Alajärvi sai hyvästä kaudesta tylyn palkinnon – sitä rokotettiin säälittä siirtomarkkinoilla
Alajärven Ankkurit pelasi uuden tulemisensa jälkeisen ajan parhaan kautensa Superpesiksessä. Sen huomasivat suuremmatkin seurat.

Alajärven Ankkurit palasi kolmen välivuoden jälkeen takaisin Superpesis-kartalle kaudeksi 2023. Kahdella ensimmäisellä paluunsa jälkeisellä kaudella Alajärvi jäi runkosarjassa viimeiseksi, mutta selvitti sarjapaikkansa karsintojen kautta.
Tällä kaudella aurinko paistoi Kitrolla jo korkeammalta. Ankkurit oli viime kauteen verrattuna vahvistunut ja se näkyi myös kentällä. Joukkue sijoittui runkosarjassa 10:nneksi ja ero karsimaan joutuneeseen Imatraan venyi lopulta seitsemään pisteeseen.
Tässä kohtaa olisi ollut houkutus ajatella, mitä Ankkureiden tarinassa tapahtuisi seuraavaksi, jos joukkuetta saataisiin vahvistettua entisestään. Tiedettiin, että siirtomarkkinoilla olisi vapaana Atte Kontion ja Timo Torpan tasoisia pelaajia, jotka olisivat olleet hyviä vahvistuksia Alajärvelle.
Ankkurit elää kuitenkin haasteellisessa saumassa pesäpallokartalla. Se ei pysty kilpailemaan suurten tai edes keskisuurten Superin seurojen kanssa parhaista pelaajista. Kysymys ei ole vain siitä, mitä Ankkureilla on vara tarjota mahdollisille vahvistuksille. Toinen uhka tulee sitä kautta, että sen on haasteellista pitää kiinni omista tähtipelaajistaan.
***
Vuosi sitten Ankkureita auttoi JymyJussien nurinmeno. Sen ei tarvinnut lähteä kalliiseen kilpalaulantaan, sillä Matias Litmasen, Toni Marjamäen ja Markus Hallasuon kaltaiset pelaajat etsivät uutta seuraa ja tulivat Alajärvelle sellaisin ehdoin, että ne mahtuivat Ankkureiden raameihin.
Tänä syksynä tilanne on ollut toinen. Nyt virta ei ole tuonut vahvistuksia Alajärvelle, vaan vienyt joukkueen parhaita pelaajia suurempien lihapatojen ääreen.
Elmeri Iivonen siirtyi Sotkamon Jymyyn ja Tuukka Etula Kempeleen Kiriin. Hyvän kauden lainalla pelannut Veeti Kokko sai kutsun takaisin Sotkamoon ja etenijäjokerina vastuuta saanut Pyry Alanen siirtyi Seinäjoen Maila-Jusseihin.
***
Iivosen, Etulan ja Kokon lähdöt tekevät kipeää ennen kaikkea Alajärven ulkopeliin. Iivonen on Superin ehdotonta lukkarieliittiä ja kovakätinen Etula yksi Superin parhaista koppareista. Kokko on hyvä etukenttäpelaaja, jolla on hyvät mahdollisuudet nousta saman tien Sotkamon avaukseen.
Iivonen, Etula ja Kokko on toki korvattu, mutta heidän tasoisiin korvaajiin Alajärven rahkeet eivät riittäneet.
Joensuusta tullut lukkari Seeti Surakka on taidollisesti samaa tasoa Superin heikoimpien ja Ykköspesiksen parhaiden lukkareiden kanssa. Etulan korvaava Ankkureiden oma kasvatti, 19-vuotias Miika Etula on pelannut miesten tasolla vain Suomensarjaa ja 11 ottelua Ykköspesistä eikä Puijosta hankittu Niko Tuikka ole pystynyt tekemään odotuksista huolimatta läpimurtoa Superpesikseen.
Ankkureiden ulkokentästä lyötiin jo tällä kaudella 262 juoksua, mikä oli runkosarjassa toiseksi heikoin lukema. Ensi kaudella haaste on Iivosen, Etulan ja Kokon lähtöjen myötä entistäkin rajumpi.
Alajärven ulkokentän vahvin osa on jatkossa polttolinja. Nestori Yli-Sissala pelaa suurta tonttia etulukijana ja syvässä pussissa ja on koko ulkokentän johtava pelaaja. Elmeri Koivusalmi on kehittynyt hyväksi kakkosvahdiksi. Kolmospuolella vastuun jakavat Litmanen ja Atte Kuosmanen. Antton Peltomäki on viides vaihtoehto linjaan.
Iivosen lähtö näkyy paitsi lautasella, myös etukentällä, jossa Tuikan parina pelaa kokenut Marjamäki. Marjamäki hoitaa kyllä oman tonttinsa, mutta Surakalla ja Tuikalla on edessään näytönpaikka.
Takana Joona Peltokankaasta on kehittymässä laatukoppari, mutta toisen kopparin tontti on kysymysmerkki. Etulan varavaihtoehtona on kokenut Mikael Penninkangas. Ankkurit voi saada myös apuja farmisopimuksen kautta Kankaanpäästä. Etenkin Arttu Vilander voisi olla hyväkin vahvistus Alajärvelle.
***
Alajärven voima ja mahdollisuus on sisäpelissä. Peltokankaan, Koivusalmen ja loistokauden pelanneen Litmasen muodostama ykköskärki kestää vertailun Superin keskikastin seurojen ykköskärkien kanssa.
Ankkurit saa myös käyttökelpoisen kakkoskärjen, jonka muodostavat Kuosmanen, Tuikka ja Yli-Sissala.
Haasteena ovat kotiutukset. Hallasuo löi runkosarjassa 50 juoksua, mutta hänen onnistumisprosenttinsa oli hälyttävän heikko, 35,2.
Jos Ankkurit haluaa ensi kesänä menestyä, silloin Hallasuon pitäisi nostaa onnistumisprosenttinsa vähintään 45 prosentin tasolle ja sen yli, jolloin hän voisi tavoitella 60-70 juoksun lukemia.
Hallasuon merkitystä korostaa se, että apuja ei ole hirveästi tarjolla – varsinkin kun joukkueen toiseksi paras kotiuttaja, 30 juoksua lyönyt Kokko palasi Sotkamoon. Penninkankaasta kaavaillaan todennäköisesti toista lyöjäjokeria. Myös Marjamäki ja Etula joutuvat ottamaan ensi kaudella vastuuta kotiutuksista.
Pelinjohtaja Eemil Peltomäki saa tuekseen kakkospelinjohtajaksi kokeneen Mikko Vainionpään. Molemmat veljekset ovat ensi kesänä suurennuslasin alla, mikäli Alajärvi haluaa välttää joutumisen putoamiskarsintaan.
***
Moni olisi toivonut Alajärven ottavan seuraavaksi askeleen ylöspäin. Nyt se sen sijaan ottaa askeleen taaksepäin – ainakin paperilla. Toki vuodessa moni asia ehtii muuttua ja pelaajat ottaa isoja kehitysaskeleita, kuten tälläkin kaudella. Matias Litmanen pelasi uransa parhaan kauden ja valittiin Itä-Länteen ja Elmeri Iivonen kehittyi kauden aikana sellaisiin mittoihin, että Sotkamon Jymy palkkasi hänet lukkarikseen.
Alajärvi kuuluu kuitenkin kiistatta ensi kaudella sarjan heikoimpaan kolmannekseen. Sen onneksi Koskenkorva on pelaajistoltaan selvästi heikompi ja siksi Alajärven pitäisi pystyä säilyttämään sarjapaikkansa viimeistään karsintojen kautta. Toisaalta matka pudotuspeliviivan paremmalle puolelle kasvaa entisestään.
Alajärvellä tehdään kuitenkin hyvää juniorityötä ja seurassa on myös tervettä realismia talouden ja joukkueen rakentamisen suhteen. Tähtipelaajiensa lähtöä Ankkurit ei voi jatkossakaan estää, mutta toisin kuin esimerkiksi Imatralla, Alajärvellä edustusjoukkueeseen on puskemassa useampi seuran oma juniori Miika Etulan ja Mico Paalasen johdolla.
Näin Alajärvellä on hyvät mahdollisuudet säilyttää jatkossakin paikkansa Superpesiksen kartalla – ainakin siihen asti, kunnes Puna-Mustat nousee ja alkaa juurtua Superpesikseen. Silloin kuilun reunan välissä ei ole enää Koskenkorvan tai Haminan kaltaista turvalukkoa ja sarjasta voi tulla lähtö hyvällekin joukkueelle.