Chelsea voitti seurajoukkueiden MM-turnauksen finaalissa PSG:n sensaatiomaisen esityksen jälkeen 3-0. Jukka, joko Chelsea pitää ottaa vakavissaan tulevalla kaudella Valioliigassa?

Pitää ilman muuta. Chelsea oli jo viime syksynä erinomaisessa iskussa ja oli ennen joulua lähellä nousta jopa piikkipaikalle Valioliigassa. Sitten tuli sukellus, mutta hyvä syksy kertoi sen potentiaalista. Saman teki myös tämä MM-turnaus ja etenkin PSG:n jyrääminen finaalissa.

Toki PSG:n murskaamisessa on kysymys vain yhdestä ottelusta, mutta Chelsean voitto ei ollut mikään onnenkantamoinen. Enzo Maresca oli räätälöinyt otteluun erinomaisen taktiikan ja Chelsea otti luulot pois PSG:ltä heti ottelun alussa.

Se, että Chelsea voitti avausjakson 3-0, ei ollut sattuma, vaan seurausta siitä, miten järkyttävän hyvin Chelsean taktiikka toimi ja miten hyvin se pelasi.

PSG oli tällä kaudella sensaatiomaisen hyvä etenkin kevätkaudella ja sitä pidettiin yleisesti maailman tämän hetken parhaana seurajoukkueena.

Vaikka maaliodottama on vain yksi mittari, se kertoo kuitenkin PSG:stä uskomattoman asian: joukkue hävisi koko kauden aikana vain seitsemässä ottelussa xG-vertailun vastustajalle. Chelseaa vastaan sen maaliodottama oli 0,53 maalia, kun Chelsealla se oli 2,06 maalia. Sekin kertoo, ettei Chelsean voitto ollut sattuma.

Nyt kysymys tiivistyy siihen, miten tasaisesti Chelsea pystyy pelaamaan tulevalla kaudella. Ongelma ei ole se, miten hyvä Chelsea on parhaimmillaan, vaan miten vahvalla pohjalla se seisoo niin pelillisesti kuin materiaalinsa suhteen.

Chelsea on käyttänyt Todd Boehlyn kolme vuotta kestäneen valtakauden aikana rahaa uusiin pelaajiin 1,5 miljardia puntaa, mutta joukkueessa on edelleen haavoittuvia kohtia. Jos se ei paikkaa näitä kohtia, silloin se joutuu maksamaan ylimääräistä, mikä näkyy sarjataulukossa ja yksittäisissä otteluissa niin Valioliigassa kuin Mestarien liigassa.

On myös hyvä kysymys, mitä pelaaminen MM-turnauksessa tarkoittaa Chelsean ensi kauden kannalta. Arvokisatkin venyvät usein näille samoille päivämäärille, mutta silloin kysymys ei ole koko joukkueesta, vaan yksittäisistä pelaajista.

Nyt koko Chelsean joukkue on pelannut raskaan kauden jälkeen puolentoista kuukauden rupeaman seurajoukkueiden MM-turnausta ja kun muut joukkueet harjoittelevat jo tätä häkää pre-seasonilla, Chelsea joutuu lähettämään pelaajansa kesälomalle.

Esimerkiksi Pep Guardiola totesi, että MM-turnaus saattaa hyvinkin tuhota Manchester Cityn kauden. Vaikka Guardiolan lausunnossa olisikin ilmaa, siinä oli myös vahvaa asiaa.

Onko Chelsea kuitenkin vahvempi kuin viime kaudella?

On – monestakin syystä.

Ensimmäinen tekijä on se, että viime kausi oli Marescan ensimmäinen Chelsean managerina. Sitä ennen Chelseassa oli pyörinyt täydellinen hullunmylly. Maresca oli Boehlyn aikana jo kuudes eri manageri, joka oli johtanut Chelsean pelaamista.

Lisäksi Chelsean käyttäytyminen siirtomarkkinoilla oli ollut yhtä päätöntä. Kun viime kausi alkoi, Chelsean edustusjoukkueen ringissä oli 35 Valioliiga-tason pelaajaa. Ukkoa oli ostettu ja myyty ilman päätä ja häntää. Jopa viime kesänäkin Chelsea osti kaksi täysin käsittämätöntä turhaketta, João Félixin ja Kiernan Dewsbury-Hallin, joita ei voinut käyttää kauden aikana edes joukkueen maskotteina.

Oli selvää, että Maresca pantiin viime kesänä likimain tekemättömään paikkaan.

Nyt Chelsea kurssi on selvästi vakautunut ja myös hankinnat, jotka se on tehnyt tänä kesänä, ovat selvästi paremmin harkitut ja niissä näkyy myös Marescan sana.

João Pedro oli loistohankinta kärkeen ja hän voi olla yksi tulevan Valioliiga-kauden sensaatioista. Pedro – kuten myös kesäkuussa hankittu Liam Delap – korjaavat myös yhden Chelsean suurimmista ongelmista, sen, ettei joukkueella ole ollut maailmanluokan kärkimiestä.

Cole Palmer on toki paukutellut maaleja raskaalla jalalla, mutta hän ei ole kärkimies, vaan parhaimmillaan joko oikealla laidalla tai kymppinä. Palmerin maalien merkitys näkyi hyvin viime kaudella. Chelsean hyytyminen ajoittui pitkälti samalle jaksolle keväällä, kun Palmer ei tehnyt yhtään maalia 18 ottelussa.

Pedro ja Delap ovat potentiaaliltaan parempia maalintekijöitä kuin loistopaikkojen tuhlaamisen erikoisosaaja Nicolas Jackson, ja kuka tietää, vaikka Chelsea ostaisi vielä kesän siirtoikkunassa uuden hyökkääjän.

Jamie Gittens ja Estêvão Willian ovat mielenkiintoisia kesähankintoja laitureiksi, mutta heillä molemmilla on täysi työ murtautua avauksen pelaajiksi, varsinkin, jos Palmer palaa laiturin rooliinsa, joka sopii hänelle edelleen paremmin kuin kymppipaikka, jossa Maresca pääasiallisesti peluutti Palmeria viime kaudella.

Uskon, että Chelsea meno kaikkineen tulee rauhoittumaan aiempiin kausiin verrattuna ja kun joukkueen ringin koko saadaan trimmattua, Länsi-Lontoossa on edessä seesteisemmät ajat ja vakaampi kausi. Chelsean materiaali on muutamia pehmeitä kohtia lukuun ottamatta sellainen, että se riittää heittämällä taistelemaan Valioliigan kärkisijoista.

Olemme nyt nähneet, mitä Marescan Chelsea on parhaimmillaan, mutta millainen ja miten vakaa jyrä se on pitkän kauden aikana?

Se on nyt se kysymys.

Mitä nuo Chelsean haavoittuvat kohdat ovat?

Suurin kysymysmerkki on ilman muuta maalivahtitilanne. Robert Sánchez ja Filip Jørgensen pelasivat molemmat epätasaisen ja huojuvan kauden eikä kenellekään ole yllätys, että Chelsea etsii uutta maalivahtia. Kysymys on vain, mistä sellaisen maalivahdin löytää?

Chelsean tuntien he tuskin etsivät nyt mitään kakkoskorin potentiaalista nimeä, vaan katselevat mieluummin sen kaltaisia maalivahteja kuin Gianluigi Donnarumma tai Unai Simón. Ongelma on vain se, että niitä voi toki katsella, mutta heidän saamisensa on kahden ison kiven alla.

Toinen kysymysmerkki on edelleen toppariosasto. Riittääkö Levi Colwillin, Trevoh Chalobahin ja Tosin Adaribayon taso loppuun asti. Tilanne ei ole optimaalinen, jos esimerkiksi Tottenhamilla on kaksi parempaa topparia – Cristian Romero ja Micky van den Ven – kuin Chelsealla.

Muilta osin Chelsea alkaa olla laadullisesti ultrapriimaa. Enzo Fernández ja Moisés Caicedo ovat varmasti yksi maailman parhaista keskikenttäkaksikoista ja Roméo Lavia erinomainen kaksikon paikkaaja. Hyökkäyssuunnassa on Palmerin, Pedron, Delapin, Gittensin ja Pedron Neton johdolla laatua ja voimaa.

Laitapakkiosasto on myös vahvaa tekoa meidän kaikkien suuresti rakastaman Marc Cucurellan johdolla.

Chelsean materiaalin leveydestä on irvailtu ja vaikka se tuleekin loppukesän aikana tyhjentämään varastojaan, Chelsean pitäisi kestää hyvin myös loukkaantumisia. Kaikki näyttää siis pitkästä aikaa todella hyvältä ja lupaavalta Chelsean kannalta. Joukkue on nuori kehityskykyinen ja kaikki sen käyrät kulkevat ylöspäin.

Mikä on siis prognoosisi Chelsean tulevasta kaudesta?

Chelsea on ilman muuta yksi Valioliigan kärkijoukkueista ja jos ja kun se pystyy pelaamaan tämän tasoisia yksittäisiä otteluita pelillisesti ja taktisesti kuin PSG:tä vastaan, Chelsea voi olla paha sana myös Mestarien liigassa.

Lopullisen prognoosin tekemistä kannattaa kuitenkin vielä odottaa, sillä Chelsea ei ole sanonut vielä viimeistä sanaansa siirtomarkkinoilla. Pidän jokseenkin varmana, että Chelsea hankkii uuden maalivahdin ja todennäköisesti myös uuden topparin. Saako se hankittua maailmanluokkaa vai vain hyvän maalivahdin ja hyvän topparin, näyttää aika.

Seurajoukkueiden MM-turnauksen voitto ja etenkin tyrmäävä esitys PSG:tä vastaan finaalissa on paljon puhuva  signaali siitä, millainen voima Länsi-Lontooseen on kehittymässä.