Vimpeli päätti kautensa ristiriitaisissa tunnelmissa. Vaikka putoaminen välierissä Sotkamoa vastaan otettiin Vimpelissä vastaan raskain sydämin, pronssimitalissa oli kuitenkin lopulta myös makua, varsinkin, kun he haettiin Joensuusta, joka oli kahtena edellisenä syksynä päättänyt Vimpelin kauden välierissä.

Muutenkin loppusaldo kaudesta on plussan puolella. Vimpeli oli kauden alla sekavassa tilanteessa. Huippukärki Teemu Isoketo oli vetäytynyt joukkueesta palkanleikkausten vuoksi ja Vimpelissä pelättiin, että joukkueesta olisi lähdössä tai lopettamassa joko kauden aikana tai sen jälkeen muitakin pelaajia. Alkukesän kovin uutinen oli, että Joensuun Maila olisi ollut hankkimassa tämän kauden jälkeen Mikko Kanalaa. Olli Heikkalaa kysyivät useat seurat Sotkamosta, Kouvolasta, Tampereesta ja Hyvinkäästä alkaen.

Kauden edetessä pöly alkoi laskeutua ja pilvet väistyä Saarikentän yltä. Kanala ja Heikkala tekivät kahden vuoden jatkosopimukset – ja Isokedon nimen päälle vedettiin kesällä pitkä viiva ja hän pelasi loppukauden Oulun Lipossa.

Tuuliajolta lentoon

Pelillisesti Vimpeli oli halli- ja harjoituspeleissä sekä alkukauden aikana tuuliajolla. Haasteita lisäsi Kanalan loukkaantumiset ja pelipaikkojen eläminen. Kauden edetessä Vimpeli löysi kuitenkin toimivan sisäpelikonseptin ja sai ulkokenttään pitoa lukkarina vahvasti debytoineen Perttu Ruuskan johdolla. Lopputuloksena oli komea putki, joka nosti Vimpelin kahdeksan viivan tuntumasta runkosarjan kolmoseksi.

Vimpelin nousun salaisuutena oli uusittu ykköskärki, jossa Isokedon vetäytymisen jälkeen tehtiin erilaisia kokeiluita, kunnes kakkoseksi alun perin kaavailtu Olli Heikkala sementoitiin ykköseksi, Kanala kakkoseksi ja loistokauden pelannut nuori Elmeri Anttila kolmoseksi. Perttu Ruuska oli mailassa tutun hurjassa vedossa, mutta jos kärki ei kulkenut, Ruuska ei päässyt mielipaikalleen kotiuttajaksi, vaan joutui nelosena tekemään myös tilanteita.

Ulkona etukentän ongelmat ratkaistiin siirtämällä jokeri Matias Rinta-aho takaisin sieppariksi. Linjassa Isokedon lähdön paikkasi erinomaisesti Juho Heikkala, joka yhdessä Ville Takalan muurasi itsensä pysyvästi Vimpelin polttolinjaan.

Vimpelin tämän kauden tärkein asia oli, että se pystyi muuttamaan uhkakuvat mahdollisuudeksi. Vimpelin nuorennusleikkaus oli vielä ennen kautta vaiheessa, mutta oikeiden ratkaisujen ja osin sattumienkin seurauksena nuorennusleikkaus putosi kesän aikana jengoilleen.

Vaikka Vimpelin uusittu joukkue ei vielä vertaudukaan takavuosien mestarijoukkueeseen, siinä on kuitenkin paljon potentiaalia: joukkue on selvästi nuorentunut ja se on löytänyt sisäpelin ja ulkopelin tärkeimmille pelipaikoille toimivat komponentit. Kärki vertautuu jo nyt Sotkamon ja Kouvolaan kärkiin, lukkari Perttu Ruuska on kasvamassa kovaa vauhtia huippulukkariksi, ja joukkueesta löytyy edelleen valtava määrä kotiutusvoimaa, varsinkin kun pelot Janne Mäkelän ja Matias Rinta-ahon lopettamisesta ovat haihtumassa taivaalta.

Lisäksi otsikoiden takana kypsyy seuraava aalto nuoria lupauksia Aleksi Rantalan, Aleksi Lassilan ja Lauri Vihriälän johdolla.

Hylkilä lähtee Ouluun

Vimpelin joukkueessa tapahtuu ensi kaudeksi vain yksi varma muutos. Pelinjohtaja Markku Hylkilä haistoi tuulensuunnan ja ilmoitti, ettei jatka Vimpelissä. Hylkilän uusi työpaikka on todennäköisesti Oulun Lippo.

Hylkilä oli Vimpelissä ristiriitainen hahmo. Hänellä on annettava tämän kauden pelillisistä ratkaisuista ja tuloksellisesta noususta tunnustus, mutta kokonaisuudessaan Hylkilä on pelinjohtajana edelleen keskinkertainen. Pelinjohtajista ja valmentajista sanotaan usein, että heillä on jossakin paikkakunnalla oppositio. Vimpelissä opposition muodostivat Hylkilän kannattajat.

Vimpelin kuuluisat fanit voivat surra mukavan miehen lähtöä, mutta Vedon sisällä surijat ovat harvassa. Heitäkin toki on, mitä kuvaa se, että kun Vimpeli ei löytänyt sormia napsauttamalla Hylkilälle seuraajaa, Hylkilän nimi nostettiin uudelleen pöydälle. Se kertoo myös siitä, kuinka huutava pula pelinjohtajista on Pohjanmaalla ja laajemminkin Suomessa.

Pelinjohtajakysymys on edelleen auki. Vimpelin kärkinimi Hylkilän seuraajaksi oli Joensuun viime kauden pelinjohtaja Juhani Lehtimäki, mutta hän kieltäytyi. Myös Lapuan naisten pelinjohtajana päättyneellä kaudella toiminut Tomi Niskanen ja JymyJusseissa lopettava Jussi Parvi olivat Vimpelin listalla.

Uutta pelinjohtajaa etsitään edelleen kissojen ja koirien kanssa. On mielenkiintoista nähdä, katsotaanko Vimpelissä taas muualle vai uskalletaanko pelinjohtajan etsinnässä katsoa myös kotipesään. Vimpeli pelaa omintakeista pesäpalloa, joka perustuu kovaan lyöntipeliin ja Saarikentän erikoisominaisuuksien hyödyntämiseen.

Yksi potentiaalinen vaihtoehto on – tai pitäisi olla – Riku Lehto, joka johti Vimpelin Vedon peliä kaudella 2009. Hän ymmärtäisi juuriaan myöten vimpeliläisen pesäpallon syvimmän olemuksen, minkä lisäksi Lehto on pelaajien keskuudessa arvostettu pesäpallon osaaja.

Lehto asuisi myös paikkakunnalta ja olisi myös harjoituskaudella päivittäin ja viikoittain mukana joukkueen harjoituksissa. Pesäpallossa on vallalla yleinen trendi, että pelinjohtajat asuvat jopa satojen kilometrien päässä ja muuttavat paikkakunnalle vasta kauden alkaessa. Toimiihan se toki näinkin, mutta jos pelinjohtaja ja päävalmentaja tekevät päivittäistä työtä pelaajien ja joukkueen kehittämiseksi läpi talven, se voisi olla merkittävä kilpailuetu.

Palaako Puputti?

Toinen suuri kysymys Vimpelissä liittyy tarunhohteiseen käsitteeseen – Henri Puputtiin.

Puputti on yksi Vimpelin kaikkien aikojen legendoista ja sopisi pellillisiseltä profiililtaan erinomaisesti Vimpelin nykyiseen joukkueeseen. Jos Puputti pelaisi jokerina, hän pystyisi aina varmistamaan sen, että Perttu Ruuska pääsisi kotiuttamaan mahdollisimman täydestä pöydästä – ja jos Vimpeli saa rakennettua Ruuskalle ajon, Puputti olisi kova sana myös kotiuttajana.

Kakkoskopparina tällä kaudella pelannut Viljo Sillanpää ei saa Vimpelistä uutta sopimusta, jolloin kakkoskoppariksi nousisi joko nuori Mikko Vihriälä tai vaihtoehtoisesti Puputti, jos hän palaa Vimpeliin.

Eli palaako Puputti?

Hyvä kysymys.

Puputti haluaisi palata, mutta Vimpelin tarjoama taloudellinen paketti ei vastaa Puputin odotuksia. Puputti on tuttuun tapaansa neuvotellut monien muidenkin seurojen kanssa, ja hänestä ovat olleet enemmän tai vähemmän kiinnostuneita ainakin Sotkamo, Joensuu, Tampere, Hyvinkää ja Kankaanpää, mutta toistaiseksi taloudellisesti kovimman tarjouksen on tehnyt Imatra.

Pallo on nyt Puputilla, sillä Vimpeli ei lähde mukaan huutokauppaan muiden seurojen kanssa.

Vimpeli on valmis lisäämään Puputin sopimukseen myös myyntityötä ja valmis maksamaan siitä provision. Taivaanrannassa – ilmeisen kaukaisessa – on myös se optio, että Puputti siirtyisi peliuransa jälkeen Vimpelin pelinjohtajaksi, minkä voi jo nyt sanoa olevan toteutuessaan erinomainen ratkaisu.

Mutta nyt Puputin on valittava kahden asian välillä.

Rahan ja rakkauden.