Liigan suurin mysteerijoukkue haastaa Meidän pelin ja Suomi-kiekon pyhät opit
Mitä yhteistä on Liigan neljällä kärkijoukkueella? Ne kaikki pelaavat pohjoisamerikkalaista pystysuunnan jääkiekkoa. Timo Lehkonen avaa, miksi pystysuunnan jääkiekko toimii ja miksi etenkin kaahauskiekon mallioppilas KooKoo on Liigan suurin mysteerijoukkue.
ElmoTV:n jääkiekkoasiantuntija Timo Lehkonen nostaa tämän kauden suurimmaksi yllätykseksi Liigassa sen, mitkä neljä joukkuetta johtavat sarjaa kolme kierrosta ennen runkosarjan päättymistä.
”Tappara voitti toissa kaudella Suomen mestaruuden ja SaiPa eteni viime keväänä loppuotteluun, joten näiden joukkueiden menestys ei ole yllätys. Yllätys on se, että Liigan neljää kärkisijaa pitävät hallussaan joukkueet, jotka pelaavat pohjoisamerikkalaista pystysuunnan lätkää”, Lehkonen sanoo.
”Olen itse old schoolia ja perustan kiekko-oppini Meidän peliin. Tappara, SaiPa, KooKoo ja JYP ovat kuitenkin haastaneet Meidän pelin opit valtaamalla Liigan kärkisijat.”
”Tämä on ollut itsellenikin yllätys, mutta erittäin positiivinen ja tervetullut yllätys. Suomi-kiekko ei kehity siten, että kaikki tekevät asioita samalla tavalla. Tarvitaan niitä, jotka rikkovat oppeja ja pakottavat menestyksen kautta meidät muut haastamaan omaa ajatusmaailmaamme.”
”Sitä paitsi tällainen pohjoisamerikkalainen kaahauskiekko on erittäin viihdyttävää katsoa. Kun pelaaminen perustuu riistopelaamiseen, kiekko vaihtaa omistajaa jatkuvasti – ja kun kiekko on voitettu itselle, sitten mennään kuin tykinammukset. Pelissä ei ole nollasyöttöjä, eikä peliä pysäytetä jatkuvasti, vaan kaukalossa mennään koko ajan päästä päähän.”
Lehkosen mukaan neljän kärkiseuran menestymisen takana on toinenkin mielenkiintoinen yhdistävä tekijä. Kaikkien neljän kärkiseuran päävalmentajat – Tapparan Rikard Grönborg, SaiPan Raimo Helminen, KooKoon Jouko Myrrä ja JYPin Petri Matikainen – ovat syntyneet 1960-luvulla.
”Heille kaikille on ominaista erittäin kova työnteon asenne niin harjoituksissa kuin peleissä. Kun jotain tehdään, se tehdään tosissaan ja sata lasissa. He ovat siirtäneet tämän saman asenteen joukkueidensa kaikkeen tekemiseen.”
”Olen miettinyt, ettei se ole välttämättä sattuma. Kaikki ovat käyneet oman aikakautensa pelaajapolun ja he ovat myös saman aikakauden tuotteita valmentajina. Muistan esimerkiksi Myrrän Joukon yhteiseltä kaudeltamme TuTossa. Hänet tunnettiin jo silloin armottoman kovana työntekijänä eikä hän ole muuttunut niistä ajoista mihinkään ollessaan nyt KooKoon päävalmentaja.”
”Tämän hetken KooKoo on päävalmentajansa näköinen joukkue. Kova tekemään töitä, mutta työnteon ilmapiiri on kuitenkin sellainen, että työtä tehdään pilke kasvoilla. Ollaan kuin pikkupoikija leikkimässä mieluisia leikkejä, vaikka kysymys onkin huippu-urheilusta.”
Mysteerijoukkue
Lehkosen mukaan KooKoo on mielenkiintoinen tapaus tämän kauden Liigassa.
”KooKoo on ilman muuta tämän kauden suurin mysteerijoukkue Liigassa”, Lehkonen pamauttaa.
”Me Meidän pelin uskovaiset perustamme jääkiekkomme matemaattisuuteen, pelin rakenteisiin ja kiekkokontrolliin.”
”Lähdemme siitä, että peliväline on vallan väline, ja jos me hallitsemme vallan välinettä, syötämme kiekkoa enemmän ja pidämme paremmin huolta pelin rakenteista, niin pelin sisäisten numeroiden pitäisi olla silloin meidän eduksemme, jolloin voitamme pelin todennäköisemmin kuin häviämme sen.”
”KooKoosta tekee mysteerin se, että sillä on sarjassa vähiten syöttöjä, sen päästettyjen maalien maaliodottama on Liigan toiseksi suurin ja se on ylittänyt tehtyjen maalien maaliodottaman yli 30 maalilla, mikä on Liigassa ylivoimaisesti korkein ylitys – ja silti se taistelee edelleen jopa runkosarjan voitosta.”
”Totta kai tulosten takana on myös selittäviä tekijöitä. Se, että vastustajat eivät saa KooKoon antamista paikoista maaleja, kertoo KooKoon maalivahtipelin tasosta. Eetu Randelin ja Juha Jatkola muodostavat todella hyvän veskariparin ja Randelin on varmasti lähellä voittaa Liigan parhaalle maalivahdille myönnettävän Urpo Ylönen -palkinnon.”
”Se, että KooKoo on tehnyt maalipaikoistaan selvästi enemmän maaleja, kertoo viimeistelyn tehokkuudesta. Vaikka Veeti Miettinen ja Ville Meskanen ovatkin joukkueen tehokkaimmat maalintekijät, kysymys on enemmän koko joukkueen onnistumisesta. Se taas kertoo, että viimeistelyä on harjoiteltu tosi paljon.”
”Sen lisäksi tullaan KooKoon pelitapaan – siihen, millaisia hyökkäyksiä se synnyttää. KooKoon kaltainen riskialtis riistopelaaminen synnyttää runsaasti hyökkäyksiä organisoimattomia puolustuksia vastaan, jolloin myös maalien tekeminen on helpompaa kuin organisoituja puolustuksia vastaan.”
”Juuri tämän tyyppiset tilastolliset faktat ja niiden takana olevat tekijät pakottavat meidät Meidän pelin uskovaiset miettimään ja kyseenalaistamaan omia oppejamme, sillä siellä se kehityksen siemen on.”
Loistava tutkimuskohde
Lehkosen mukaan KooKoon loistava menestys runkosarjassa on muutenkin erinomainen tutkimuskohde pelistä ja valmennuksesta.
”KooKoolla on paljon hyviä pelaajia, mutta heistä kukaan ei ole tähtistatuksen pelaaja. Tällaisella materiaalilla pelaavan joukkueen ei pitäisi taistella runkosarjan voitosta, mutta siellähän ne taistelevat.”
”Kysymys KooKoon menestyksestä on kokonaisuudesta, joka ulottuu seuraorganisaatioon ja etenkin urheilujohtoon, mutta tärkein syy löytyy arjesta – siitä, mitä joukkueen arjessa tehdään? Millä asenteella töitä tehdään harjoituksissa ja kaukalossa ja millaisessa ilmapiirissä töitä tehdään?”
”KooKoon pelitavassa rikotaan Meidän pelin ja Suomi-kiekon perinteisiä oppeja, mutta samalla KooKoon pelitapa on erilainen oppimisympäristö pelaajan kannalta. Heillä on lisenssi pelata vapaammin ja he saavat tehdä huolettomammin virheitä ja sellaisia ratkaisuja, jotka Meidän pelin kontrolloivammassa pelitavassa pyritään karsimaan pois.”
”Kun KooKoon työnteon asenne ja vapaampi oppimisympäristö lyödään yhteen, se synnyttää tällaisia Veeti Miettisen, Ville Meskasen, Marcus Davidssonin ja Jimi Suomen kaltaisia tarinoita, joissa pelaaja ottaa isoja kehitysaskeleita pelaajana.”
”KooKoo ei ole ollut viime vuosina vain hyvin johdettu seura ja hyvin rakennettu ja valmennettu joukkue, vaan se on ollut myös erittäin hyvä paikka kehittyä pelaajille.”
Tosipaikka edessä
Vaikka Lehkonen kehuukin vuolaasti KooKoota, hän muistuttaa, että kauden lopullinen punnitustilaisuus on vasta edessä.
”KooKoo ansaitsee runkosarjasta täyden kympin, mutta peli muuttuu pudotuspeleissä ja silloin KooKoon pelitavan toimivuus punnitaan lopullisesti. Myös vuosi sitten KooKoo pelasi hyvän runkosarjan, mutta hävisi säälipleijareissa Sportille.”
”Pudotuspeleissä kaikki joukkueet tiivistävät pelaamistaan ja lyövät enemmän miehiä pelin alle. Kun tilaa ja aikaa aletaa viedä pois, peleistä tulee helposti maalin pelejä. Siinä kohtaa kysytään, toimiiko KooKoon pelitapa enää samalla tavalla kuin runkosarjassa – ja jos ja kun se ei toimi, pystyykö KooKoo säätämään pelaamistaan niin paljon, että se riittää tulokseen?”
”En epäile, etteikö KooKoon valmennus osaisi reagoida pudotuspelien haasteisiin ja etteivätkö myös pelaajat ymmärtäisi itsekin, ettei pudotuspeleissä ole varaa tyhmiin virheisiin, mutta pelitavan muuttaminen ei ole helppoa, jos sillä pelitavalla on painettu seitsemän kuukautta putkeen.”
”Mutta antaa pelin ja tulosten kertoa. Se on kuitenkin selvää, että hyvä täytyy sen joukkueen olla, joka haluaa tänä keväänä KooKoon kaataa”, Lehkonen sanoo.
