Kärpät on pelannut alkukaudella heikohkoa jääkiekkoa. Katseet kääntyvät ensimmäisenä päävalmentaja Mikko Manneriin, joka on viimeistä kautta Kärppien penkin takana.

Termit kuten ilmapiiri ja virheiden salliminen ovat kuuluneet päävalmentaja Mannerin sanavarastoon jo useamman vuoden ajan. Nyt näyttäisi siltä, että tämä ajattelu on viety Kärpissä äärirajojen yli, ja kärsijänä on peli – ja loppuviimein tulos.

Jääkiekko pelinä koostuu pelaajien pelikäyttäytymisestä, ja valmentajan tärkein tehtävä on valmentaa pelaajien pelikäyttäytymistä eli sitä, mitä pelaajat tekevät kaukalossa.

Kärppien pelaaminen on näyttänyt tällä kaudella siltä, että pelaajien pelikäyttäytymistä ja pelitekoja valmennetaan liian niukasti. Vielä niukemmin kuin aiemmin.

Ei vaadita

Kärpät pelaa erittäin löyhärakenteista jääkiekkoa, jossa yksittäisen pelaajan pelitekoja, niin kiekollisia kuin kiekottomia, ei ole täsmävalmennettu. Siten viisikon tekeminen on epäloogista. Peli varioituu, ja viisikko näyttää repaleiselta.

Kärppien pelaaminen etenkin hyökkäyksessä on täynnä harkitsemattomia pelitekoja, jotka eivät edistä joukkueen peliä. Saatetaan nähdä toivottomia kuljetusyrityksiä vastustajan viisikon läpi. Norsukiekkoja paineettomassa tilanteessa. Pelaamista plekseistä ulos poikittaissyötön sijaan.

Syöttöpelaaminen on epätäsmällistä. Syötetään väärälle puolelle. Huonoon peliasentoon. Väärään aikaan. Pelaajalle, joka on vartioitu. Syöttöketjut jäävät siten yhteispelin nopeutumisen näkökulmasta tehottomiksi.

Kiekottomien pelaajien sijoittuminen hyökätessä on tilanne- ja pelaajakohtaista. Puolustajat joutuvat usein etsimään, ja syötön lähteminen kestää siksi aavistuksen liian pitkään.

Eikä nyt ole enää edes niitä hyökkäyspelin venyttäviä ratkaisuja, joita Kärpät on aiemmin käyttänyt ja vastustajan yllättänyt. Pelin vauhdissa ja temmossa Kärpät ei enää erotu samalla tavalla kuin pari vuotta sitten.

Ei ole toisteisuutta, ei ole rakennetta. On hirveän vaikea löytää johtolankaa siitä, mitä yritetään. Peli näyttää siltä kuin pelattaisi vain. Peli näyttää siltä, että valmennus ei vaadi pelaajilta kovinkaan täsmällistä toimintaa.

Löysää retoriikkaa

Miten tämä liittyy Mannerin retoriikkaan ilmapiiristä ja virheistä?

Peli näyttää siltä, että ikään kuin ilmapiirin kustannuksella ollaan pelin organisoinnista leikattu ja ronskisti. Tässä Manner on ylittänyt nyt rajan. Virheiden vain annetaan tapahtua. Niillä ei ole merkitystä.

On tietenkin luonnollista, että pelaajat tekevät kaukalossa virheitä, ja kaikkia ei välttämättä pysty karsimaan. Manner on asiasta paljon puhunut, ja hän on pyrkinyt nimenomaan rakentamaan Kärppiin virheitä sallivan ilmapiirin.

Kuitenkin yleensä systeemin toiminnan tehokkuuden näkökulmasta virheitä, etenkin tietynlaisia, pyritään minimoimaan. Jääkiekossa tämä tapahtuu pelin organisoinnin kautta. Virheisiin puututaan, jos sellaisia tapahtuu, etenkin toisteisesti. Kun pelaajat suorittavat kaukalossa yhä enemmän oikeita ja peliä edistäviä pelitekoja, joukkueen yhteiskoordinaatio paranee ja joukkueen pelaaminen tehostuu.

Kärpät näyttää siltä, että virheisiin ei puututa. Pelaajat tekevät kaukalossa valtavan määrän virheitä tai heikkoja ratkaisuja, mutta tilalle ei ole tullut ratkaisumalleja tai rakenteita, joiden avulla virheistä päästäisiin eroon ja yhteispelaamista tehostetttaisiin.

Ei vaadita. Ei tartuta virheisiin tai niihin ratkaisuihin, jotka ovat heikkoja viisikon kannalta. Ehkä siksi, että pelätään ilmapiirin tahrautuvan tai rikkoutuvan.

Kärpät pelaakin tällä hetkellä heikointa jääkiekkoa Mannerin aikakaudella. Viisikon tekeminen ei ole samalla sivulla ja peli on tehotonta.

Pelin organisoinnin tasossa Kärpillä on pitkä matka Liigan kärkeen. Tällaisella pelaamisella Kärpillä voi tehdä tiukkaa roikkua runkosarjan kärkikahinoissa – pudotuspeleistä puhumattakaan.