Manchester United ottaa valtaisan riskin palkatessaan Michael Carrickin managerikseen
Michael Carrickin nimittäminen Manchester Unitedin pysyväksi manageriksi on käytännössä varmistunut. Jukka Röngän mukaan Carrickin valinta on suuri riski.
Valioliigassa putoilee toinen toistaan kovempia manageriuutisia. Nyt myös Michael Carrickin nimittämistä Manchester Unitedin pysyväksi manageriksi pidetään käytännössä varmana. Jukka, jälleen suora kysymys: oikea vai väärä ratkaisu?
Kysymykseen on monta vastausta näkökulmasta riippuen, mutta ratkaisevin kysymys on, palkkaako Manchester United managerikseen parhaan saatavalla olevan vaihtoehdon?
Tähän kysymykseen vastaus on, ettei palkkaa.
Manchester United on yksi maailman rikkaimmista ja tarunhohtoisimmista seuroista ja se olisi pystynyt valitsemaan managerinsa melko lavealta pöydältä.
Tänä keväänä markkinoilla olisi ollut vapaana Xabi Alonson ja Andoni Iraolan kaltaisia valmentajia ja Manchester United olisi voinut heittää rapalansa myös Julian Nagelsmannin, Mauricio Pochettinon ja Unai Emeryn kaltaisten kokeneiden managereiden perään.
Manchester United teki kuitenkin ratkaisun, jossa se painotti lojaalisuutta seuralegendaa kohtaan.
Kukaan ei voi kiistää, etteivätkö Manchester Unitedin tulokset olisi parantuneet sen jälkeen, kun Rúben Amorim sai tammikuussa potkut ja Carrick nimitettiin väliaikaiseksi manageriksi loppukauden ajaksi.
Sekin on totta, että Unitedin pelaaminen on parantunut Carrickin aikana Amorimin aikaan verrattuna, kuten Joel Perovuo purki viime kuussa ElmoTV:ssä.
Amorim ei ole kuitenkaan oikea vertailukohta. Jos Manchester United olisi lähestynyt asiaa samanlaisen perusteellisen ja tunteettoman analysoinnin kautta kuin Liverpool valitessaan Jürgen Kloppille seuraajan, Manchester United ei satavarmasti olisi päätynyt Carrickiin.
Etkö anna painoarvoa sille, että Manchester United on kerännyt Carrickin aikana enemmän pisteitä Valioliigassa kuin mikään muu seura?
Carrick ansaitsee kaikki kiitokset ja kumarrukset siitä, että hän pelasti Manchester Unitedin kauden ja mikä tärkeintä, Carrick vei joukkueen ensi kaudeksi Mestarien liigaan.
Mestarien liigaan selviytymisen hyöty on kaksitasoinen.
Kysymys on ensinnäkin rahasta, sillä Mestarien liigassa pelaaminen tuo seuralla tuloja kaudessa oheisvaikutuksineen tuollaiset 100–150 miljoonaa puntaa, jopa enemmänkin. Toinen yhtä tärkeä tekijä on se, että monet huippupelaajat asettavat siirtonsa ehdoksi seuran pelaamisen Mestarien liigassa.
Toisin sanoen: Manchester Unitedilla on tänä kesänä enemmän rahaa käytössä joukkueen vahvistamiseen ja sen vetovoima siirtomarkkinoilla nousee entisestään.
Mutta nyt tullaan oleelliseen: Oliko 2+1-vuotisen sopimuksen tarjoaminen Carrickille oikea tapa palkita hänen loppukauden aikana tekemä upea työnsä?
Tilanteen tekee Carrickin ja Manchester Unitedin kannalta haastavaksi se, ettei 16 tuloksiltaan loistavaa ottelua takaa sitä, mitä tulee tapahtumaan ensi kaudella ja tulevina kausina.
Tässä kohtaa on pakko nostaa pöydälle kliseinen esimerkki, Ole Gunnar Solskjær.
Solskjær on Carrickin tavoin Manchester Unitedin entinen pelaaja. United-tausta avasi hänelle joulukuussa 2018 varsin olemattomilla valmentajanäytöillä portit potkut saaneen José Mourinhon paikalle Unitedin väliaikaiseksi manageriksi.
Tulokset muuttuivat Solskjærin nimityksen jälkeen kuin taikaiskusta. United keräsi norjalaisen yhdeksässä ensimmäisessä liigaottelussa 27 mahdollisesta pisteestä 25 ja muutamaa viikkoa myöhemmin Solskjærille tarjottiin suoralta kädeltä kolmivuotinen sopimus.
Vaikka Solskjærin aika Manchester Unitedin vakinaisena managerina ei ollut katastrofi, United ei voittanut hänen aikanaan pokaalin pokaalia ja marraskuussa 2021 Solskjær sai lopulta monoa.
Carrickin ja Solskjærin tarinat eivät ole veljeksiä keskenään, mutta Manchester United ottaa nyt samanlaisen riskin ja täysin samanlaisin perustein kuin Solskjærin kohdalla.
Jokainen tekee virheitä, mutta tyhmä tekee saman virheen kahdesti – ja nyt ollaan hyvin lähellä, että United tekee saman virheen toistamiseen.
Miksi et usko Carrickin onnistumiseen?
Carrick pääsi – kuten myös Solskjær aikoinaan – kuvainnollisesti sanottuna otolliseen tuulirakoon tullessaan Manchester Unitedin väliaikaiseksi manageriksi tammikuussa.
Tunnelmat Manchester Unitedin kopissa olivat Amorimin jäljiltä alamaissa ja esimerkiksi vähälle peliajalle jäänyt Kobbie Mainoo etsi itselleen uutta lainaseuraa loppukaudeksi.
Carrick ymmärsi, mikä hänen tehtävänsä oli. Se oli tulipalon sammuttaminen.
Amorim oli pitänyt kaikkien paineidenkin keskellä kiinni siitä, että valmentamisessa on kysymys prosessista, joka vaatii oman ja usein hyvinkin pitkän ajan.
Carrick lähestyi ongelmia sen sijaan pikaliimatuubi kädessään. Hän tiesi, että tärkeintä oli saada pukukoppiin uudenlainen ilmapiiri, joka saisi joukkueen heräämään. Carrick lyhensi muun muussa treeniaikaa ja muutti harjoituskäytäntöjä, minkä pelaajat ottivat ilolla vastaan.
Kentällä Carrick keskittyi muutamaan perusasiaan. Niistä tärkein oli se, että hän nosti pakkasessa olleen Mainoon avaukseen ja Casemiron pariksi keskikentän pohjalle, jolloin Bruno Fernades pääsi hyökkäävämpään ja vapaampaan roolin. Carrick romutti myös Amorimin käyttämän kolmen topparin pelimallin ja siirtyi pelaamaan neljän linjalla.
Loistavia ja toimivia muutoksia, mutta Carrickin haasteena on, kuinka hyvin hän pystyy kehittämään Manchester Unitedin pelaamisesta jatkossa ja viemään joukkueen pelillistä prosessia eteenpäin.
Hyvä esimerkki haasteen suuruudesta on Arsenal.
Se oli syksyllä pitelemättömässä vireessä ja voitti syyskuun alun ja joulukuun alun välissä 18 liiga- ja cup-ottelusta 16 ja pelasi kahdesti tasan. Putken aikana se mankeloi Mestarien liigassa Atlético Madridin 4–0 ja Bayern Münchenin 3–1, ja sen verkkoon tehtiin 14 ensimmäisessä Valioliigan ottelussa vain seitsemän maalia.
Sitten vastustajat alkoivat oppia pelata Arsenalia vastaan koko ajan paremmin ja paremmin ja murtamaan ennen kaikkea myös sen puolustusmuodon. Samalla Arsenalin päästettyjen maalien keskiarvo on noussut joulukuun alun jälkeen 0,5 maalista 0,9 maaliin.
Carrickin valmensi vuosina 2022-2025 Mestaruussarjassa pelaavaa Middlesbroughia. Vaikka Middlesbroughin ja Manchester Unitedin valmentaminen ovat kaksi eri asiaa, Carrickin aika Borossa ei viittaa millään muotoa siihen, että Carrick olisi pitkien valmennuksellisten prosessien erinomainen kehittäjä ja johtaja.
Hyvä valmennustiimi, johon Carrick palkkasi muun muassa Englannin maajoukkueen entisen kakkosvalmentajan Steve Hollandin, auttaa kyllä, mutta hyvä vertailukohta osaamisesta on Manchester Unitedin entinen apulaismanageri Kieran McKenna.
McKenna nimitettiin joulukuussa 2021 Ykkösliigassa pelanneen Ipswichin manageriksi. Ipswich oli taloudellisesti ahtaalla ja McKenna pystyi vahvistamaan kesällä 2022 joukkuetta vain 2,5 miljoonalla punnalla ja seuraavana kesänä 4,5 miljoonalla punnalla.
McKenna pystyi silti muokkaamaan Ipswichista joukkueen, joka nousi ensin Mestaruussarjaan ja heti seuraavalla kaudella 2023-2024 Valioliigaan. Viime kaudella Ipswich putosi Valioliigasta, mutta tällä kaudella se nousee jälleen takaisin Valioliigaan – McKennan ohjissa.
Middlesbrough ei myöskään uinut rahassa, mutta Carrick pystyi vahvistamaan joukkuetta reilun kahden ja puolen vuoden aikana 36 miljoonalla punnalla. Vaikka kaupat rahoitettiin pelaajamyynneillä, Middlesbroughilla piti olla joukkue, jonka olisi pitänyt marssia paljon ennemmin Valioliigaan kuin Ipswichin.
Carrickin alku Middlesbroughin managerina oli juuri samanlainen kuin Manchester Unitedissa tällä kaudella. Kun hänet nimitettiin lokakuussa 2022 Boron manageriksi, joukkue oli sarjassa 21:s. Carrick nosti sen kuitenkin loppukauden aikana sensaatiomaisesti sarjassa neljänneksi ja matka Valioliigaan katkesi vasta nousukarsinnoissa.
Seuraavalla kaudella Carrickin korttitalo alkoi kuitenkin horjua. Middlesbrough sijoittui Mestaruussarjassa kahdeksanneksi ja viime kaudella kymmenenneksi. Middlesbrough oli nähnyt tarpeeksi ja erotti Carrickin viime vuoden kesäkuussa.
Historia ei kerro varmuudella, miten Manchester United pelaa ensi kaudella tai sitä seuraavalla kaudella, mutta sen se kertoo, että Manchester United ottaa valtaisan riskin palkatessaan Carrickin.
Ehkä ainoa Carrickia puoltava asia verrattuna esimerkiksi Iraolaan tai McKennaan on se, että hänellä on seuralegendan status.
Manchester United oli organisaationa Sir Alex Fergusonin lähdön jälkeen vuosikymmenen täysin tuuliajolla eikä Sir Jim Ratcliffen helmikuussa 2024 alkanut aikakausi ole ollut juurikaan sen vakuuttavampi.
Seuran sisällä on edelleen erilaista ristivetoa ja vaikka Amorim voikin katsoa monissa asioissa peiliin, osa Manchester Unitedin organisaatiosta ja vaikutusvaltaisesta taustayhteisöstä alkoi syödä häntä hyvin nopeasti portugalilaisen nimityksen jälkeen, kun tulokset eivät parantuneet yhdessä yössä.
Carrick on erittäin pidetty persoona ja sen lisäksi hänellä on entisen ja erittäin arvostetun tähtipelaajan suoja. Häntä ei helpolla nokita seuran sisällä eivätkä häntä noki helpolla myöskään medialle asioita kommentoivat Carrickin entiset pelikaverit.
Tämä antaa Carrickille paremman työrauhan ja pidemmän siiman kuin Carrickin edeltäjille, mutta kuten Solskjærin tapaus osoitti, lopulta vain tuloksilla on merkitystä.
