Nuoret Leijonat kyykkäsi USA:lle – pitääkö tappiosta olla huolissaan?
Nuoret Leijonat hävisi Yhdysvaltoja vastaan harjoitusottelussa. Peli osoitti Suomen vahvuudet ja heikkoudet.
Nuoret Leijonat hävisi harjoitusottelussa Yhdysvaltoja vastaan 3–2 varhain keskiviikkoaamuna Suomen aikaa. Siitä käynnistyi Nuorten Leijonien taival Edmontonin kuplassa.
Ottelu oli Suomelle ensimmäinen sitten elokuun ja ensimmäinen kansainvälinen peli tällä kaudella. Nuorten MM-kisat Kanadassa Edmontonissa käynnistyvät Suomen aikaa tapaninpäivän vastaisena yönä.
Yhdysvallat-ottelussa Suomella jäi petrattavaa erityisesti omassa hyökkäyspelissään. Moni palanen oli kuitenkin jo paikoillaan.
Antti Pennanen valmennustiimeineen tietää varmasti kehityskohteet. Nyt kelaillaan videonauhoja ja etsitään olennaisia asioita ennen kisojen avausottelua Saksaa vastaan.
Ja sitten videota kelaillaan jälleen myös Saksa-pelin jälkeen.
Tulee muistaa, että hyvin harvoin Suomen pelaaminen nuorten MM-turnausta edeltävissä harjoituspeleissä on ollut vielä lähelläkään valmista. Suomen vahvuus on ollut se, että peli on kehittynyt turnauksen aikana pala palalta paremmin kuin muilla joukkueilla.
Maalinteko ja maalin estäminen
Yhdestä pelistä ei tietenkään kannata tehdä vedenpitäviä johtopäätöksiä, mutta kyllä Suomen pelaamisessa näkyi niitä asioita, joita pitikin ja joista Pennanen on puhunut.
Ennen kaikkea näkyi 1. ja 2. alueen tehokkuutta, mikä on ollut yksi Suomen valmennuksen kantavista teemoista. Suomi toimi systemaattisesti omissa hyökkäyksissään, niissä harvoissa, maalin edustoilla sekä myös maalia estäessään omalla alueella.
Ero oli suorastaan silmiinpistävä, jos verrataan Yhdysvaltoihin.
Nuoret Leijonat teki esimerkiksi avausmaalinsa ylivoimalla hyvin selkeällä kaavalla. Yhdysvaltojen maalivahdin eteen luotiin kahden pelaajan voimin maskia.
Suomi mursi Yhdysvaltojen neliön ulkopuolella keskilinjan, ja Henri Nikkasen luoma näköeste maalin edessä esti Yhdysvaltojen maalivahtia Spencer Knightia havainnoimasta riittävän hyvin poikkisyöttöä. Tämä aiheutti aivan hiuksenhienon viiveen poikittaisliikkeeseen.
That was fast. @leijonat take a very early lead thanks to @parssinen16. #WorldJuniors pic.twitter.com/6tWVkRA5i7
— IIHF (@IIHFHockey) December 23, 2020
Juuso Pärssinen iski kiekon suoraan syötöstä maaliin.
Ylivoimaa pelasi myös Yhdysvallat, ja paljon, etenkin avauserässä. Jos Suomi pelasi hyvin toisteisesti, systemaattisesti ja täsmällisesti itse maalinedustalla, Yhdysvalloilla ei pelaajia maalinedustalla liiemmin edes ollut ylivoimalla.
Kiekkoa pidettiin neliön ulkopuolella. Suomen maalivahti Kari Piiroinen havaitsi kerta toisensa jälkeen erinomaisesti hetket, kun kiekkoa syötettiin tai lauottiin. Myös Yhdysvaltojen kahden miehen ylivoimalla.
Yhtäkään Yhdysvaltojen pelaajaa ei ollut luomassa näköestettä, ja jos olikin, tekeminen oli lähinnä epätäsmällistä.
Toki Yhdysvallat petrasi tässä pelin aikana, mutta siinä on ero, kun vastassa on joukkue, joka on tehnyt näitä asioita systemaattisesti jo pidempään.
Vähän maalipaikkoja, lyhyitä hyökkäyksiä
Tässä on Suomen yksi merkittävä kilpailuvaltti alkavissa MM-kisoissa. Suomen toiminta 1. ja 2. maalintekosektoreilla molemmissa päissä näyttäisi olevan erittäin laadukasta.
Se antaa mahdollisuuden pelata voitosta, vaikka muuten Suomi olisikin hieman alakynnessä. Kun itse pystytään olemaan tehokkaita ja samaan aikaan puolustamaan tehokkaasti kriittisiä sektoreita, pohja voittamiseen on jo vahva.
Yhdysvaltoja vastaan Suomi oli paikoin alakynnessä mutta pääosin onnistui puolustamaan vaara-alueet melko puhtaasti. Yhdysvaltojen kiekollisen pelaajan ratkaisuja kyettiin rajaamaan nopeasti ja siten myös kontrolloimaan kiekon sijaintia.
Nuoret Leijonat loi suoria hyökkäyksiä suhteellisen vähän, ja muutenkin oma hyökkäyspelaaminen tasaviisikoin oli vaatimatonta. Maalipaikkojen määrä oli vähäinen.
Seuraava askel pelin kehittämisessä näyttäisikin liittyvän nimenomaan siihen, miten Suomi etenee, luo maalipaikkoja ja parantaa omaa hyökkäyspituuttaan.
Yksi merkittävä tekijä on se, miten kiekollisen pelin rakenne puolustus- ja keskialueella kestää. Yhdysvaltoja vastaan se parani pelin edetessä, mutta silti suoria hyökkäyksiä tai sen uhkaa Suomi loi hyvin vähän. Kiekollisessa pelissä oli epäloogisuuksia.
Ehkä vielä tätäkin merkittävämpää on hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen. Suomi murtautui riittävän usein – jopa useammin kuin Yhdysvallat – hyökkäysalueelleen ja usein vielä ihan kelpo asetelmista, mutta maalipaikat ja kiekonhallinta hyökkäysalueella eivät seuranneet perässä.
Hyökkäysalueen pelissä on kyettävä paremmin tunnistamaan hetket, jolloin luodaan välitön maalipaine ja toisaalta jolloin pyritään pitämään kiekonhallinta itsellä.
Pitkät hyökkäykset ja hyökkäysalueen kiekonhallinta kuuluvat olennaisena osana Nuorten Leijonien pelaamisen tavoitteisiin. Yhdysvaltoja vastaan Suomi jäi siitä vielä matkan päähän.
Elmo on UUDISTUNUT!
Tai osta joulukuun Elmo
irtinumerona tai lue se diginä
