Annimari Korte on tällä hetkellä Suomen ykkösyleisurheilija. Piste.

Lajisuoritus on takuuvarmasti hallussa, huonon ja hyvän päivän vaihtelua ei juuri ole. Jokainen kisaveto on vedetty tasolla, jolla oltaisiin koronattomanakin vuonna eurooppalaista huippua ja muuallakin maailmassa huipun imussa.

Korte on aina ollut hyvä aitomaan. Kehon mittasuhteet ovat kuin aitajuoksua varten tehdyt. Tämä luonnonlahja on ollut iso apu siinä ”ihmeessä” onnistumisessa, mitä hänen comebackinsa kohdalla on kyllästymiseen asti jauhettu.

Toki on harvinaista, että urheilija nousee sellaisesta kuopasta missä Korte vielä muutama vuosi sitten oli, mutta ei temppu silti ihan niin mahdoton ole kuin joskus saa kuulla.

Kun hän on kuin syntynyt aitajuoksijaksi, ei hänen kohdallaan ole ollut sitä huolta, mikä lähes kaikilla muilla on ilman välivuosiakin. Ei ole tarvinnut fysiikkaharjoittelun keinoilla rakentaa kehoa ja sen tasapainoa sellaiseksi, että se voi juosta oikealla tekniikalla – keho on ollut mittasuhteiltaan tasapainoinen luontojaan.

Se pelasti paljon vaikeiden vuosien aikana. Paluu ei vaatinut kehossa valtavaa perusremonttia tekniikan palauttamiseksi. Riitti että keskityttiin luontaisen aitajuoksukyvyn palauttamiseen.

Siksi harjoittelussa on voitu keskittyä olennaiseen: voimapuolella nopeusvoimaan ja räjähtävään voimantuottoon, radalla kovavauhtisten aitatreenien korostumiseen kokonaisuudessa.

Ja siksi Annimari Korte on noussut sille tasolle ja siihen varmuuteen missä hän nyt on. Hän tietää mitä osaa, voi siksi luottaa itseensä. Siksi – kovien välivuosikokemusten tuoman henkisen kasvun ohella – hänen koko urheilijapersoonansa erottuu suomalaisesta perusmassasta niin poikkeuksellisen varmana ja itseluottamusta uhkuvana.

Siinä missä vaikkapa Nooralotta Neziri on joutunut tekemään pitkiä päiviä fysiikkansa rakentamisessa niin, että pystyisi juoksemaan optimaalilla tekniikalla, Korte on voinut keskittyä enemmän itse aitomiseen.

Lisäksi Kortteen taustalla on nuorisovaihe, jossa valmennuksessa oli viisautta laittaa tekniset perusasiat kuntoon. Osattiin siis ottaa luonnonlahja käyttöön ja tehdä aitomisesta automaatio jo kauan sitten.

Kun kehon mittasuhteet ovat oikeat, kun lajitekniikka on opeteltu automaatioksi jo juniorivaiheissa ja kun jo nuorisoharjoittelussa kaiken keskiössä on nimenomaan aitajuoksemisen vahvistaminen, syntyy valmiudet siihen, että edes viiden vuoden totaalinen odysseia varjojen mailla ei vie edellytyksiä palata omalle huipputasolle – ja jatkaa kehitystä.

Tässä ei nyt yritetä sanoa että Kortteen comeback olisi ollut jotenkin helppo. Eihän se sitä ole ollut. Se on yksi viime vuosien suomalaisen urheilun upeimpia kehitystarinoita, mutta silti, ei kyse ole ollut ihmeestä. Kyse on ollut fiksusta järjen käytöstä, keskittymisestä olennaiseen ja kehoon nuorisovaiheessa pakattujen valmiuksien sekä poikkeuksellisen luonnonlahjan taitavasta hyödyntämisestä.

Kyse on tarinasta, jota monen muunkin olisi syytä opiskella. Kuinka moni lahjakas urheilija onkaan lopettanut ihan liian aikaisin?

Ja kuinka moni voisi jättää lopettamatta, jos Kortteen tarinasta osattaisiin oikea kannustava oppi ottaa?

Suomen ennätys vain ajan kysymys

Annimari Korte ei ole sileän pikajuoksun tykki, mutta aitajuoksun rytmi istuu hänen askeleelleen ja keholleen täydellisesti. Kun harjoittelussa on fiksusti hyödynnetty tämä perusvahvuus, on juoksuun rakentunut se tasapaino ja jatkuvuus, jota olemme tänä kesänä saaneet ihailla.

Kun tämän vahvuuden hiomisen ohella on saatu myös perusheikkoutta, lähtöä ja kiihdytystä, kehitettyä edes kohtuulliselle tasolle, on syntynyt suoritusvarma yhdistelmä, joka painelee kisasta kisaan reilusti alle 13 sekunnin.

Kortteen perustaso on ollut reilusti parempi kuin viime vuonna. Se, että SE-aika 12,72 on vielä hengissä, johtuu lähinnä kahdesta syystä.

Ensinnäkin, viime vuoden Joensuun ennätyskisan olosuhteet olivat likimain täydelliset. Sellaisiin olosuhteisiin ei aiturin uran aikana kovin monesti päästä.

Toiseksi, tänä kesänä ei ole ollut yhdessäkään kisassa läheskään vastaavia olosuhteita. Jos olisi ollut, SE-olisi jo painunut 12,60:n tienoille. Korte on juossut kisasta kisaan tasolla, jossa olisi ollut SE-tason eväät, mutta olosuhteista ei ole tullut apua – eikä kuntokaan tietenkään ole vielä aivan herkin alkukauden aikana ollut.

Näistä asioista jälkimmäinen on korjaantumassa näinä päivinä. Elimistö herkistyy. Kun Korte on suoritusvarma aituri, ei ole pelkoa siitä, että herkistyminen toisi ongelmia aitaväleihin mahtumisen kanssa – kuten joillekin kilpakumppaneille välillä käy. On aitureita, joille aidat alkavat tulla kummasti päälle kun juoksu herkistyy tai selän taakse tulee tuulta. Perustekninen varmuus ei heillä riitä hallitsemaan sitä muutosta mitä äkisti kehittyvä oma vauhti suoritustilanteen kokonaisuuteen tuo.

Toki kehon herkistymiseen liittyy aina se, että keho siirtyy omille äärirajoilleen. Tuntuu yhtä aikaa huippuviritetyltä, mutta samalla äärirajoille viritetyt lihakset saattavat myös alkaa oireilla kramppeja ja kolotuksia. Tämä vaihe on urheilijan kalenterissa aina mahdollisuuksien ohella myös riskien vaihe.

Mutta jos tuon perusriskin nyt sivuuttaa, niin Korte on elokuun kisoissa ennätyskunnossa. Jos alle saadaan nopea mondo ja taakse edes jonkinlainen myötätuuli, voi odottaa paljon – ja nimenomaan siksi, että tämän juoksijan tekniikka ei häiriinny siitä, että herkistyneet lihakset ja huippuolosuhteet alkavat liikuttaa kehoa kovempaa kuin ennen. Juoksijan oma puhe siitä, että kehossa on reilusti SE-tulosta paremman juoksun ainekset, absoluuttisissa huippuolosuhteissa jopa 12,60:n alitus, on kaiken kesällä nähdyn perusteella täyttä realismia.

Nopea mondo. Ja hyvä myötätuuli. Lämpöasteita. Ne tarvitaan. Ja ne ovat se kysymysmerkki. Urheilija on valmis. Se ei ole kysymysmerkki.

Nousemassa vasta huipputasolleen

Moni on harmitellut sitä, että korona on vienyt Kortteelta mahdollisuuden ottaa ”varma” EM-mitali. Toki näin voi harmitella, mutta pitää nähdä iso kuva. Korte on sittenkin edelleenkin vasta nousemassa omalle huipputasolleen.

Vaikka hän on syntynyt aitajuoksijan mittoihin ja se auttoi paluuta takaisin radalle, jäi häneltä kuitenkin monta tärkeää kehitysvuotta väliin. Ne vuodet toki kasvattivat henkisesti, mutta fysiikan puolella jäi monenlaista väliin.

Väliin jääneiden asioiden paikkaus on vienyt pari edellistä harjoituskautta. Oikeastaan vasta viime talven harjoituskauteen päästiin kiinni lähtökohdista, joissa voitiin keskittyä kehittymään, rakentamaan uutta – ei toimimaan vanhan harjoittelun puutteiden ehdoilla, puutteita paikkaillen.

Ei ihme, että se lähtö on alkanut juuri tämän harjoituskauden jäljiltä lopultakin kulkea. Että aitavälit tulevat parhaimmillaan jopa 12,50:n tahtia.

Tätä kehittävää, uutta rakentavaa harjoittelua ei ole vielä erityisen kauan päästy tekemään. Siksi Korte ei ole vielä valmis aituri. Päästäkseen sinne omien kykyjen potentiaalin äärirajoille tarvitaan vielä 2-3 vastaava treenivuotta.

Kun juoksuun on nyt tullut se taso ja varmuus mikä tänä kesänä on nähty, kun suorituksen paketti alkaa olla pääpiirteittään hallussa telineistä maalilinjalle, on tästä lähtökohdasta aivan eri tilanne lähteä seuraavaan harjoituskauteen. Ensi talveen päästään heti lähtöviivalla aivan eritason aiturina kuin koskaan ennen. Se antaa mahdollisuuden keskittyä vielä niihin viimeisiin pieniin yksityiskohtiin, joiden takana piilee se lopullinen omalle huipputasolle murtautuminen.

Niitä yksityiskohtia löytyy yhä lähdöstä ja kiihdytyksestä, mutta mielenkiintoista kyllä, myös siitä perusvahvuudesta, aitomisen jatkuvuuden puolelta. Vaikka Korte aitoo ihailtavan tasapainoisesti, muutamissa kisoissa on nähty aitavälinopeuksia, jotka ovat selkeästi perustasoa parempia.

Kun nuo nopeuspiikit saadaan ensi kesään mennessä vakioitua normaaliksi aitavälivauhdiksi, ollaankin jo sellaisissa lukemissa, että ketään ei enää todellakaan harmita että olympialaiset siirtyivät.

Ne nyt väliin jääneet EM-kisat odottavat seuraavan kerran suorastaan täydellisesti juuri sen kahden treenikauden päässä, jonka jälkeen Kortteella alkaa olla edellytykset olla oikeasti omien kykyjen mukaisella äärirajalla.

Annimari Korte on Suomen ykkösurheilija juuri nyt. Mutta ei vielä omalla huipullaan.

Toimi nopeasti ja tilaa Elmo 4 kk 35 e. Tilaus alkaa elokuun Elmosta!

Lue uusin Elmo ostamalla digilehden irtonumero Lehtiluukusta tai painettu lehti irtonumerona Lehtipisteestä.