Jokerit aloittaa seitsemännen kautensa venäläisvetoisessa jääkiekkosarjassa KHL:ssä.

Jokereilla on kasassa kenties KHL-historiansa toistaiseksi paras joukkue. Lause kuulostaa kliseeltä, sillä sitä on toisteltu liki joka syksy. Totta se kuitenkin on, jälleen.

Joukkueessa pelaa viime kaudella paras Euroopassa pelannut puolustaja, NHL-sopimuksen tehnyt Mikko Lehtonen. Siellä pelaa niin ikään lainasopimuksella Eeli Tolvanen.

Sitten on Jonatan Pudas, yksi SHL:n viime kauden parhaista puolustajista. Jordan Schroeder on eliittisentteri KHL:ään. On Iiro Pakarisen, Henrik Haapalan, Nicklas Jensenin, Brian O’Neillin kaltaisia pelaajia.

Joukkue on tasainen, vahva ja laadukas jokaisella osa-alueella. Valmennus on sarjan ehdotonta kärkeä. Jokerit on jopa suurimpia ennakkosuosikkeja tulevalle kaudelle.

KHL on alkavalla kaudella urheilullisesti mielenkiintoisempi ja tasaisempi kuin koskaan ennen. KHL:ssä on otettu käyttöön kova palkkakatto, mikä tasaa joukkueiden voimasuhteita aiemmasta.

Paitsi että tässä tilanteessa nämä asiat eivät kiinnosta juuri ketään. KHL-kausi alkaa torstaina, eikä kukaan puhu jääkiekosta.

Kaikilla on ikävä jääkiekkoa

Panem et circenses. Leipää ja sirkushuveja.

Rooman keisarikunnassa vajaa 2000 vuotta sitten keisarit pitivät kansan tyytyväisenä ja pönkittivät omaa asemaansa tarjoamalla kansalaisille leipää ja sirkushuveja. Näin keisarit kukin vuorollaan käänsivät katseet pois yhteiskunnallisista epäkohdista. Loivat sosiaalista koheesiota. Pitivät kansalaiset tietämättöminä.

Aleksandr Lukashenko, Valko-Venäjän presidentti vuodesta 1994 lähtien, hyödyntää jääkiekkoa samaan tapaan kuin Rooman valtakunnan keisarit gladiaattoritaisteluita. KHL-seura Dinamo Minsk on tärkeä palanen tässä yhtälössä. Samoin jääkiekon MM-kisat.

Vladimir Putinin johdolla sama ajatusmalli hohkaa Venäjällä ja koko KHL:ssä. KHL on valtiojohtoinen poliittis-urheilullinen projekti.

Siksi ei ole yllätys, että KHL-kausi käynnistetään epämääräisissä olosuhteissa koronapandemian riehuessa niin ympärillä kuin joukkueiden sisällä.

Siksi ei ole yllätys, että Jokerit ei kieltäytynyt pelaamasta Valko-Venäjällä.

KHL-kausi on saatava käyntiin. ”Olemme kaivanneet jääkiekkoa”, KHL:n presidentti Alexei Morozov on todennut useaan otteeseen kesän aikana KHL:n tiedotteissa. Kansalle on saatava sirkushuveja, ja äkkiä.

Status quo

Keisarin tarjoamien sirkushuvien aika Valko-Venäjällä näyttäisi kuitenkin olevan ohi. Kansa on noussut vastustamaan vallitsevaa tilannetta. Ja sillä on varmasti jollain aikavälillä vaikutusta myös KHL:n toimintaan – etenkin jos vastaavanlainen tyytymättömyys nousee esiin rajan toisella puolella Venäjällä.

Siksi KHL:n, Valko-Venäjän ja Venäjän on nyt ensisijaisen tärkeää yrittää viimeiseen pitää yllä status quo’a, viestiä, että kaikki on ihan normaalisti. Jääkiekkoahan tässä ovat kaikki odottaneet vesi kielellä. Jari Kurri ja Jokerit tekevät niin kuin KHL haluaa. Siksi Jari Kurri on KHL:n näkökulmasta erinomainen seurajohtaja.

Jos tuo tasapaino heiluu, koko KHL-korttitalo horjuu.

Se, että Jokerit on KHL:n pelinappula, konkretisoituu nyt vielä aiempaa selkeämmin. Jokereiden tehtävä on pelata Valko-Venäjällä joukkuetta vastaan, joka on tärkeä osa Lukashenkon politiikkaa ja vallan käyttöä. Jokereiden on pelattava, jotta kansalle voidaan uskotella asioiden olevan ihan normaalisti. Kovin moni sitä ei vain taida enää edes Valko-Venäjällä ostaa.

Jokerit ei ole ainoa, joka on nyt isojen kysymysten äärellä. Koko kansainvälinen, eurooppalaiseksi profiloitunut, kiekkoyhteisö IIHF:n ja Rene Faselin johdolla ei voi enää sulkea silmiään.

IIHF, Fasel, Kalervo Kummola ja kumppanit ovat kietoutuneet tiiviisti itään muun muassa ja ennen kaikkea Putinin ja Lukashenkon ympärille. IIHF asettuu viimeistään nyt täysin naurunalaiseksi, jos Lukashenko pysyy vallassa ja ensi keväänä maassa pelataan MM-kiekkoa diktaattoreiden heittäessä ylävitosia Faselin kanssa aitiossa.

Ylipäätään kansainvälisessä jääkiekkoilussa voi olla edessä uudet tuulet, mikä ei olisi ollenkaan huono.

Jokerit on tietenkin umpikujassa. Tavallaan toiveet Jokereiden boikotista ovat utopiaa. Tai ennemmin niissä toiveissa näkyy länsimaisen yhteiskunnallisen ajattelun ristiriita suhteessa ajatusmaailmaan Venäjällä. Jos venäläisen sarjan joukkue, tai joku sen pelaajista, ottaisi poliittisesti voimakkaasti kantaa, se olisi valtava skandaali. Ei sellaista osata edes ajatella. Se on absurdia. Että urheilija ottaisi yhteiskunnallisiin asioihin kantaa. Urheilijan tehtävä on urheilla. Olla osa koneistoa. Osa sirkusta.

KHL ei voisi hyväksyä Jokereiden boikotointia Minsk-ottelussa. Se olisi imagollisesti niin iso isku. Jokereiden kädet on siis sidottu. Taustalla ovat isommat voimat kuin yksi joukkue ja Jari Kurri. Jokereiden on pakko pelata, mutta pelaamalla Valko-Venäjällä tässä tilanteessa, tässä hetkessä seura tuhoaa ne viimeisetkin uskottavuuden rippeet suomalaisen, jopa kansainvälisen, yleisön edessä.

Jäljellä ei ole kuin KHL-historian paras Jokerit-joukkue, Jari Kurri, venäläisten rahat ja totaalinen mediapimento. Omat kannattajatkin ovat hylkäämässä tämän poliittisen pelinappulan.

Jokereiden päätös pelata Minskissä on yksi, tällä kertaa valtava, särö lisää Jokereiden KHL-taipaleeseen. Sirkushuvit ovat menettäneet uskottavuutensa.