Mikel Artetan ja Arsenalin kuuluisasta prosessista tuli monille tarinoiden kertojille riemukas vitsi, kun Arsenalin Valioliigan mestaruusjahti päättyi kolmena keväänä peräkkäin ”melkein mestaruuteen”.

Arsenal pystyi murtamaan kirouksensa viimeinkin viime kaudella, kun se voitti Valioliigan mestaruuden ensimmäisen kerran 22 vuoteen.

Se ei ollut kuitenkaan tämän vuoden kovin uutinen Arsenalista.

Kovin uutinen oli se, mitä Emiratesilla on tapahtunut kesällä.

Kesä on paljastanut, että liigamestaruuden voittaminen oli Arsenalille pelkkä välitavoite. Lontoolaisten todellinen tavoite on rakentaa imperiumi, joka tulee hallitsemaan tulevat vuodet Englannin liigakenttien lisäksi myös Euroopan kenttiä.

Se ei tarkoita, että Arsenal voittaisi kausi toisensa jälkeen liigamestaruuden ja Mestarien liigan, mutta rima on asetettu sille korkeudelle, jossa pokaaleita pitäisi sataa samalla tavalla kuin niitä satoi aikoinaan Manchester Unitedille ja Manchester Citylle – tai jopa sitäkin enemmän.

***

Arsenalin piti nousta ensimmäisen kerran englantilaisen ja eurooppalaisen jalkapallopyramidin huipulle jo 20 vuotta sitten.

Emirates Stadiumin rakentamisen tärkein taustavoima Danny Fiszman (1945-2011) ja manageri Arsène Wenger laskivat, että uusi stadion olisi sellainen rahantekokone, joka antaisi Arsenalille sen kilpailijoihin verrattuna ylivoimaisen taloudellisen valtin.

He eivät kuitenkaan nähneet, että englantilaiseen jalkapalloon alkaisi virrata jalkapallon ulkopuolista leikkikalurahaa Roman Abramovitšin ja sheikki Mansourin kaltaisilta upporikkailta omistajilta, mikä väärentäisi dramaattisesti kilpailua.

Tilanteeseen tuli korjaus, kun Valioliiga ja UEFA rajoittivat jalkapallon ulkopuolisen rahan virtaamista jalkapalloseuroihin. Arsenal oli ehtinyt kuitenkin pudota jo Manchester Cityn ja Chelsean kaltaisten seurojen kyydistä. Lamaa syvensi entisestään Wengerin idealistinen egoismi, joka esti häntä myöntämästä mihin suuntaan jalkapallo oli kulkemassa.

***

Arsenalin oli pakko tehdä jotain ja kun Kroenken perhe sai elokuussa 2018 ostettua viimeinkin viimeisetkin seuran osakkeet, Emiratesilla alkoi tapahtua. Wenger oli jo tuupattu pihalle ja puoltatoista vuotta myöhemmin myös hänen seuraajakseen palkattu Unai Emery sai mennä.

Joulukuussa 2019 Kroenket tekivät rohkean ratkaisun: he palkkasivat manageriksi Mikel Artetan – Arsenalin entisen kapteenin, joka ei vielä koskaan ollut valmentanut miesten joukkuetta.

Kroenket ja Arsenalin uusi urheilujohtaja Edu – hänkin entinen Arsenalin pelaaja – ymmärsivät, millainen potentiaali Artetassa piili. Arteta oli saanut jalkapalloilullisen peruskoulutuksensa Barcelonan tarunhohtoisessa akatemiassa La Masiassa ja peliuransa jälkeen sukeltanut kolmeksi ja puoleksi vuodeksi suurimman mahdollisen oppimestarin, Pep Guardiolan, oppiin Manchester Cityn kakkosmanageriksi.

Kroenket ja Edu laskivat oikein. Arteta ei ollut valmis manageri saman tien, mutta he näkivät, ettei määrätietoista ja kunnianhimoista nuorta baskivalmentajaa pysäytä mikään.

Artetan kuuden ja puolen vuoden mittainen prosessi on ollut menestys. Ensimmäisen tavoitteen, Valioliigan mestaruuden voittamiseen, meni piinallisen pitkä aika, mutta kaikki merkit matkan varrella kertoivat, että prosessi kulkee koko ajan oikeaan suuntaan.

Arteta ei ole ollut vain erinomainen pelin ja pelievoluution ymmärtäjä ja pelin organisoija ja opettaja. Hän on pystynyt tekemään myös kylmiä ja julmia ratkaisuja muokatessaan Arsenalista voittavan koneen.

***

Viime kauden menestys – liigamestaruus ja selviytyminen Mestarien liigan finaaliin – tekivät tuloilla mitattuna Arsenalista Valioliigan tämän hetken rikkaimman seuran. Se ei kuitenkaan ole tärkein Arsenalin ratkaisuja ohjaava muuttuja.

Tärkein muuttuja on se, että paljon parjatun prosessin kehittyessä rimaa ja vaatimustasoa on pakko nostaa koko ajan korkeammalle.

Arsenalille ei riitä enää, että se vain tekee supertähtiä. Nyt sen on pakko myös ostaa heitä – pelaajia, jotka nostavat saman tien joukkueen pelillistä tasoa.

Siksi Arsenal on jo hankkinut tänä kesänä Bruno Guimarãesin ja Ezri Konsan kaltaisia pelaajia – ja siksi se yritti ostaa Vinícius Júniorin ja tavoittelee vielä ennen siirtoikkunan sulkeutumista Kenan Yldizin ja jopa Julián Àlvarezin hankkimista.

***

Riman nostamisella on toinenkin seuraus.

Vielä vuosi sitten ajatusta Ethan Nwanerin ja Myles Lewis-Skellyn kaltaisten Hale Endin kasvattien tai Gabriel Martinellin kaltaisen uskollisen soturin myymistä olisi pidetty mahdottomana, mutta tämä kesä on opettanut, että Artetan arvomaailmassa yksi arvo ajaa kaikkien muiden arvojen ohi – voittaminen.

Bukayo Sakan myymiseen on varmasti pitkä matka, mutta Arsenalin kannattajat ovat joutuneet tänä kesänä maistelemaan sen suuntaisia ajatuksia, voisiko Arsenal myydä Nwanerin, Lewis-Skellyn ja Martinellin lisäksi myös vaikkapa Martin Ødegaardin, Viktor Gyökeresin tai Martin Zubimendin.

Heitä tuskin myydään – Martinellia lukuun ottamatta –, mutta tämä on se maailma, jossa Arsenal tällä hetkellä ja tulevina vuosina elää. Kuka tahansa voidaan myydä ja vaihtaa parempaan pelaajaan, jos se palvelee voittamista.

***

BBC kysyi Valioliiga-kauden suurimpia suosikkeja 26:lta sen kanavilla työskentelevältä asiantuntijaltaan ja heistä 23 piti Arsenalia vahvimpana mestarisuosikkina. Kolme asiantuntijaa asetti ykköseksi ennen Arsenalia Manchester Cityn. Heistä kaksi oli Manchester Cityn entisiä ja yksi Tottenhamin entinen pelaaja.

Arsenalin suosikkiasema on helppo ymmärtää. Joukkueen materiaali on Valioliigan paras ja ennen kaikkea laajin. Joukkueessa on leveyttä jokaisella kentän lohkolla, etenkin puolustuksessa ja keskikentällä.

Guimarães muodostaa yhdessä Declan Ricen, Zubimendin ja erinomaisia otteita keskikentällä esittäneen Lewis- Skellyn kanssa hurjan keskikentän keskinelikon. Konsa tuo entisestään laatua Arsenalin kivijalkana pidetylle toppariosastolle ja paikkaa William Salibaa, joka on sivussa loka-marraskuulle saakka selkävaivojen vuoksi.

Kärjen ja laituriosaston tilanne elää vielä siirtoikkunan viimeisinä päivänä, mutta kesällä Club Bruggesta 34 miljoonalla punnalla hankittu Christos Tzolis on harjoituspelien perusteella erinomainen korvaaja Beşiktaşiin myydylle Leandro Trossardille.

Kesän perusteella Saka ja Ødegaard ovat tervehtyneet viime kautta haitanneista vammoistaan ja pääsemässä täyteen peliterävyyteen.

Arsenalin materiaaliin liittyy kuitenkin kaksi kysymysmerkkiä.

Jos Arsenal ei hanki reilussa viikossa uutta kärkimiestä, pystyvätkö Gyökeres ja Kai Havertz kantamaan sellaisen viimeistelyvastuun, jota heiltä etenkin tosipaikoissa vaaditaan?

Toinen kysymysmerkki on vieläkin suurempi: Mitä tapahtuisi, jos maalivahti David Raya loukkaantuisi?

Kepan peluuttaminen viime kaudella Liigacupin finaalissa ja FA Cupin puolivälierissä osoittautui kalliiksi virheeksi ja kesän harjoitusotteluissa Kepa ei ole vakuuttanut. Kesällä Leedsistä hankittu Illan Meslier oli muutama vuosi sitten lupaavan maalivahdin maineessa, mutta se maine on hänen virheidensä vuoksi mennyttä ja ranskalainen putosi viime kaudella Leedsissäkin kakkosmaalivahdiksi.

Arsenal ottaa tilanteeseensa ja satsauksiinsa nähden ison riskin, jos se lähtee kauteen siten, että Rayan vaihtoehtoina ovat Kepa ja Meslier.

***

Vaikka Arsenalilla on omat kysymysmerkkinsä, muilla kärkiseuroilla kysymysmerkit ovat vieläkin suurempia.

Manchester Citylla, Liverpoolilla ja Chelsealla on puikoissa uudet managerit ja Manchester Unitedin Michael Carrick ja Tottenhamin Roberto De Zerbi palkattiin tehtäviinsä vasta alkuvuoden aikana.

Tärkeintä vahvan materiaalin lisäksi Arsenalin suosikkiasemalle on kuitenkin se, mistä kaikki alkoi ja miksi Arsenal on tässä tilanteessa, missä se nyt on.

Tullaan jälleen siihen sanaan, joka maistui jopa Arsenalin kannattajille välillä kirosanalta – Artetan prosessiin.

Artetan ja hänen valmennustiiminsä vahvuus on ollut siinä, että he ovat pystyneet kehittämään Arsenalin kokonaisvaltaista pelillistä prosessia joka vuosi, ja jos ja kun he pystyvät tekemään samoin jatkossakin, Arsenalin juhlat eivät lopu yhteen liigamestaruuteen.

Toki tällä kaudella Arsenalin on kohdattava väistämätön psykologinen haaste.

Arsenal jahtasi liigamestaruutta vuosikausia ja kun se lopulta voitti sen, riskinä on, että sille käy kuten Liverpoolille vastaavassa tilanteessa kaudella 2020-2021.

Liverpool aloitti kautensa liigamestarina, mutta Jürgen Kloppin mestaruuskone ei käynnistynyt odotetulla tavalla. Ensimmäinen vaaranmerkki oli kauden neljännessä ottelussa kärsitty 2–7-tappio Aston Villalle ja lisää ongelmia seurasi. Liverpoolin pistemäärä romahti edelliseen kauteen verrattuna 30 pisteellä ja mestaruus vaihtui kolmanteen sijaan.

Pitkäaikaisen tavoitteen ja unelman täyttymisen jälkeen tulee helposti psykologinen välitila, jossa mieli ei heti orientoidu uuteen kauteen ja uusiin haasteisiin – varsinkaan, kun kysymys on äärimmilleen kilpailusta huippu-urheilusta.

Arsenalin on kohdattava sama uhkakuva ja osattava käsitellä se.

Siinä on Arsenalin haaste Valioliigassa tällä kaudella.