Jääkiekkoliitto vahvisti Antti Pennasen valinnan Jukka Jalosen seuraajaksi Leijonien päävalmentajana ensi keväästä alkaen 2+1-vuotisella sopimuksella. Samuel, olet seurannut Pennasen kuningastietä niin sanotusti asioiden ytimessä. Miten tämä prosessi eteni?

Se onkin mielenkiintoinen kysymys.

Tästä prosessista näkyy nyt ulospäin nämä viimeiset käänteet, mutta kysymys on paljon pidemmästä prosessista.

Toki mitään ei varmastikaan oltu laitettu paperille tai edes kätelty, mutta ymmärtääkseni Pennanen on ollut jo useamman vuoden eräänlainen kruununprinssi Jalosen seuraajaksi.

Jalonen ja Pennanen ovat pelillisissä asioissa olleet veriveljiä, jotka ovat ajatelleet pelistä hyvin samalla tavalla.

Pennanen nousi ensin Jalosen apuvalmentajaksi Nuorissa Leijonissa Raimo Helmisen lähdettyä yllättäen KHL:ään ja hän juhli Jalosen kanssa vuoden 2016 nuorten maailmanmestaruutta. Tuon jälkeen Pennanen valittiin HPK:n päävalmentajaksi Jalosenkin suositellessa häntä, mutta muistuttaessaan myös tämän kulmikkaasta luonteesta.

Pennasen voitettua HPK:ssa päävalmentajana Suomen mestaruuden, hän jakoi Jalosen kanssa hetken aikaa Jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtajan tehtävät ja hän toimi myös Jalosen valmennustiimissä Leijonissa.

Best odds for Liiga, Leijonat, NHL and all top sports! Play now at Stake.com!

Ne olivat Pennaselle elintärkeitä korkeakouluja, kuten myös ylipäätään hänen läheiset suhteensa ja pitkään jatkunut ystävyytensä Jalosen kanssa.

Myös Pennasen omat ratkaisut ovat hyvin linjassa sen kanssa, että hän on tiennyt itsekin olevansa ainakin vahva ehdokas Jalosen seuraajaksi.

Kun hän sopi Ukrainan sodan seurauksena kariutuneesta Jokereiden valmennuspestistä, sopimus olisi päättynyt samaan aikaan, kun Jalosen sopimus päättyy Leijonissa.

Myös viimesyksyinen valinta Ilveksen päävalmentajaksi oli kaikkine käänteinen mielenkiintoinen.

Kun Jokerit-sopimus kaatui, Pennanen putosi tyhjän päälle, kunnes Ilves ja Tappara molemmat olivat neuvotteluyhteydessä. Pennasen toinen silmä oli jo Leijonissa ja hän hyödynsi kilpailutilanteen neuvottelemalla Ilveksen kanssa sopimukseensa maajoukkuepykälän.

Sekin sopi hänen suunnitelmiinsa, että hän pääsi aloittamaan Ilveksessä saman tien, kun Tapparassa hän olisi päässyt aloittamaan vasta kauden päätyttyä. Ja en ihmettelisi, mikäli Tappara olisi vaatinut yli tämän kauden ulottuvaa sopimusta ilman maajoukkuepykälää.

Pennasta on kuvailtu niin määrätietoiseksi valmentajaksi, ettei hän ole välttämättä aina huomannut tai välittänyt, vaikka kyynärpäät olisivat hieman nousseet. Tunnistatko Pennasessa tämän puolen?

Täytyy muistaa, että Pennanen on jääkiekkoilullisessa mielessä lähtökohtaisesti mies Hikiältä. Hänellä ei ole NHL-pelaajan tai menestyneen pelaajauran tuomaa suojaa ja glamouria. Hän pelasi aikoinaan viisi Liiga-ottelua HPK:ssa ja hänen nostamisensa edes keskinkertaiseksi Liiga-pelaajaksi olisi liioittelua.

Näistä lähtökohdista matka menestyväksi valmentajaksi ja varsinkin Leijonien päävalmentajaksi on todella pitkä, mutta Pennanen on tämän matkan kulkenut. Hän on tikapuita pitkin ylös kiivetessään imenyt monelta mentoriltaan Jukka Jalosesta alkaen valtavasti vaikutteita ja oppeja. On lahjakkuutta löytää oikeat ihmiset, joilta oppia.

Leijonien päävalmentajaksi ei synnytä, vaan tehtävään kasvetaan, ja minä näen sen vain Pennasen vahvuutena, kun hän on imenyt itseensä niin paljon oppeja kuin hän on vain saanut imettyä.

Se, onko hän muistanut kiittää kaikkia mentoreitaan matkalla, on eri asia. Varmasti jotkut kokevat, että kun Pennanen on ohittanut heidät tikapuilla, hän on alkanut katsoa entisiä opettajiaan alaspäin, mutta sekin on osa kasvuprosessia. On jopa luonnollista, että Pennasella on lopulta ollut vain yksi valmentaja, jota hän on katsonut ylöspäin – ja se on ollut Jukka Jalonen.

Millaisen päävalmentajan Leijonat saa Pennasesta?

Pelillisessä mielessä Leijonat jatkaa samalla tiellä, jossa Leijonat on kulkenut Jukka Jalosen aikana. Varmasti Pennanen tuo omat mausteensa ja vivahteensa, sillä hän on innovatiivinen ja innokas pelin kehittäjä, mutta isossa kuvassa Leijonat jatkaa linjalla, jonka voi ristiä Jalonen-Pennanen -linjaksi.

En myöskään epäile hetkeäkään, että Pennanen jäisi Leijonissa pelistä kiinni. Ainoa kysymys joka mietityttää, on Pennasen johdonmukaisuus. Hänellä on tapana hurahtaa myös uusiin asioihin.

Pennanen on  itsekin sanonut kahdenkeskisessä tilanteessa, että johtaminen on karismalaji ja tässä tullaan Pennasen ensimmäiseen suureen haasteeseen.

Miten hyvä ja uskottava johtaja hän on – varsinkin silloin, jos NHL-pelaajat tulisivat olympialaisiin? Saisiko hän NHL-pelaajat uskomaan ja sitoutumaan hänen ajatuksiinsa ja hänen pelitapaansa? Ja ennen kaikkea häneen itseensä?

Me olemme nähneet, miten haastava tällainen tilanne on päävalmentajalle. Nuori Jukka Jalonen oli todella suurissa vaikeuksissa NHL-tähtien kanssa Vancouverin olympialaisissa ja siinä rytinässä jouduttiin vaihtamaan kakkosvalmentaja eikä Jalosenkaan asemaa oltu joka hetkessä betonoitu.

Lauri Marjamäelle kävi vielä tylymmin vuoden 2016 maailmancupissa. Pelaajat nousivat hiljaiseen kapinaan ja huoltajat jonkun tiedon mukaan kantoivat entisten NHL-tähtien muodostamien lähettiläiden tavaroita, eikä Marjamäki itsekään ole ehkä vieläkään toipunut maajoukkuepestinsä traumoista.

Pennasella on edessään sama tulikoe ja vasta sen kohtaaminen kertoo, miten hyvin Pennasen kestää sen.

Pennanen vaatii pelaajiltaan ehdotonta luottamusta ja sitoutumista joukkueen etuun. Jalosen tavoin yksittäiset pelaajat eivät Pennasella voita otteluita, vaan sen tekee joukkue. Jos joku asettuu Pennasen kanssa poikkiteloin, Pennanen on sellaisessa tilanteessa armoton. Kitisijät ovat saaneet väistyä riippumatta siitä, miten suuri nimi pelaajan pelipaidassa on lukenut.

Siksi Pennanen on suosinut joukkueiden rakentamista Niklas Frimanin ja Oula Palveen kaltaisten omien luottopelaajiensa ympärille. Leijonissa tämä ei niin helposti onnistu, etenkään, jos mukaan tulee NHL-pelaajia.

Sanoit, että johtaminen on Pennasen ensimmäinen suuri haaste Leijonissa. Onko olemassa joku toinenkin suuri haaste?

Totta kai Leijonien valmentamiseen liittyy paljon haasteita. Kaikki julkisuus ja julkisuuden tuomat paineet Leijonissa ovat täysin eri luokkaa kuin Liigassa tai Nuorissa Leijonissa. Tällaisen suurennuslasin alla Pennanen ei koskaan ole urallaan ollut.

Viittasin kuitenkin tuolla ilmaisulla asiaan, josta olen kirjoittanut jo aiemmin myös Elmossa. Kysymys on Pennasen fokuksesta.

Minulle särähti Jääkiekkoliiton tämäniltaisessa tiedotteessa se, että Pennanen sanoi Leijonien päävalmentajan tehtävään kuuluvan muutakin kuin vain Leijonien valmentamista – ja hän viittasi konkreettisesti myös keskusteluun yhteiskunnallisista asioista.

Yhteiskunnalliset asiat ovat erittäin tärkeitä asioita ja on hienoa, että Pennanen on niistä kiinnostunut ja valmis keskustelemaan, mutta häntä ei ole palkattu nyt Jääkiekkoliiton yhteiskuntavastuujohtajaksi, vaan Leijonien päävalmentajaksi.

Kun otetaan huomioon, miten Leijonat on menestynyt Jukka Jalosen aikana ja millaiset odotukset Pennaseen Leijonissa liittyy, niiden odotusten täyttämisessä valtava haaste kenelle tahansa, myös Pennaselle.

Jos Pennasen fokus hajoaa, kuten hänen urallaan on hieman aiemminkin käynyt, silloin ollaan vaarallisella pinnalla.

Jos Pennanen välttää tämän miinan ja keskittyy pelkästään valmentamiseen, hänellä on potentiaalia saavuttaa urallaan valmentajana melkein mitä tahansa. Niin lahjakkaasta jääkiekkovalmentajasta me puhumme.

Johtamisen haasteen Pennanen tunnistaa varmasti itsekin, mutta malttaako hän keskittää fokuksensa siihen tehtävään mihin hänet on palkattu vai uskooko hän voivansa pelastaa myös maailman?

Vaikka kuinka ajattelisi, että Jääkiekkoliitossa riittää yhteiskunnallisia valuvikoja ja niiden korjaaminen on tärkeää, se ei ole hänen ensisijainen tehtävänsä, vaikka asema ja vaikutusvalta kovaa luokkaa onkin.