5 kysymystä Tottenhamista

1. Oliko Ange Postecogloun erottaminen oikea ratkaisu?

Postccogloun erottaminen oli ainoa oikea ratkaisu. Siitä ei ole kahta sanaa.

Monet kannattajat ovat olleet jopa tyrmistyneitä Postecogloun potkuista. Heidän mukaansa Postecogloulla oli pelaajien ja kannattajien tuki takanaan, ja Eurooppa-liigan voittaminen 17 pokaalittoman vuoden jälkeen ja Spursin vieminen Mestarien liigaan ensi kaudeksi olivat saavutuksia, joista Postecoglou olisi pitänyt palkita, ei erottaa.

Jalkapalloseuran valmentamisessa ei ole kuitenkaan kysymys kauneuskilpailusta tai Kuka on suosituin -äänestyksestä. Huippujalkapallossa kysymys on äärimmäisen haastavasta ja vaikeasta työstä, jossa onnistumista mitataan  tuloksilla.

Tulokset eivät  tarkoita automaattisesti pokaaleiden voittamista tai mestaruuksia, vaan sitä, miten paljon valmentaja saa irti käytettävissä olevasta materiaalista, pystyykö hän kehittämään pelaajia ja viekö hän prosessia oikeaan suuntaan.

Myös pelaajien tuen suhteen kannattaa olla tarkkana. Ensinnäkin pelaajat eivät lähde julkisesti arvostelemaan manageria, vaikka siihen olisi aihetta. Siksi pelaajien julkisista lausunnoista ei kannata tehdä mitään vedenpitäviä päätelmiä.

Toinen asia on se, johon Antonio Conte viittasi potkuihinsa johtaneessa kuuluisassa puheessaan Tottenhamin managerina. Jalkapallomaailmassa on valtava määrä pelaajia, joille riittää se, että he pelaavat korkealla tasolla, nostavat hyvää palkkaa ja chillailevat siinä loisteessa, jossa tämän päivän pelaajat esimerkiksi Valioliigassa elävät.

On totta, että Postecoglou piti kiinni siitä, että hän voittaa aina toisella kaudella jotakin, mutta Eurooppa-liiga on täksi kaudeksi tehtyjen muutosten jälkeen täysin b- tai c-luokan kilpailu. Eurooppa-liigan arvostuksesta kertoo jo se, ettei sen voittaminen pelastanut Postecogluakaan.

Se, missä Postecoglou epäonnistui raskaasti ja miksi hänen erottamisensa oli oikea ratkaisu, oli Valioliiga. Tottenham hävisi päättyneellä kaudella 38 ottelusta 22 ja oli Valioliigassa viimeinen säilyjä. Tottenhamin onni oli, että Mestaruussarjasta tulee tällä hetkellä Valioliigaan pelkkää kuraa ja kolme putoajaa on selvillä jo ennen kauden alkua.

Postecoglou sanoi Eurooppa-liigan voiton jälkeen, että hänen työnsä Tottenhamissa on kesken. Harmi Postecogloun kannalta, että hän oli syönyt sanoistaan uskottavuuden surkeilla tuloksilla.

2. Mihin Postecoglou kaatui?

Jalkapallo on tunnetusti kompleksinen peli ja se muuttuu pelin evoluution myötä koko ajan entistäkin kompleksisemmaksi. Hyvä esimerkki tästä oli Arne Slotin toteamus, että Arsenal käytti lokakuussa pelatussa ottelussa Liverpoolia vastaan yli 40:tä eri pelitapaa ottelun aikana.

Postecogloun eväät yksinkertaisesti loppuivat kesken tällä tasolla. Hän ei pystynyt organisoimaan etenkään Tottenhamin puolustuspelaamista niin tarkasti ja täsmällisesti, että sen päälle olisi voinut rakentaa pidempikestoista menestystä.

Tottenham päästi tällä kaudella Valioliigassa 65 maalia eli 1,7 maalia per ottelu. Se on hurja lukema joukkueelle, jonka toppariparina pelaa Cristian Romeron ja Micky van den Denin kaltainen topparipari ja oikeana laitapuolustajana Espanjan maajoukkueen laitapuolustaja Pedro Porro. Toki Romero ja van den Ven olivat osan kaudesta loukkaantuneina, mutta samat ongelmat näkyivät myös heidän pelatessaan.

Postecogloun tarinan dilemma oli siinä, että Tottenham aloitti hänen alaisuudessaan sensaatiomaisesti. Spurs johti lokakuun lopussa 2023 Valioliigaa ja Postecoglou oli valittu syys- ja lokakuussa Kuukauden manageriksi.

Kun muiden joukkueiden pelaaminen kehittyi kauden edetessä ja ne alkoivat löytää aseita Tottenhamia vastaan, Tottenham polki Postecogloun alaisuudessa paikallaan. Pelaajille annetut vapaudet kentällä ja leppoisa tunnelma harjoituksissa toimivat aluksi, mutta kun tulokset eivät kehittyneet, ongelmat ja Postecogloun puutteet alkoivat nousta pintaan.

Lisäksi hän hirttäytyi omaa ideologiaansa. Postecoglou hoki useaan otteeseen, etteivät hänen joukkueensa tulee koskaan pelaamaan puolustusvoittoista jalkapalloa, sillä hänen jalkapallonsa on hyökkäävää jalkapalloa.

Postecoglou piti myös esimerkiksi erikoistilannevalmentajia täysin turhina ja sanoi, ettei Tottenham tarvitse erikoistilannevalmentajaa.

Postecoglou saa uskoa vapaasti, mihin haluaa, mutta valitettavasti peli on eri mieltä.

3. Kuka Postecogloun tilalle?

Brentfordin manageri Thomas Frank on tällä hetkellä kaikkien spekulaatioiden ykkösnimi, mutta Tottenham on Tottenham ja siinä seurakunnassa voi tapahtua mitä tahansa. Marco Silva ja Oliver Glasner ovat olleet myös vahvasti esillä, samoin Bournemouthissa loistavaa työtä tehnyt Andoni Iraola.

Sen sijaan, että katsomme pelkkiä nimiä, pitäisi tietää, mitä Tottenham haluaa? Mikä on sen strategia ja missä ovat sen maalit?

Tottenham aloitti Johan Langen tultua seuran tekniseksi johtajaksi syksyllä 2023 uuden pitkäntähtäimen projektin, johon kuului joukkueen rakentaminen nuorten pelaajien ympärille. Mickey Moore oli jo Tottenhamissa ja Lange johdolla sinne hankittiin viime vuonna kolme tulevaisuuden lupausta, Lucas Bergvall, Archie Moore ja Wilson Odobert, joista maksettiin yhteensä 75 miljoonaa puntaa.

Nyt kysymys kuuluu, miten tiukasti Tottenham pitää kiinni Langen linjasta?

Julkisuudessa on puhuttua paljon Fabio Paraticin paluusta Tottenhamiin, kun hänen maailmanlaajuinen toimitsijakieltonsa päättyy heinäkuussa. Paraciti on toki raskaansarjan osaaja, mutta jos hän tulisi, toisiko hän mukanaan uuden strategian vai jatkettaisiinko Langen linjalla?

Jos jatketaan Langen linjalla, silloin Iraola olisi nuorten pelaajien kehittäjänä varmasti houkutteleva vaihtoehto. Ihmettelisin suuresti, jos listoilla ei olisi myös Ipswichin Kieran McKennaa, joka työskenteli aikoinaan Tottenhamin akatemiassa.

Jos Paraciti tulisi, olisiko hän valmis allekirjoittamaan Langen linjan vai toisiko hän taas Italiasta uuden managerin ja kasan uusia pelaajia?

Siinäkään strategiassa ei sinällään ole vikaa, mutta mahtuvatko Langen ja Paracitin mahdollinen uusi strategia samaan kuppiin vai syötäisiinkö Tottenhamissa taas jotain epämääräistä sekametelisoppaa?

4. Mitä Tottenhamissa tapahtuu kesän siirtoikkunassa?

Se riippuu siitä, kuka linjaa, miten joukkuetta uudistetaan.

Nyt tiedetään varmuudella, etteivät N17:ssa jatka Sergio Reguilon, Fraser Forster eikä lainalla ollut Timo Werner. Pierre Emile Højbjerg siirtyy lainapestinsä päätteeksi pysyvällä siirrolla Marseilleen. Bryan Gil ei myöskään palaa enää Espanjasta. Tammikuussa lainatulle Mathys Telille yritetään sorvata uutta lainaa.

Lähtömielessä suurimmat kysymysmerkit ovat Cristian Romero, joka on Atlético Madridin ostolistalla, sekä Heung-min Son, joka on saudiseurojen mielenkiinnon kohteena.

Lähtijöitä on todennäköisesti muitakin Richarlisonista, Yves Bissoumasta ja Ben Daviesista alkaen.

Tottenhamiin on linkattu useampia pelaajia, mutta kaikki ratkaisut riippuvat nyt siitä, mitä Tottenhamin kulisseissa tapahtuu: kuka on uusi manageri, kuka vetelee isoja naruja siirrossa ja kenen strategialla edetään joukkuetta rakennettaessa?

5. Miltä Tottenhamin tulevaisuus näyttää isossa kuvassa?

Tämäkin vastaus riippuu siitä, mitä Tottenhamissa tapahtuu.

Nyt on jo pitkään puhuttu, että Tottenhamissa tutkittaisiin sitä, että osa seuran osakkeista myytäisiin uusille sijoittajille. Toki jopa sitäkin vaihtoehtoa on väläytetty, että koko höskä myytäisiin, mutta se näyttää epätodennäköiseltä.

Jos Tottenham pysyy Daniel Levyn ohjissa, historia vastaa siihen, mitä Tottenhamissa tapahtuu:

Vaikka Tottenhamin loistavat talousluvut ovatkin notkahtaneet hieman, Spurs tulee pysymään Levyn ohjissa taloudellisesti erittäin hyvin ja vakaasti hoidettuna seurana.

Levyllä on kuitenkin kaksi eri puolta. Hän on bisnesmiehenä Tohtori Jekyll, mutta yön pimeinä tunteina hänestä kuoriutuu Mr. Hyde, innokas Spurs-fani, joka alkaa hämmentää jalkapalloilullista puolta ilman mitään substanssia.

Jos Levy ei saa herra Hydea itsessään kuriin, silloin Tottenhamissa jatkuu samanlainen bordelli kuin tähänkin asti.

Ainoa mahdollisuus muutokseen olisi, että Levy siirtyisi syrjään. On mahdoton nähdä, että hän ymmärtäisi 25 vuoden sohlaamisen jälkeen, että niin paljon kuin hänessä on hyvää, hän on myös se jarru, joka estää Tottenhamin nousemasta jalkapallomaailman kärkiserojen eliittiin.