Yleisurheilun EM-kisat: Päivä 1 – 15.8.2022

Suomalaiset

Suomella on heti yleisurheilun EM-kisojen avauspäivänä mitalintoiveista seurattavaa, kun Alisa Vainio starttaa maratonille klo 11.30. Vainio oli Eugenen MM-kisoissa neljänneksi paras eurooppalainen. Tosin Eugenen maratonille eivät osallistuneet kaikki parhaat eurooppalaiset maratoonarit, sillä osa halusi keskittyä EM-kisoihin.

Alun perin sää aiheutti huolta maratoonareiden keskuudessa, mutta kisa pitäisi voida viedä läpi 22-24 asteen lämpötilassa. Näin maratonista ei ole tule mitään hellemaratonia.

Vainio ei lukeudu kisassa suurimpiin mitalisuosikkeihin, mutta Münchenissä on nähty ennenkin maratonilla suomalaisyllätys. Itse asiassa jättiyllätys. Vainion mitali olisi toki yllätys, muttei samanlainen jättiyllätys kuin Janne Holménin Euroopan mestaruus 20 vuotta sitten.

Maratonin muut suomalaisedustajat ovat Nina Chydenius, Annemari Kiekara ja Suvi Miettinen. Miesten maratonilla Suomen ainoa edustaja on Arttu Vattulainen.

Maanantaina kisaurakkansa aloittaa myös MM-kisojen kolmanneksi paras eurooppalainen seiväshyppääjä, Wilma Murto. Hän hyppää yhdessä Elina Lampelan ja Saga Anderssonin aamupäivän karsinnassa. Seipään finaali on vuorossa keskiviikkona.

Maanantain mielenkiintoisiin suomalaisnimiin lukeutuu 100 metrin tuore SE-mies Samuli Samuelsson, joka juoksee 100 metrin alkuerissä aamupäivällä. Aamupäivän karsintoihin osallistuivat myös naisten kuulakaksikko, Senja Mäkitörmä ja Eveliina Rouvali. Maanantain karsintoihin osallistuvat myös Kristian Pulli pituudessa, Salla Sipponen kiekossa, Mette Baas ja Milja Thureson 400 metrillä sekä Simo Lipsanen kolmiloikassa. Illan kruunaa 10 000 metrin finaali, jossa Suomea edustaa Camilla Richardsson.

Tarina

Juha Väätäinen voitti vuoden 1971 Helsingin EM-kisojen avauspäivänä 10. elokuuta 10 000 metrin Euroopan mestaruuden raivoisasti huutaneen kotiyleisön edessä. Huudon ja kiihkon ymmärsi, sillä suomalainen kestävyysjuoksija oli edellisen kerran voittanut 10 000 metrin tai 5 000 metrin kultaa arvokisoissa 1946, kun Viljo Heino oli voittanut EM-kultaa kymppitonnilla.

Väätäisen aika, 27.52,78 , oli uusi Suomen ennätys. Itä-Saksan Jürgen Haase hävisi Väätäiselle 0,57 sekuntia.

Väätäinen kruunasi EM-kisat voittamalla myös 5000 metrin juoksun. Samalla Väätäinen oli avannut suomalaisen kestävyysjuoksun suuren vuosikymmenen, jonka aikana suomalaiset kestävyysjuoksijat voittivat kymmenestä jaossa olleesta 5 000 ja 10 000 metrin olympiavoitosta ja Euroopan mestaruudesta peräti seitsemän. Lasse Vïrén voitti 5000 ja 10 000 metrin olympiakultaa Münchenissä 1972 ja Montrealissa 1976 ja Martti Vainio 10 000 metrin Euroopan mestaruuden Prahassa 1978.

Mutta siihen tarinaan: Mitä 10 000 metrin viimeisellä kierroksella tapahtui?

Väätäinen ja Haase lähtivät viimeiselle kierrokselle peräjälkeen, Väätäinen edellä ja hurjasta kiristä tunnettu Haase Väätäisen kyljessä kiinni. David Bedford jyskytti vielä hetken kärjessä, mutta etukaarteessa pääosan esittäjät olivat ottaneet paikkansa kärjessä. Nyt kysyttiin vain, kumpi avaisi pellit ja missä kohtaa?

Ja sitten se tapahtui – hurja kirivaihteen muutos 300 metriä ennen maalia.

Kumpi teki ratkaisunsa?

Katso Juha Väätäisen juoksun viimeiset kilometrit Ylen Elävän arkistossa.

Väätäinen on myöhemmin itse kertonut, mitä tuossa kriittisessä hetkessä tapahtui.

Väätäinen oli treenannut – kuuluisten yksintreeniensä lisäksi – vuosikausia pienessä juoksijaporukassa, yleensä metsäisillä poluilla. Porukalla oli tapana, että yhdellä juoksijoista oli puhevalta, miten pitkä lenkki treeneissä juostaisiin. Kun treenit venyivät, mentiin toki kovaa – mutta mentiin siten, että todellinen ratkaisut tehtiin vasta viimeisten satojen metrien aikana. Niissä kireissä kysyttiin samaa asiaa: kuka avaisi pellit ja missä vaiheessa – ja miten nopeasti muut siihen reagoisivat?

Väätäisen mukaan hän odotti Helsingin EM-kympin viimeisellä kierroksella juuri tuota samaa hetkeä: milloin Haase avaisi pellit. Mitä myöhemmin, sen parempi Väätäiselle.

Siksi Väätäinen odotti sivusilmällään ja vaistollaan Haase iskua – ja kun se tuli, Väätäinen oli valmis. He tulivat Haasen kanssa tasatahtia viimeiset 300 metriä sellaisella vauhdilla, että siinä olisi jopa nykyjuoksijoilla tekemistä. Tarvittiin siis järkyttävä 300 metrin kiri – mutta tarvittiin myös kyky reagoida Haasen iskuun, sillä juuri tuossa iskussa mestaruus ratkesi. Jos Haase olisi päässyt edelle, hän olisi ollut Euroopan mestari.

Nyt se oli kuitenkin Väätäinen – kiitos hurjan kirin ja salamannopean Haasen iskuun reagoinnin, jonka Väätäinen oli opetellut aivan erilaisissa maisemissa kun savanneilla.