Arsenal murskasi Tottenhamin Pohjois-Lontoon derbyssä 4–1. Jukka, onko Arsenalin mestaruusjuna sunnuntaisen voiton ja sen takan olleen esityksen jälkeen jälleen kiskoilla?

Tottenham ei ole tällä hetkellä mikään mittari millekään asialle. Jotkut Spursin kannattajat ovat sanoneet jo parin kuukauden ajan, että Tottenham on West Hamin ja Wolverhamptonin herättyä Valioliigan heikoin joukkue yhdessä Burnleyn kanssa.

Ymmärrän toki, että Tottenhamilla on valtaisa loukkaantumissuma ja että Arsenal-ottelu oli vasta uuden väliaikaisen päävalmentajan Igor Tudorin ensimmäinen Spursin ruorissa, mutta Tottenhamin puolustuspelaaminen puolustamisen laajassa merkityksessä oli sunnuntaina luokatonta.

Olisi ollut hälyttävää, jos Arsenal ei olisi voittanut tätä Tottenhamia. Nyt se voitti, mutta liian pitkälle menevien johtopäätösten kanssa pitää olla tarkkana – niin Arsenalin itsensä kuin Valioliigan mestaruustaistelun suhteen.

Tässä yhteydessä on käytettävä Arsenalin ja Manchester Cityn väännöstä vaaleista tuttua sanontaan ”too close to call” – eli Valioliigan mestaruuden voi voittaa kumpi tahansa.

Olit aiemmin kauden aikana selvästi luottavaisempi Arsenalin mestaruuteen. Mikä on mielesi muuttanut? Tuloksetko?

Tulokset ovat yksi asia, mutta kaikista huolestuttavin kuva piirtyy sitä kautta, mitä on tapahtunut tulosten takana.

Arsenalille on tullut Mikel Artetan aikana aiemminkin kesken lupaavan lennon hetkellinen notkahtaminen. Nyt notkahdus on kestänyt ensinnäkin pidempään. Se alkoi tammikuun alussa ja on jatkunut tänne asti.

Sulaako Arsenal, putoaako Tottenham? Nappaa uuden pelaajan bonukset ja lyö pelimerkit Valioliigan huippuotteluihin 247Betillä!

Arsenal oli voittanut seitsemästä edellisestä liigaottelustaan ennen sunnuntaita vain kaksi ja ottanut niissä jaossa olleista 21 mahdollisesta pisteestä vain 10 pistettä.

Se on hälyttävän heikko lukema, mutta pidän suurempana ongelmana sitä, mitä on tapahtunut loka-marraskuun jälkeen. Arsenal voitti tuolloin kymmenen ottelua peräkkäin ja päästi näissä otteluissa vain yhden maalin.

Sen jälkeen pelatuissa 27 ottelussa Arsenalia vastaan on tehty 26 maalia eli 0,96 maalia per ottelu.

Päästetyille maaleille on ollut tyypillistä, että ne ovat syntyneet todella vähistä tilanteista. Esimeriksi kuukauden takaisessa tappio-ottelussa Manchester United laukoi Arsenalin maalia kohti koko ottelussa vain kolmesti – ja teki kolme maalia.

Tottenhamia vastaan Spurs teki ensimmäisen maalinsa ensimmäisestä laukauksesta – ja se oli toisella jaksolla vähällä tehdä toisenkin maalin ottelun kolmannella maalilaukauksellaan.

Sama juttu keskiviikkoisessa 2–2-tasapelissä Wolverhamptonia vastaan. Wolves laukoi ottelussa kahdesti maalia kohti ja sillä oli tilastojen mukaan vain yksi maalipaikka – mutta Wolves teki silti kaksi maalia.

En suostu uskomaan, etteivätkö Arsenalin pelaajat kestäisi paineita siinä missä muidenkin joukkueiden pelaajat, mutta jokuhan siellä mättää. Ja koska pelin rakenteet ovat kunnossa, on pakko kysyä, löytyykö vika sittenkin jonkinlaisesta vääränlaisesta ilmapiiristä virheisiin suhtautumisessa.

Virheisiin suhtautumisen vaijeri voidaan vetää joko liian kireälle, jolloin virheitä aletaan pelätä niin paljon, että niitä alkaa tulla, – tai sitten ilmapiiri voi olla yliluottavainen ja ylivapautunut, jolloin fokus irtoaa pelattavasta tilanteesta.

Virheitä tekee jokainen pelaaja, mutta esimerkiksi Tottenham teki molemmat maalinsa tämän kauden Pohjois-Lontoon derbyissä Arsenalin varmimpien pelaajien virheistä. Ensin Martin Zubimendi sähelsi Emiratesilla pelatussa derbyssä pallon vaarattomassa tilanteessa Richarlisonille ja sunnuntaina Tottenhamin maalia edelsi maailman kaikista pelaajista Declan Ricen Arsenal-ajan alokasmaisin virhe.

Ja millaisen sähläyksen päätteeksi Wolves tasoitti ottelun keskiviikkona Arsenalia vastaan lisäajalla!

Voidaanko nämä Arsenalin pelaamisessa olevat ongelmat korjata kevään aikana?

Se on hyvä ja kriittinen kysymys, voidaanko.

Arteta on ajanut tällä kaudella Arsenalille taktisesti uudenlaista pelitapaa, jossa on korostunut pallottoman vaiheen pelaaminen. Miten pelaajat ovat varautuneet ja ryhmittyneet niihin hetkiin kun pallo menetetään ja mitä sen jälkeen tapahtuu?

Tämä osa Arsenalin pelitavasta on toiminut parhaimmillaan loistavasti – ja siksi monet valmentajat aina Diego Simeonea myöten ovat sanoneet, että he katsovat Arsenalin pelaamista oppiakseen, missä pelin evoluutio menee.

Arsenalin pelejä katsoessa tuntuu välillä siltä, että kontrolloimisen tarve on ajanut hyökkäyspelaamisen tärkeyden ohi. Toisin sanoen, että puolustamisesta on tullut tärkeämpää kuin siitä, kuinka paljon maaleja itse tehdään.

Arsenal on tehnyt Valioliigassa ja Mestarien liigassa eniten maaleja tällä kaudella, mutta se on tehnyt kaikki kihaukset mukaan lukien myös eniten erikoistilannemaaleja – pilkut pois lukien 21 –, mikä on enemmän kuin millään muulla seuralla Euroopan TO5-sarjoissa.

Tämä taktinen lähestymistapa on näkynyt monissa otteluissa Arsenalin saamattomuutena hyökkäyspelissä. Esimerkiksi sarjajumbo Wolvesia vastaan Arsenal laukoi vain neljästi Wolvesin maalia kohti.

Tottenhamia vastaan Arsenal pelasi toisenlaisella virralla myös ylöspäin, mutta seitsemän maalilaukausta Spursin reikäjuustopuolustusta vastaan ei ole mikään ME-lukema.

Miten vakavia nämä ongelmat ovat Arsenalin tämän kauden kannujen kannalta?

Tärkein pokaali, josta Arsenal pelaa, on ilman muuta Valioliigan mestaruus. Pidän Arsenalia edelleen aavistuksen vahvempana mestarisuosikkina kuin Manchester Citya, sillä ei senkään pelaaminen mitään silkkistä ole.

Pep Guardiola sanoi lauantaisen Newcastle-voiton jälkeen, ettei hän usko Cityn voittavan kaikkia jäljellä olevia liigaotteluitaan.

Vaikka Guardiolan kommentit olisivatkin psykologista humppamusiikkia, hän viittasi siihen, ettei 70 prosenttia Cityn nykyisistä pelaajista ole ollut koskaan vastaavassa tilanteessa, että viimeisen 11 ottelun aikana ratkaistaan liigamestaruus ja samaan aikaan taistellaan vielä Mestarien liigan Liigacupin ja FA Cupin voitosta.

Näin ollen Manchester Citylla ei välttämättä ole samanlaista etua kuin aiempina keväinä, jolloin suunnilleen jokainen pelaaja oli voittanut liigamestaruuden ja useimmat vielä moneen kertaan.

Citylle tulee vielä pistemenetyksiä, mutta avainottelu on edelleen se, mitä tapahtuu huhtikuussa Etihadilla, kun Manchester City ja Arsenal kohtaavat toisensa. Siinä ottelussa voidaan hyvinkin ratkaista se, kumpi joukkue juhlii keväällä liigamestaruutta.

Liigacup on enää Arsenalilla kiinni yhdestä ottelusta – ja tuo ottelu sattuu tietenkin olemaan Manchester Citya vastaan. Fifty-sixty.

FA Cupissa Arsenal tulee varmasti edelleen kierrättämään pelaajia, varsinkin siinä vaiheessa, jos se taistelee Valioliigan mestaruudesta ja Mestarien liigan jatkopeleissä.

Mestarien liigassa Arsenal pistää jatkossa todennäköisesti all-in. Se ei tarkoita, että se pelaisi jokaisen ottelun samoilla yhdellätoista pelaajalla, mutta Arsenal ei varmasti itse irrota otettaan Mestarien liigasta ennen kuin sen joku irrottaa – tai jättää irrottamatta.

Entä Tottenham?

Tottenham on edelleen aidossa putoamisvaarassa.

Jokainen ottelu on siinä mielessä tasavertainen, että niissä on jaossa kolme pistettä, mutta Tudorin pelastumisprojekti suunta ratkeaa seuraavassa neljässä ottelussa, kun Spurs kohtaa Fulhamin ensin vieraissa ja sen jälkeen Crystal Palacen kotonaan, Liverpoolin vieraissa ja Nottinghamin kotonaan.

Jos Tottenham kerää näistä neljästä ottelusta pisteen tai kaksi, se voi hyvinkin olla neljän viikon päästä putoamisviivan alla. Jos näin käy, silloin helvetti on irti N17:ssä.

Jos taas Tottenham voittasi esimerkiksi kotiottelunsa Crystal Palacea ja Nottinghamia vastaan, sen säilyminen olisi likimain varmaa.

Ollaan siis isojen viikkojen kynnyksellä.