Kempeleen Kiri on klassisessa tilanteessa. Takana ovat sen huimat nousukiidon vuodet, jotka huipentuivat kaudella 2023 seurahistorian ensimmäiseen SM-pronssiin. Tuona ikimuistoisena kesänä loppuottelupaikkakin oli välierissä Sotkamoa vastaan hiuskarvan päässä.

Urheilussa on vanha sanonta, jonka mukaan vaikeampaa kuin huipulle nouseminen, on siellä pysyminen. Juuri siihen tiivistyy myös Kempeleen tilanne.

Kesän 2023 mitalijoukkueesta Sarkkirannan muhevat maat on karistanut kahdeksan sellaista pelaajaa, jotka pelasivat 28 ottelun runkosarjassa yli 20 ottelua: Antti Korhonen, Sami Haapakoski, Onni Määttä, Jani Lassila, Perttu Olli, Matti Korhonen, Juhani Ojala ja Aappo Savikoski.

Osa on saatu korvattua jopa paremmilla pelaajilla, mutta Antti Korhosen, Määtän ja Haapakosken lähtöjä Kempele ei ole yksi yhteen pystynyt korvaamaan.

***

Kempeleen tilanne on tällä hetkellä se, että se kuuluu ilman muuta Mansen, Sotkamon ja Kouvolan jälkeiseen tasaiseen keskiryhmään yhdessä Vimpelin, Joensuun, Kiteen ja Hyvinkään kanssa.

Kempeleen kannalta ensi kausi tiivistyy siihen, kuinka paljon sen uusi valmennusjohto, pelinjohtaja Arttu Jurvakainen ja kakkospelinjohtaja Santeri Haipus, saavat kehitettyä talven ja ensi kesän aikana Kempeleen avainpaikoilla pelaavia pelaajia.

Kempeleellä on tällä hetkellä joukkueessa tarkalla kammalla laskettuna vain yksi kaikista kovimman luokituksen eliittipelaaja, Tuomas Jussila. Jussilan selän takana on useampi pelaaja, joiden pitää nostaa ensi kaudella tasoaan, jos Kempele mielii haastaa kärkiseurat ja taistella aidosti mitaleista.

Lukkari Ville Väliaho on kiistatta yksi Superin hankalimmista lukkareista, mutta fyysiset puutteet pudottavat Väliahon luokitusta. Siksi kysymys kuuluu ensi kaudellakin, mihin asti Väliahon lukkarointi riittää – vai pystyykö Väliaho kehittämään puutteitaan riittävästi talven aikana?

Etukentällä Olli Heikkala on kokenut kehäkettu ja pelaa varmasti omalla riittävällä tasollaan etukentällä ja Kempeleen ykköskärjessä Teemu Hollannin kärkiparina. Heikkalan kanssa etukentällä pelaavalla Arttu Ruuskalla on vakiopaikan myötä hyvä mahdollisuus kehittyä entisestään etukenttäpelaajana, mistä Ruuska antoi väläytyksiä jo tällä kaudella.
***

Jussila on edelleen raskainta mahdollista sarjaa ulkopelaajana. Sisällä on sen sijaan hyvä kysymys, pitäisikö Jussila muurata omalle paikalleen pääpelintekijäksi vai voisiko hänen jatkaa yhtenä pääkotiuttajista, kuten tällä kaudella. Hänen saldonsa, 29 lyötyä juoksua 46,0 prosentin tehoilla, oli kohtalainen lukema.

Jos Jussila pelaisi nelosena, silloin vaarallisin ja potentiaalisin pääpelintekijä numero kolmoseksi olisi Aatu Saastamoinen

Kolmelle muulle linjan paikalle Jussilan rinnalla ovat tarjolla Saastamoinen, Markus Keski-Petäjä, Tino Alaspää ja Tuukka Sarkkinen.

Heistä mielenkiintoisin tapaus on Sarkkinen, joka löi päättyneellä kaudella komeat 3+51 juoksua. Sarkkinen on pelannut urallaan pitkään ulkona, mutta ensi kaudella Kempele joutuu miettimään, kannattaisiko Sarkkisesta tehdä toinen lyöjäjokeri vai peluutetaanko häntä numero hihassaan nelosena tai viitosena.

***

Kempele ei uusinut enää Matti Korhosen sopimusta, joten yksi ensi kauden avainkysymyksistä on kotiutukset.

Lyöjäjokeri Ossi Meriläinen löi tällä kaudella 59 juoksua, mutta hänen olisi pystyttävä puristamaan lyötyjen määrä ensi kaudella mieluusti yli 80. Myös Sarkkisella on potentiaalia kasvattaa lyötyjensä määrää, sillä hän on saanut kehitettyä vaarallisten rajaleikkuriensa rinnalle nyt hyvin putoavan kumuran.

Kahteen muuhun mahdolliseen kotiuttajaan liittyy kysymysmerkkejä.

Jussilan käyttäminen kotiuttajana olisi pois Kempeleen pelintekovoimasta. Tänä syksynä hankitun Tuukka Etulan rooli kotiuttajana on ollut kaksi edellistä kautta Alajärvellä olematon, mutta Etula oli sitä ennen yksi Alajärven tärkeimmistä numerolla lyövistä kotiuttajista.

Hän löi kaudella 2023 Superissa 28 juoksua ja oli lyöjäjokeri Juho Ihamäen kanssa täysin korvaamaton kotiuttaja, sillä Ankkureiden kolmanneksi paras kotiuttaja löi runkosarjassa vain kahdeksan juoksua. Etulan hyödyntäminen kotiuttajana on Kempeleen kannalta iso asia ensi kaudella.

Ulkopelin kannalta Etula on joka tapauksessa elintärkeä hankinta Manseen siirtyneen Ollin korvaajana. Etulalla on Ollia kovempi käsi ja hän on edelleen kopparina varmaotteisempi kuin paikoin vielä yli-innokas Olli.

Myös toinen koppari, Teemu Hollanti, kuuluu niihin pelaajiin, joilla on potentiaalia kehittyä ensi kaudella. Hollanti on jo nyt erinomainen kärkimies. Hän meni kentälle kesällä 81 kertaa 65,3 prosentin tehoilla. Hollannilla on kuitenkin vara parantaa pelaamistaan sisällä ja etenkin ulkona.

***

Jurvakaisen pesäpallojuuret ovat Kainuussa ja naispesäpallossa. Hän johti kausilla 2021 ja 2022 Joensuun naisten Superpesis-joukkueen peliä ja valittiin kesällä 2022 Idän pelinjohtajaksi Itä-Länteen.

Kempele teki myös hyvän ratkaisun palkatessaan Jurvakaisen Mikko Korhosen kakkospelinjohtajaksi jo täksi kaudeksi. Näin Jurvakainen tietää jo tarkkaan, kuka mitäkin osaa ja millainen potentiaali pelaajiin liittyy.

Myös Haipuksen vetäminen Jurvakaisen avuksi oli järkevä peliliike. Haipus tuntee pelin ja pelaajat – myös muiden seurojen – läpikotaisin ja häneltä löytyy sopivaa särmää ja härskiyttä hämmentää keittoa myös pelin aikana.

Jurvakaisella ja Haipuksella on joka tapauksessa edessään iso työmaa ja paljon todistettavaa. Heidän on löydettävä ensi kaudella toimiva pelitapa ja oikeanlainen koostumus ja kaivettava Kempeleen pelaajissa piilevä potentiaali irti ja saatava heidän osaamisestaan maksimihyöty.

Vaatimus kohdistuu toki kaikkiin pelaajiin, mutta erityisesti Väliahoon, Meriläiseen, Hollantiin, Sarkkiseen ja Etulaan. Heidän on nostettava tasoaan ja Jussilalle on löydettävä sisäpelissä optimaalinen rooli.

Myös loppukaudella  vastuuta linjassa saanut Alaspää on mielenkiintoinen seurattava, sillä hänessä on nopeana pelaajana potentiaalia etenijänä, mutta myös vaihtajana.

Kempele saa joka tapauksessa ensi kaudella hyvän ykköskärjen ja kohtalaisen kakkoskärjenkin, mutta sisäpelin kannalta avainkysymys on, miten kotiutukset onnistuvat.

***

Manageri Sami Salorannalla ja hänen adjutanteillaan on myös omat haasteensa. Vaikka seurajohto on taikonut ihmeitä ja tehnyt erinomaista työtä, Kempele on tullut vedenjakajalle, jossa sen vetovoima ja taloudellinen maksukyky eivät riitä enää pitämään kaikkia parhaita pelaajia Sarkkirannassa.

Manse on vienyt rahoineen ja mestaruusmitaleita heilutellessaan Antti Korhosen ja nyt Ollin, Määttä lähti Pattijoelle eikä Haapakosken kanssa päästy enää tänä vuonna sopimukseen. Jussilan kaappaus syksyllä 2022 sai pesäpallo-Suomen haukkomaan henkeään, mutta sen jälkeiset hankinnat on kuitattu muutaman rivin uutisina.