaan ei välttämättä usko suoraan MM-lopputurnauspaikkaan, mutta jo paikka jatkokarsinnoissa ja Puolan pudottaminen ulos kisakoneesta jo tässä vaiheessa olisi tuloksellisesti kova temppu Friisiltä ja Huuhkajilta.

***

Kysymys on siksi enemmän varasuunnitelmasta. Siitä kuuluisasta Plan B:stä.

Mitä Palloliiton pitäisi tehdä siinä vaiheessa, jos Suomi jää rannalle MM-jatkokarsinnasta ja jos se pelaa syksyn neljässä MM-karsintaottelussa pelillisesti yhtä hampaattomasti kuin Friisin ohjissa Maltaa, Liettuaa ja Hollantia vastaan.

Siinä kohtaa Friisin onnistumista ja Huuhkajien jatkonäkymää hänen alaisuudessaan on pakko arvioida.

Friisin sopimuksessa lukee toki, että hän vetää myös vuoden 2028 EM-karsinnat ja siinä välissä pelattavan Kansojen liigan. Palloliitolla on varmasti suuri kynnys erottaa Friis kesken sopimuskauden ja maksaa tanskalaiselle palkkaa tyhjästä, mutta raha ei voi tässä tapauksessa olla tärkein kriteeri. Pantiinhan Markku Kanervakin luiskaan vuosi ennen sopimuksensa päättymistä.

***

Tärkein kysymys syksyn MM-karsintojen jälkeen on se, onko Friis oikea mies johtajaan Huuhkajia?

Jos syksyn MM-karsinnat sanovat, että on, hyvä.

Mutta missä kulkee on-sanan alaraja?

Friisin aseman puntarointi poikkeaa Kanervan lopun ajan näytelmästä siinä, että Palloliitto näki viime syksyn Kansojen liigan otteluiden jälkeen Kanervan aseman niin toivottomaksi, että jotain oli pakko tehdä. Se jotain oli Kanervan erottaminen tietämättä kuka hänet korvaisi. Se oli hyppy pimeään, mutta joskus jalkapallossa on niin vain toimittava.

Nyt kysymys ei olisi hypystä pimeään. Nyt vaakakupissa on jo valmiina vaihtoehto ja kaiken lisäksi erittäin houkutteleva vaihtoehto – Lehkosuo.

Ollaan siis tilanteessa, että punnuksen toisella puolella on jatkaminen Friisin alaisuudessa ja toisella mahdollinen siirtyminen Lehkosuon aikaan.

***

Vaikka kaikki maat eivät lähetä parhaita poikiaan alle 21-vuotiaiden EM-kisoihin, Suomelle on kuitenkin kehittymässä lupaava ikäluokka nuoria pelaajia. Sen nämä karsinnat ja EM-lopputurnaus osoittivat. Pikkuhuuhkajat oli minuuttien päässä Hollannin kaatamisesta ja vaikka Ukraina-ottelu oli pelillisesti pettymys, Tanskaa vastaan Pikkuhuuhkajat väläytti jälleen lupaavia kuvia tulevaisuudesta.

Kun Suomi selviytyi edellisen ja ainoan kerran alle 21-vuotiden EM-lopputurnaukseen, siitä ryhmästä kasvoi maajoukkue, joka raivasi ensimmäisen kerran Suomelle paikan miesten arvokisojen lopputurnauksessa. Näissä EM-kisoissa pelanneen ryhmän ympärille voi kehittyä samanlainen ja jopa vieläkin hurjempi tarina.

Siksi tätä ikäluokkaa ei ole vara hukata. UEFA:n ikärajat ovat armottomat ja useiden tämän joukkueen runkopelaajien Topi Keskisestä, Adam Marhievista, Santeri Väänäsestä, Matti Peltolasta ja Ville Koskesta alkaen ura Pikkuhuuhkajissa tuli näissä kisoissa tiensä päähän.

Mitä heille tapahtuu heidän urallaan ja maajoukkueuralla seuraavaksi? Saavatko he Huuhkajista sellaisen kasvureitin uralleen, jonka maajoukkue voisi parhaimmillaan antaa vai joutuvatko he katsomaan tulevia maaotteluita penkiltä tai jopa kotisohvaltaan?

***

Friisiä on turha tuomita etukäteen. Hän on kiistatta ansainnut seuraavan näytönpaikan ja mahdollisuuden osoittaa, kuinka rohkeasti hän uskaltaa alkaa toteuttaa väistämättä edessä olevaa Huuhkajien nuorennusleikkausta.

On ymmärrettävää, että Friis pelaa ja elää MM-karsinnoissa ensisijaisesti tuloksesta, mutta tulosten takana on toinenkin taso – se, mitä peli kertoo. Palloliiton on siksi uskallettava katsoa myös peliä ja Friisin prosessia: kehittyykö se kevääseen verrattuna vai kaartelevatko Huuhkajat taivaalla yhtä päättömästi kuin MM-karsintaottelussa Hollantia vastaan?

Friisillä on edelleen paljon todistettavaa. Niin on toki myös Lehkosuolla, joka ei ole vielä päivääkään valmentanut miesten maajoukkuetta. Lehkosuo on kuitenkin käynnistänyt Pikkuhuuhkajien kanssa valmennuksellisen ja pelillisen prosessin, joka on kehittynyt koko ajan vaikeiden alkuaikojen jälkeen.

Yhdestä ottelusta ei pidä innostua liikaa, mutta Lehkosuon prosessin vakuuttavin näyttö oli se, millaisella asenteella ja millaisella pelillä Pikkuhuuhkajat haastoi EM-lopputurnauksen avausottelussa yhden kisojen suurimmista suosikeista, Hollannin.

Sellainen esitys ei synny pelkästään huutamalla kentän laidalla naama punaisena, että töitä, töitä, töitä. Sen esityksen juuret olivat paljon syvemmällä. Ne olivat siinä työssä, jota Lehkosuo on valmennustiimeineen tehnyt viimeisen kolmen vuoden aikana Pikkuhuuhkajien kanssa.

Se, mitä Hollanti-ottelussa nähtiin, ei ollut onnekas sattuma, vaan taitavan ja ammattitaitoisen valmennusprosessin looginen seuraus.

Sitä logiikkaa myös Palloliiton pitäisi jatkossa kumartaa.