Atlantin divisioonassa riittää laadukkaita joukkueita: Onko vihdoin Toronto Maple Leafsin aika?
Tutut ennakkosuosikit ovat vahvoilla myös tämän kauden Atlantin divisioonassa. Kärkijoukkueet saavat kuitenkin kintereilleen vahvistuneita haastajia.
@elmotvcom
NHL-kausi 2022–2023: Itäinen konferenssi, Atlantin divisioona
Suosikit
Toronto Maple Leafs
Viime kausi päättyi Torontossa tuttuun tarinaan. Runkosarjassa kovan divisioonansa kakkoseksi sijoittunut Maple Leafs sai vastaansa hallitsevana mestarina seuraavaan finaalimatkaansa valmistautuneen Tampa Bay Lightningin.
Leafs hävisi jälleen avauskierroksella. Tällä kertaa tuloksena oli kitkerin mahdollinen tappio vasta seitsemännessä ottelussa. Vuodesta 2017 kevään peleissä joka vuosi mukana ollut joukkue ei ole voittanut tuona aikana yhtään pudotuspelisarjaa.
Itse asiassa sen edellinen voitto pudotuspelisarjasta on keväältä 2004. Synkästä pudotuspelihistoriasta huolimatta Torontossa on jälleen kasassa joukkue, joka kuuluu kovan divisioonansa kärkeen. Leafs mitataan todellisuudessa vasta pudotuspeleissä, jonne tähtisikermän pitäisi päästä heittämällä.
Auston Matthews on tappavine rannelaukauksineen ykkössentterinä aivan NHL:n kärkeä. Poikkeuksellisen maalintekotaidon lisäksi Matthewsista on kasvatettu johtajaa, joka puolustaa maalin johtoasemia loppuhetkillä ja pelaa jopa alivoimaa.
Kuormaa on kuitenkin tällä kaudella pystyttävä jakamaan myös muille, että NHL:n pelätyin maalintekijä on tuoreimmillaan, kun tärkeimmät pelit alkavat. Kakkossentteri John Tavaresin alkukauden loukkaantuminen vaikeuttaa Matthewsin säästelyä ensimmäisissä peleissä.
Mark Giordano tuli Seattle Krakenista Torontoon 800 000 dollarin vuosipalkalla. Vaikka 39-vuotiaan veteraanin liike ei ole enää entisensä ja Krakenissa edellinen kausi oli vaikea, tekee sopimus hyvää Leafsin puolustukselle.
Riittävän pienessä roolissa noin pienellä palkkarasitteella Giordano on oiva täydennys vakautta kaipaavalle puolustukselle. Morgan Rielly on edelleen puolustuksen johtohahmo.
Maalivahteihin kohdistuu Torontossa aina jättimäinen paine. Matt Murray ja Ilja Samsonov muodostavat uuden tandemin, jossa vielä ennen kauden alkua on kysymysmerkkinsä. Vaikka vuosiansiot sanovat toista, saattaa Samsonov hyvinkin olla kaksikosta useammin maalilla, kun pelit menevät totisemmiksi.
Tampa Bay Lightning
Modernin ajan dynastia oli viime kesän loppuottelusarjassa jo aivan loppu eikä ihme. Joukkue on viimeisten vuosien aikana pelannut niin paljon enemmän jääkiekkoa kuin muut, että Coloradon korkeassa ilmanalassa joukkueelta loppui happi ja sen lisäksi terveet pelaajat.
Vaikka Lightning maksaa yhä hintaa pitkistä keväistään se pääsi viime keväänä eroon yhdestä raskaasta taakasta: Muiden joukkueiden tähtäimet osoittavat nyt Colorado Avalanchen hallitsevan mestarin viitan selkäpuolelle.
Samaan aikaan Lightningin joukkueesta löytyy yhä laatua. Jon Cooper lienee koko sarjan paras tai ainakin yksi parhaista valmentajista.
Andrei Vasilevski on yhä aivan eliittimaalivahti. Steven Stamkos, Brayden Point ja Nikita Kutsherov muodostavat yhdessä pelatessaan yhden sarjan pelätyimmistä ykkösketjuista. Victor Hedmanin koko, näkö ja pelitaidot riittävät johtamaan kärkijoukkueen puolustusta.
Syvyyttäkin joukkueessa on niin paljon, että Lightning on taas yksi suosikeista kovassa divisioonassaan.
Florida Panthers
Viime kaudella Panthers rallatteli runkosarjan läpi koko NHL:n eniten pisteitä keränneenä joukkueena, mutta pudotuspeleissä tahti muuttui. Vaikeuksia oli jo avauskierroksella Washington Capitalsia vastaan ja toisella kierroksella Lightning jo lakaisikin paikallisvastustajansa tieltään.
Aleksander Barkovilta vaaditaan taas valtavasti. Nyt viereltä poistui tutkapari hurjat 115 tehopistettä runkosarjassa takonut Jonathan Huberdeau.
Toisaalta Barkov saanee enemmän vapauksia toteuttaa itseään, kun aiemmin Huberdeaun kantaessa pelintekovastuuta niin ylivoimalla kuin tasaviisikoin joutui Barkov painimaan laitojen lähellä, maalinedustoilla ja pelaamaan ylivoimaakin viivapakkina.
Nyt voimahyökkääjän töitä tarjoillaan Matthew Tkachukille. Tkachuk voi olla iso palanen tulosta tekevänä voimahyökkääjänä pudotuspelimenestystä tavoittelevalle Panthersille. Carter Verhaeghe on myös yksi vaihtoehto Barkovin tutkapariksi.
Keskikaistalta löytyy Barkovin lisäksi kaksi tärkeää suomalaista. Anton Lundellilla on loistavan tulokaskautensa jälkeen mahdollisuus nousta Sam Bennetin ohi kakkosen keskelle. Eetu Luostarinen on neloslinjaan keskushyökkääjä, joka ei vuoda.
Anton Levtchi ja Santtu Kinnunen ovat lähtökohtaisesti AHL-pelaajia ja aloittavat kautensa siellä.
MacKenzie Weegarin kauppaaminen Huberdeaun ja Tkachukin treidin yhteydessä kirpaisee puolustusta pahasti. Aaron Ekbaldin varassa saattaa olla liikaa.
Paul Maurice on varmasti päävalmentajana Andrew Brunetteen verrattuna askel eteenpäin ja Mauricella on hyvä joukkue käsissään. Silti viime kauden kaltaista paraatimarssia tuskin runkosarjassa nähdään.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Haastajat
Boston Bruins
Moni odotti, että Bruinsin vanheneva ja eri suuntiin rakoileva runko olisi esittänyt viimeistä tanssiaan, kun se taisteli tosissaan jatkopaikasta viime kauden pudotuspeleissä nuorta ja nopeaa Carolina Hurricanesia vastaan.
Toisin kuitenkin kävi. Jo kertaalleen NHL-uraansa paketoinut David Krejci palaa Tshekin pääsarjasta kakkosketjun keskelle. Se on yksi merkki siitä, että Bruins tavoittelee vielä kerran tosissaan menestystä.
Perfection Lineksi nimetty ykkösketju rikottiin laajuuden löytämiseksi jo viime kaudella, eikä ratkaisu ollut lainkaan huono. Nyt Brad Marchandin ollessa loukkaantuneena Bruins on myös pakotettu sotkemaan kokoonpanoaan.
Edelleen aivan NHL:n keskushyökkääjäparhaimmistoon luettava Patrice Bergeron ja joukkueen kovin maalintekouhka David Pastrnak saattavat hyvinkin aloittaa eri ketjuissa. Krejcin ja Pastrnakin tshekkiläinen yhteys voi olla tuhoisa NHL-kaukaloissa viime kevään MM-jäiden tapaan.
Puolustuspäässä on alkukaudesta kirveleviä loukkaantumishuolia. Matt Grzelcyk ja Charlie McAvoy eivät pelaa ainakaan ennen marraskuuta. Heidän varaansa puolustus on kuitenkin pitkälti rakennettu.
Siirtotakarajalla hankitulle Hampus Lindholmille tehtiin ajoissa jatkosopimus. Hänen kiinnittämisensä on niin ikään osoitus siitä, että Bruins hakee yhä menestystä.
Bruce Cassidyn potkiminen pois päävalmentajan paikalta vaikuttaa erikoiselta. Cassidy sai joukkueen pelaamaan vuodesta toiseen yhdellä NHL:n tunnistettavimmista identiteeteistä ja menestyskin oli varsin kelvollista.
Jim Montgomery palaa NHL-päävalmentajaksi joukkueeseen, joka haastaa suorista pudotuspelipaikoista ja on suurin suosikki neljännelle sijalle ja mahdolliselle villi kortti -paikalle.
Detroit Red Wings
Takavuosien kestomenestyjä on hakenut identiteettiään syvältä. Viime kaudella valo alkoi kuitenkin pilkottaa tunnelin päässä ja nyt GM Steve Yzerman on koonnut nipun, joka saattaa haastaa jopa pudotuspelipaikoista.
Ydinpelaajat ovat tuttuja viime kaudelta. Mielettömän tulokaskauden pelannut puolustaja Moritz Seider on härkämäisen vahva, hyvä liikkumaan ja taitaa myös kiekollisen pelin. Nyt hän on kuitenkin koko liigan tietoisuudessa.
Samoin on myös vahvan tulokaskauden pelannut ruotsalaislaituri Lucas Raymond. Kapteeni Dylan Larkin johtaa keskikaistaa ja häneltä odotetaan nyt aiempaa kypsempää esitystä.
Nuoret kärkipelaajat tarvitsevat kokemusta rinnalleen ja sitä Yzerman on myös hankkinut. Olli Määttä rauhoittaa puolustusta ja David Perron on oiva lisä kokemusta hyökkäyspäähän.
Maalivahtiosastolla riittää potentiaalia, kun Ville Husso ja Alex Nedeljkovic muodostavat vahvan tandemin. Leijonien kultavahdille Jussi Olkinuoralle ei ainakaan vielä alussa ole pelejä ylhäällä tarjolla.
Päävalmentajaksi joukkueen saapuu Tampa Bay Lightningin valmennusryhmästä Derek Lalonde. Hänen tehtävänään on seitsemän vuoden ajan häviämisen kulttuuria Detroitissa opettaneen Jeff Blashilin perinnön häivyttäminen.
Ottawa Senators
Ottawan tilanne on hyvin samanlainen kuin Detroitilla. Vielä alkavalla kaudella edullisella tulokassopimuksella pelaava, jättimäisen jatkosopimuksen sorvannut nuori saksalainen Tim Stützle on lahjakas pelaaja, mutta puutteet kokonaisvaltaisessa pelaamisessa voivat näkyä varsinkin roolissa, joka löytynee keskushyökkääjän paikalta toisesta kärkiketjuista.
Brady Tkachukin ja Josh Norrisin tähdittämä hyökkäys sai lisävahvistusta kesällä, kun Alex DeBrincat hankittiin maalintekijäksi ja Claude Giroux tuomaan johtajuuden lisäksi juonikkuutta hyökkäyspeliin.
Palasia tuloksentekoon pitäisi nyt siis olla kohtalaisesti.
Pakistossa suurta vastuuta kantaa edelleen Thomas Chabot. Kanadan pääkaupungissa 25-vuotiaasta puolustajasta on pitkään odotettu uutta Erik Karlssonia, mutta 55 tehopistettä on toistaiseksi jäänyt uran parhaaksi tehopistelukemaksi. Plusmiinus-tilasto on ollut jokaisen NHL-kauden jälkeen pakkasella.
Maalivahtiosastolla Cam Talbot tuli Wildista vaihdossa Filip Gustavssoniin. Myös ykkösvahdin paikalla epäonnistunut Matt Murray lähti. Talbot on loukkaantumisen takia sivussa yli kuukauden päivät kauden alusta, joten Anton Forsbergin ja siirtolistalta hätäavuksi hankitun Magnus Hellbergin muodostama ruotsalaiskaksikko joutuu kovaan paikkaan.
D.J. Smith on joukkueen päävalmentajana näytön paikassa. Viimeisellä sopimuskaudellaan vuodesta 2019 joukkuetta käskeneen tulisi saada Senators ainakin uskottavasti mukaan taistelemaan pudotuspelipaikoista mahdollisimman pitkäksi ajaksi.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Tuuliajolla
Buffalo Sabres
Sabresin korpivaellus on henkilöitynyt vuosikausia omistaja Terry Pegulan tempoilevaan johtamiseen. Don Granato on Pegulan 11-vuotiaan omistajauran aikana seuran kuudes päävalmentaja, joten tuulista on ollut.
Joukkueen hyökkäys on auttamattoman kevyt. Tage Thompsonia kaavaillaan ykköslinjan keskelle. Seura kohahdutti viime kaudella vahvat 68 tehopistettä tehneen hyökkääjän kohdalla tekemällä vielä ensi kaudella tulokassopimuksella pelaavalle pelaajalle yli seitsemän miljoonan dollarin vuosipalkalla seitsemän vuoden jatkosopimuksen.
Alex Tuch on uusista naamoista erinomainen laitahyökkääjä jopa kärkikenttiin, mutta muuten näyttää todella ohuelta.
Yhdeksän miljoonan Jeff Skinneriltä saattaa tulla mitä tahansa kymmenen ja neljänkymmenen maalin väliltä. Todennäköisimmin tehotilasto painuu kuitenkin pakkasen puolelle.
Puolustuspäässä viilettää suuria odotuksia tulevaisuudesta. Rasmus Dahlinin kohdalla moni lienee jo kuitenkin heittänyt hanskat tiskiin. Vaikka tehoja tulee, on ruotsalaisella suuria puutteita voittavan jääkiekon ymmärtämisessä ja toteutuksessa.
Owen Powerin tulokassesonki sen sijaan kannattaa ottaa seurantaan. Kookasta puolustajaa on verrattu vaatimattomasti Victor Hedmaniin sillä erotuksella, että nuori kanadalainen on vielä ruotsalaistakin sulavaliikkeisempi.
Maalivahdeista Ukko-Pekka Luukkonen lienee lopulta paras, vaikka palkkatilanne määrittelee Eric Comrien ja Craig Anderssonin nokkimisjärjestyksessä edelle.
Montreal Canadiens
Perinteikkään kiekkopitäjän tilanteesta kertoi toissakauden sensaatiomaista finaalipaikkaa enemmän viime kauden romahdus koko sarjan heikoimmaksi joukkueeksi. Viime kauden runkosarjassa pistepussiin tarttui vaivaiset 55 sarjapistettä.
Kesken viime kauden ilman aikuisten päävalmentajakokemusta joukkueen peräsimeen tullut Martin St.Louis on tekemättömän paikan edessä, mikäli joukkue edes haaveilee pudotuspelipaikasta. Tulevan kauden tärkein tehtävä Canadiensilla on valmistaa nuoria pelaajiaan kohti päivää, jolloin seura pelaa uskottavasti voitoista.
Nick Suzuki on kiinnitetty johtamaan joukkueen keskikaistaa vielä seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi. Ikää on vasta 23 vuotta, mutta vasta saadut kapteenin natsat velvoittavat johtajuuteen. Viime kaudella syntyi jo 61 tehopistettä, mutta teholukema painui pakkaselle 23 asteen verran.
Juraj Slafkovsky varattiin viime kesänä seuraan koko varaustilaisuuden ykkösenä suureksi yllätykseksi. Isokokoinen entinen TPS-laituri ei ole vakuuttanut valmistavissa otteluissa vaativaa montrealilaista kiekkoyleisöä. On mielenkiintoista nähdä, riittääkö Canadiensin maltti todella nuoren, mutta jo miesten tasolla esimerkiksi maajoukkuepeleissä vakuuttaneen voimahyökkääjän kanssa.
Penguinsista hankittu Mike Matheson lienee koko NHL:n heikoimman puolustuksen ykkösnimi. Kun Carey Pricenkin NHL-ura lienee vain ilmoitusta vaille valmis, ei maalivahtiosastoltakaan ole juuri apuja tulossa Canadiensin korpivaellukseen.
Kevään kultaleijonalle Joel Armialle voi toivottaa vain kovasti jaksamista, sillä kaudesta on tulossa jälleen henkisesti todella raskas.