Sotkamo-Vimpeli: Asetelma

Sotkamon ja Vimpelin välieräpari on äärimmäisen mielenkiintoinen kahdesta syystä – tuloksellisesti ja taktisesti. Ottelupari on niin tasainen, että loppuotteluun menijään on turha edes yrittää ennustaa. Kolmas ottelu ei olisi yllätys. Yllätys olisi pikemminkin, ettei sitä pelattaisi.

Se, mikä tekee otteluparista taktisesti mielenkiintoisen, on se, että joukkueet ovat pelillisesti melkein toistensa kopioita. Molemmilla joukkueilla on vahva kärki ja vahvat pääkotiuttajat, ja kakkoskärjen rooli on selvästi väheisempi. Ulkona molemmilla on nuoret ja tasavahvat lukkarit, molempien etukenttä on haavoittuva, mutta linja vahva, ja molemmilla joukkueille toinen koppari on kysymysmerkki – Vimpelillä kakkoskoppari Viljo Sillanpää ja Sotkamolla kolmoskoppari Riku Niemi.

Materiaalivertailussa joukkueet ovat käytännössä lähes tasavahvat niin ulkona kuin sisällä. Sotkamon kärki on marginaalisesti parempi kuin Vimpelin kärki, mutta myös se on toiminut loppukauden aikana erinomaisesti. Raskaansarjan kotiuttajia Sotkamolla on kappalemääräisesti neljä – numerolla lyövät Antti Korhonen ja Konsta Kurikka sekä jokerit Roope Korhonen ja Lauri Rönkkö -, kun Vimpelillä niitä on kolme – numerolla lyövät Perttu Ruuska ja Matias Rinta-aho sekä jokeri Janne Mäkelä. Sotkamon pienen pientä kotiutusvoimaetua kompensoi se, että Vimpelillä lyöntijärjestyksen kuusi ensimmäisestä pelaaja voivat lyödä läpi missä tilanteessa tahansa.

Marginaaliset edut kärjen pelaamisessa ja kotiuttajan määrässä eivät kuitenkaan ratkaise finaaliin menijään. Kriittisin kysymys on se, kumpi joukkue pystyy paremmin horjuttamaan toistensa ykköskärjen pelaamista ja tilanteiden tekoa. Vaikka Sotkamon kärki on kulkenut parhaimmillaan ilmiömäisesti, se ei ole kuitenkaan pysäyttämätön. Vimpelin riskinä on, että jos sen kärki – mukaan lukien etenijäjokeri Jere Saukko – ei, kulkisi, Vimpeli joutuisi uhraamaan Perttu Ruuskan tekemään tilanteita. Ruuskan menettäminen kotiuttajana olisi Vimpelin ja koko ottelusarjan kannalta kriittinen asia.

Sotkamoon on luvattu lauantaiksi sadetta, eikä pomppu välttämättä ole käytössä. Se ei kuitenkaan muuta voimasuhteita. Sunnuntaina Vimpelissä pitäisi olla pomppu- ja lyöntikeli, mutta sekään ei muuta voimasuhteita. Molemmat pystyvät voittamaan toisensa vieraissa, mutta Vimpeli hyötyy aavistuksen enemmän kotikentästään, sillä Saarikentän kuuluisien vallien puolustaminen on sille tutumpaa kuin Sotkamolle.

Ottelupari on niin tasainen, että silloin myös marginaalisten asioiden merkitys korostuu, varsinkin tarpeettomien ja tyhmien palojen tekeminen. Yksi tai kaksi tyhmää paloa ei vielä venettä kaada, mutta jos toinen joukkue tekee selvästi enemmän tyhmiä paloja, silloin sen perii näin tasaisessa otteluparissa hukka.

Sotkamo-Vimpeli: Arffmanin extra

Yksi mielenkiintoinen asia otteluparissa on kahden huippukotiuttajan, Roope Korhosen ja Perttu Ruuskan, seuraaminen ja vertaaminen. Molemmat ovat monipuolisia, vaarallisia ja kylmäpäisiä kotiuttajia, mutta heillä on myös mielenkiintoinen ero. Korhonen lyö merkatun saumalyöntinsä usein ilmassa, kun Ruuska painaa ne pääsääntöisesti maahan. Kysymys on erilaisesta riskistä. Jos ulkokenttä ei saa kiinni Korhosen lyöntiä, se tarkoittaa yleensä varmaa juoksua. Jos taas ulkokenttä saa pallon kiinni, kyseessä on koppi ja pahimmillaan useampi palo. Superissa ei ole montaa lyöjää, jotka uskaltavat ja ennen kaikkea saavat lyödä saumalyönnin ilmassa. Roope Korhonen uskaltaa ja saa lyödä.

Sotkamo-Vimpelin 1. välieräottelu, lauantaina klo 15 Ruutu.