Manse otti jo toisen kiinnityksen välieräpaikkaan kaadettuaan Joensuun Kaupissa torstaina 1-0 (1-1, 2-1). Pekka, ottelu ei varsinaisesti ollut mikään pesäpalloilullinen näytös?

En tiedä, painoiko pelaajilla eilinen ottelu ja 400 kilometrin matkustaminen tai sateinen keli, mutta ottelu oli kieltämättä pelillisesti nihkeä kummaltakin joukkueelta.

Myös molemmat pelinjohtajat, Jani Komulainen ja Markku Hylkilä, peluuttivat varsin varovaista sisäpeliä ja kumpikin haki turhankin härkäpäisesti ykköskärkeään.

Toisaalta molempien joukkueiden ulkopelille on annettava tunnustus. Se oli yksittäisiä virheitä lukuun ottamatta erinomaista.

Joensuun ulkokenttä oli varsinkin takatilanteissa todella kovaa tekoa, sillä Manse sai tehtyä 17 kolmostilannetta, mutta löi niistä vain kolme juoksua. Mansen ulkokenttä päästi puolestaan miehen kolmoselle asti vain neljästi, kahdesti kummallakin jaksolla.

Tässä kohtaa on toki kysyttävä, oliko kysymys pelkästään ulkokenttien hyvyydestä vai lyöjien heikkoudesta?

Esimerkiksi Perttu Ruuska pääsi yrittämään kotiutusta seitsemän kertaa, mutta hänen onnistumisprosenttinsa oli pyöreä nolla. Antti Korhonen löi Mansen kolmesta juoksusta kaksi, mutta hänkin pääsi yrittämään kotiutusta kahdeksan kertaa. Näin Mansen kahden tärkeimmän kotiuttajan onnistumisprosentti kotiutustilanteissa oli yhteensä vain 13 prosenttia.

Ottelussa jäi ihmetyttämään myös se, ettei kumpikaan joukkue lyönyt juurikaan pomppua, vaikka se nousi kentästä, kuten Kalle-Tapio Huusko ja Henri Puputti osoittivat.

Joensuun ykköskärjessä kaikki pelaajat ovat erinomaisia pomputtajia, mutta Suomen varmin pomputtaja Niko Korhonen löi tänään yleensä kaksi kovaa piiskaa kakkoskulmaan ja sitten jonkin ihmeellisen lyönnin.

Vielä enemmän Joensuun pelaamisessa ihmetytti kuitenkin Konsta Kettusen sisäpeli. Hän pelasi tilastojen mukaan 100-prosenttisen pelin mailassa, mutta paloi monta kertaa kärjen takana ykköspesälle, mikä ei näy tilastoissa.

Kettunen on huippunopea etenijä ja jokaisen Kettusen lyöntivuoron jälkeen tilanteen pitäisi olla se, että kärkietenijä on kakkosella ja Kettunen itse ykkösellä. Jos asetelma ei ole tämä, silloin joku asia on epäonnistunut – joko Kettusen oma taktinen pelaaminen tai sitten Joensuun isompi taktinen ajattelutapa.

Manse johtaa nyt ottelusarjaa 2-0. Vieläkö Joensuu voi nousta kanveesista?

Urheilussa kaikki on mahdollista, mutta on vaikea uskoa, että Joensuu voittaisi Mansen kolme kertaa peräkkäin ja menisi näin välieriin.

Mehtimäellä nousee pomppu ja on selvää, että Joensuun ykköskärki saa pelinsä paremmin raiteilleen ja sitä kautta ainakin sunnuntaina Joensuussa pelattavassa kolmannessa ottelussa JoMa saa tehtyä enemmän kolmostilanteita.

Joensuun haasteena on kuitenkin se, että sen sisäpeli tukehtuu äärimmäisen helposti, koska sillä on vain kaksi ykköskorin kotiuttajaa, Juho Toivola ja Joosua Rättö. Torstaina muille kotiuttajille ei tullut edes tilanteita, sillä Toivola ja Rättö hoitivat neljästä kotiutustilanteesta kolme ja se neljäs tuli Konsta Piiroselle, joka löi runkosarjassa vain neljä juoksua.

Joensuu voitti 2018 ja 2019 kaksi mestaruutta peräkkäin, mutta sen jälkeen se on saanut vain yhden mitalin – pronssin kaudella 2022.

Puolivälieräsarjan ollessa kesken syvällisiä kysymyksiä on turha alkaa miettiä, mutta kauden jälkeen Joensuussa olisi syytä pohtia, mikä on JoMan pelillinen identiteetti: mitä se on nyt ja minkä sen halutaan jatkossa olevan.

Joensuu on joka vuosi muuttanut joukkuetta paikkaustekniikalla. Kun joku asia ei ole toiminut, sitä on korjattu ostamalla  korjaussarjoja eri puolelta Suomea.

Ymmärrän hyvin, että Joensuussa on satsattu nyt ulkopeliin ja kuten torstain ottelukin osoitti, se kyllä toimii, mutta riittääkö se?

Ehkä jonkun olisi uskallettava sanoa Joensuussa, että ei riitä – kuten ei riitä syksyn tärkeimmissä otteluissa tällainen tänään nähty arka ja varovainen kyyristely sisäpelissä.

Ongelma on jotenkin ratkaistava, jos Joensuu haluaa mitata resursseistaan maksimit ulos. On löydettävä sellainen urheilullinen johto, joka ajaa joukkueeseen sellaisen mitään pelkäämättömän voitontahdon, jota mestaruuksien voittaminen edellyttää.

Mansella on ollut tällä kaudella omat ongelmansa ja vaikka kaikkia ongelmia ei olekaan ratkaistu, oleellista tämän ottelusarjan ja myös jatkon kannalta on, että siltä löytyy kovien otteluiden voittamisen kokemusta ja voittamiseen tarvittavaa kanttia.

Siksi Manse on kaikista ongelmistaan huolimatta hankala vastustaja niin Joensuulle kuin varmasti myös Kouvolalle, jos joukkueet kohtaavat toisensa välierissä, kuten nyt näyttää.

Se on kuitenkin selvää, että Ruuskan ja Korhosen on jatkossa onnistuttava kotiutustilanteissa paremmilla prosenteilla kuin torstaina. Manse sai nyt pääkotiuttajiensa vaatimattomat prosentit anteeksi, kiitos Joensuun tahmean ja varovaisen sisäpelin, mutta samanlaista anteeksiantoa tuskin on tarjolla toista kertaa tänä syksynä.