Arsenal haki keskiviikkona 2-1-vierasvoiton Real Madridista ja eteni välieriin sensaatiomaisesti yhteismaalein 5-1. Jukka, Arsenalin loistavuutta vai Real Madridin surkeutta?

Molempia.

Aloitetaan Arsenalista. Totta kai 2-1-voiton hakeminen Santiago Bernabeulta on aina äärimmäisen kova saavutus ja erityisen kovaksi voiton tekee se, kun se tapahtuu vielä Mestarien liigassa. Real Madrid elää nimenomaisesti Mestarien liigasta, jonka se on voittanut 15 kertaa – ja jonka se voitti myös viime kaudella.

Pidän kuitenkin tärkeimpänä asiana keskiviikkona Arsenalin kokonaisvaltaista peliesitystä. Real Madrid sai koko ottelussa vain kaksi laukausta maalia kohden ja ne molemmat olivat David Rayalle pelkkiä lämmittelypalloja.

Arsenal on saanut tällä kaudella paljon kuraa niskaansa sen hyökkäyspelaamisesta ja siitä, kuinka puolustusvoittoisesti se pelasi etenkin kauden alussa.

Arsenal ei pelannut keskiviikkona yhtä puolustusvoittoisesti kuin esimerkiksi Manchester Citya vastaan 10 miehellä toisella jaksolla, mutta Arsenal puolusti sellaisella tavalla ja kontrolloi pelitapahtumia sellaisella tasolla, jolla voidaan riisua aseista minkä tahansa joukkueen hyökkäyspelaaminen joko täydellisesti tai ainakin riittävän hyvin.

Tämä on se tärkein taktinen kehitysaskel, jonka Arsenal on ottanut tällä kaudella Mikel Artetan alaisuudessa.

Realin ainoaan maaliin johtanut William Saliban virhe voidaan unohtaa saman tien. Oleellista tässä illassa oli, että kun Arsenal pitää suojata maaliaan tai johtoaan, se pystyy tekemään sen taktisesti, mutta myös siten, ettei pelaajien puntti tutise edes Real Madridin kaltaista joukkuetta vastaan.

Sitten on Real Madrid. Sen tilanteen voisi tällaisen murskaamisen jälkeen tiivistää siten, ettei kenenkään tarvitse enää kysyä, kenelle kellot soivat.

Ne soivat valmentaja Carlo Ancelottille.

Kellot alkoivat soida Ancelottille jo syksyllä, kun Real Madridin pelaaminen ei meinannut millään pudota jengoilleen, vaikka seurajohto oli antanut Ancelottille omasta mielestään maailman arvokkaimman lahjan – Kylian Mbappén.

Mestarien liiga olisi voinut olla viimeinen kortti, jolla Ancelotti olisi voinut pelastaa itsensä. Nyt se kortti vietiin häneltä. Eikä vain viety, vaan se revittiin silpuksi. 1-5-murskajaisen olisi voitu jotenkin ymmärtää, jos vastassa olisi ollut Barcelona tai joku perinteinen suurseura luokkaa Bayern München, Inter tai PSG.

Arsenal on kaikesta huolimatta Real Madridin johtajien silmin katsottuna kakkoskategorian seura. Ja sitten tälle seuralle hävitään yhteismaalein 1-5 ja vielä siten, että yhteismaalit imartelevat sitä.

Real Madrid oli näissä kahdessa ottelussa pelillisesti ja taktisesti täysin hampaaton.

Ehkä kuvaavin tilasto tästä taktisesta aseettomuudesta oli se, että Real Madrid yritti keskiviikkona murtaa Arsenalin puolustuksen keskityksillä laidoilta, mutta 40 keskityksestä Arsenalin puolustajat voittivat 30.

Surkea esitys Real Madridilta, surkea esitys monilta pelaajilta ja ennen kaikkea surkea esitys myös Ancelottilta. Arteta vei tämän taktisen taistelun italialaisvalmentajaa vastaan 6-0.

Tarkoittaako tämä kellojen sointi sitä, että Ancelottille tulee lähtö Real Madridista?

Me kaikki rakastamme Ancelottia ja hänen kivestä tehtyä habitustaan, mutta valitettavasti Ancelotti valmentaa kaikista voitetuista pokaaleista ja glooriasta huolimatta nyt viimeisiä viikkoja Real Madridia. En usko, että mikään tai kukaan pelastaa enää häntä potkuilta.

Kysymys on enää siitä, kuka tilalle. Xabi Alonso on varmasti Real Madridin johtajien unelmapoika pestiin, mutta en unohtaisi myöskään Jürgen Kloppia, varsinkin, jos Klopp ei ole tyytyväinen rooliinsa RB-konsernin jalkapallojohtajana, kuten mediassa on viime päivinä väitetty.

Real Madrid päättää joka tapauksessa ensin, että Ancelotti saa mennä ja seuraajakysymys on agendalla vasta seuraavana pykälänä.

Nyt tiedetään, että Arsenal kohtaa välierissä PSG:n ja Bayern Münchenin yhteismaalein 4-3 jatkosta pudottanut Inter Barcelonan. Kuka vie isokorvaisen?

Tähän kysymykseen on mahdoton vastata.

PSG näytti kevään kaartuessa loppusuoralle vahvimpana voittajasuosikkina, mutta toinen puoliaika Aston Villaa vastaan osoitti, että sitäkin voidaan haavoittaa.

Arsenal osoitti näissä kahdessa ottelussa Real Madridia vastaan, että vaikka Real Madrid ei olekaan tällä hetkellä parhaassa terässään, se on kuitenkin edelleen Real Madrid, joka on aina ollut parhaimmillaan Mestarien liigassa.

Inter-Barcelona -pari on myös ympäripyöreä. Hansi Flick on saanut viimeinkin Barcelonan pelaamaan sellaista jalkapalloa, jollaista hän haluaa. Inter on kuitenkin erinomainen joukkue molempiin suuntiin. Siltä löytyy Lautaro Martinezin ja Marcus Thuramin johdolla hurjaa viimeistelyvoimaa ja sen puolustuspelaaminen on yhtä jäistä kuin Arsenalin puolustuspelaaminen on ollut parhaimmillaan Artetan uudenlaisessa puolustusmoodissa.

Jos olisi pakko vastata, mitkä joukkueet pelaavat finaalissa, niin mitkä?

Arsenal ja Inter.