Suomi jäi naisten parisprintissä kuudenneksi Planican MM-kisoissa. Eetu, millainen kisa Suomelta nähtiin?

Surkea. Suomi ei ollut ennakkoon ajateltunakaan suurten mitalisuosikkien joukossa, mutta se antoi myös taktisesti kärkimaille tasoitusta. Siihen ei ollut todellakaan varaa.

Ensimmäinen taktinen virhe tuli hiihtojärjestyksessä. Aika-ajon jälkeen Suomen valmennus kertoi taktiikan olevan kakkos- ja kolmossuosikkien Yhdysvaltojen ja Norjan seuraaminen. Ennakkosuosikki Ruotsi oli unohdettu.

Suomi kuitenkin unohti, että Jessie Diggins on vapaan parisprinttiin aivan timanttinen tekijä. Diggins lähti totta kai pitämään vauhtia, varsinkin kun hän sai vastaansa kestävyysominaisuuksiltaan huomattavasti heikomman Jasmi Joensuun.

Joensuun kypsytys alkoi jo avausosuudella ja se jatkui loppuun asti. Suomi oli kärjestä jo viidentoista sekunnin päässä ennen Krista Pärmäkosken päätösosuutta. Lopulta ero repsahti 38 sekuntiin, joten väsyneen Pärmäkosken henkinen selkärankakin näytti katkenneen.

Pärmäkoski joutui kuitenkin hiihtämään kärkeä kiinni jo ennen omaa viimeistä osuuttaankin ja teki yhden voimia syöneen ohitusyrityksenkin toisella osuudella, joten ei ollut ihme, ettei ankkurina nähty tuoreinta Pärmäkoskea.

Normaalimatkojen menijänä Pärmäkoski olisi pitänyt päästää roikkumaan Digginsin vedon mukana ja Joensuun sprinttiominaisuuksista olisi voinut olla apua ankkuriosuudella. Varsinkin, kun ankkureiden kahdelle ensimmäiselle osuudelle ei saatu läheskään Digginsin kaltaista veturia.

Mitalijoukkueilla oli ehkä myös Suomea enemmän hiihtovoimaa, mutta esimerkiksi Norjan ja Yhdysvaltojen hiihtojärjestys oli tähän kisaan selvästi paremmin valittu.

Ikään kuin Suomi olisi lähtenyt jälleen varmistelemaan kuten Pekingin olympialaisten naisten isossa viestissä, mutta lopulta järjestys varmisti, ettei käteen jää mitään.

Suomi jäi miesten kisassa sijalle 11. Millainen kisa nähtiin miesten puolella?

Ensimmäinen osuus oli ehkä vielä hieman rauhallisempi kuin naisten vastaava, mutta toisella osuudella Johannes Kläbo laittoi remmin kireälle.

Kläbolle on nostettava hattua. Hän voittaisi loppukirissä käytännössä kaikki, mutta miksipä hän ei pitäisi vauhtia jo matkalla, kun tuntuu olevan kaiken lisäksi muita kovakuntoisempi. Norjalainen otti vielä päätösosuudella Frederico Pellegrinon mukaan loppukiritaistoon, mutta vei sen lopulta leikiten.

Suomen kohdalla tuntui sen sijaan siltä, ettei se hiihtänyt missään vaiheessa mitalista. Ennakkoon ajateltu kuuden joukkoon hiihtäminen tuntui riittävä eikä sen enempää Niilo Moilanen kuin Joni Mäkikään pyrkinyt tekemään ohituksia tai ratkaisuja.

Enemmänkin näytti siltä, että Moilasen toisesta osuudesta lähtien Suomen eväät olivat syödyt. Jos naisten mahdollisuudet menivät hiihtovoiman puutteen lisäksi pelokkaaseen taktiikkaan, miehissä Suomi oli pelokas myös ladulla.

Suomen sprinttereillä ei ollut lopulta palan puolikastakaan kovassa kestävyyskisassa. Eroa kärkeen tuli hälyttävä minuutti ja edelle ehtivät esimerkiksi sellaiset hiihdon suurmaat kuin Iso-Britannia ja Puola.

Suomelta ei miesten puolella paljoa odotettu, mutta sitäkään vähää ei saatu.

Mitä ajattelet Suomen mahdollisuuksista toisella kisaviikolla?

Mitalisadetta on turha odottaa myöskään tulevina kisapäivinä. Mollivoittoinen kisa-avaus ei ole varsinaisesti ainakaan nostanut joukkueen itseluottamusta.

Suomalaiset eivät kuntonsa puolesta ole aivan täysin pihalla, mutta eivät ykköstykit missään superkunnossakaan ole. Viestejä ajatellen myös moni avainpaikka on vielä auki

Nyt selvisi myös, että Joni Mäkeä nykykunnossaan ei uskalla päästää lähellekään viestin ankkuriosuutta.

Niskasten sisarusten varassa on todella paljon päätöspäivinä kolmenkymmenen ja viidenkymmenen kilometrin yhteislähdöissä. Sen enempää Kerttu kuin Iivokaan eivät ole kuitenkaan siinä aivan absoluuttisessa huippuiskussaan. Yhtään vähänkään varmaa mitalia ei tälle joukkueelle ole tulossa.

Suomi on iso altavastaaja myös toisella kisaviikolla.