Bruno Fernandes pelasi mahtavan kauden Manchester Unitedissa. Ja nimenomaan pelasi. 26-vuotias taiturimainen kymppipaikan pelaaja oli jokaisessa sarjaottelussa kentällä ja teki Valioliigassa 18 maalia ja antoi 12 maalisyöttöä.

Ihan tuulesta tehot eivät ole tulleet. Fernandes laukoi Valioliigassa lähes neljä kertaa ja antoi lähes kolme avainsyöttöä ottelua kohden. Ahkerasti ratkaisuja hakeva Fernandes pelasi ManU:n 4–2–3–1-muodossa kymppipaikalla, joten tehoja odotettiin ja saatiin.

80 miljoonalla eurolla Sporting Lissabonista tammikuussa 2020 siirtynyt Fernandes oli ollut ManU:n kiikarissa jo pidemmän aikaa. Seura pelkäsi ainoastaan hänen sopeutumistaan Valioliigaan ja mielikuvaa hänestä heikkona puolustussuunnan pelaajana.

Nämä pelot kaikkosivat nopeasti, sillä Fernandes on osoittanut työmoraaliaan. Hän ei jää jälkeen yhdellekään Valioliigan kymppipaikan pelaajalle puolustuspelaamisesta kertovissa parametreissä, kuten taklauksissa, irtopallojen voittamisessa tai prässeissä.

Manchester Unitedin pelin Fernandes muutti heti.

Portugali ei ole tietenkään Bruno Fernandesin varassa Hallitsevalta Euroopan mestarilta löytyy taitoa; Bernardo Silva ja Cristiano Ronaldo. Myös Diogo Jota pelaa Portugalin EM-miehistössä laitahyökkääjänä. Portugalilla on siis hyökkäyspäässä kolme Valioliigan aivan eliittitason pelaajaa sekä edelleen maaleja paukuttava Ronaldo.

Tähdistä kirkkain

Mutta, ehkä kirkkain hyökkäyspään timanteista on juuri Bruno Fernandes. Pelaaja, joka ei pelaa jalkapalloa kuten klassisen oppikirjan mukaan pitäisi pelata.

Pelipaikka, eli kymppipaikka, tarkoittaa, että Fernandesin on osattava pelata kentän pienimmissä mahdollisissa tiloissa, jotka ovat usein välialueita vastustajan puolustuslinjan ja keskikenttälinjan välissä. Fernandes liikkuu paljon siis niin sanotulla kymppialueella.

Oli aika, jolloin Suomessa ei käytännössä opetettu pallotonta liikkumista tai pallottoman pelaajan älykästä toimintaa. Kun sitä viimeisen vuosikymmenen aikana on alettu opettaa, on puhuttu paljon havainnoinnista ja peliasennoista.

Yleisen opin mukaan pelaajan on pyrittävä muodostamaan välialueilla positiivinen peliasento, eli asento, jossa lantio ja varpaat sojottavat mahdollisimman paljon kohti hyökkäyspäätyä. Näin pelinopea toiminta kohti vastustajan maalia on mahdollista. Tähän asiaan yhdistyy havainnointi, eli pään pyörittäminen niin, että pelaaja pystyy keräämään hyökkäyssuunnasta mahdollisimman paljon olennaista informaatiota päätöksentekonsa tueksi.

Bruno Fernandes haastaa näitä konsepteja ja niiden ehdottomuuden tarvetta.

Nurikurinen vahvuustekijä

Bruno Fernandesilla on yksi erikoinen tavaramerkki pelaamisessaan. Se on pelaaminen negatiivisessa peliasennossa välialueilla, eli vastustajan linjojen välissä. Negatiivinen peliasento tarkoittaa vartalon asentoa, jossa lantio ja varpaat osoittavat kohti omaa maalia.

Tämän pitäisi kaiken logiikan mukaan ensinnäkin vaikeuttaa hyökkäyssuunnan vaihtoehtojen havainnointia ja puntarointia, mutta myös hidastaa eteenpäin pelaamista. Fernandes joutuisi yleisen logiikan mukaan kääntymään ensin pallon kanssa, ja sitten vasta pelaamaan läpisyöttöjä.

Fernandes pelaa kuitenkin erilaisella logiikalla. Näkyvätkö Portossa Infestan juniorikoulussa opitut taidot tällä tavalla vai onko hän itse oppinut huijaamaan vastustajia ja yleistä jalkapallon logiikkaa?

Linjojen välissä hän on hyvin usein negatiivisessa peliasennossa valmiina vastaanottamaan syöttöä. Muistamme tältä kaudelta Valioliigasta monta hyökkäystä, joissa hän on pystynyt edistämään peliä ja murtamaan viimeistä linjaa oltuaan negatiivisessa peliasennossa. Edinson Cavanin maali Fulhamia vastaan Valioliigan toiseksi viimeisellä kierroksella oli hyvä esimerkki.

Salaisuus on siinä, että Fernandes tietää negatiivisessakin peliasennossa, mitä hänen yläpuolellaan tapahtuu – ja hän löytää todella tehokkaalla prosessilla yhteyden hänen yläpuolellaan pelaavan hyökkääjän kanssa. Fernandes nimittäin vilkaisee todella nopeasti negatiivisesta peliasennosta, missä hänen hyökkääjänsä on ja jatkaa pallon erilaisilla tekniikoilla tämän juoksulinjoille. Joskus hän pyrkii pelaamaan hyökkääjän suoraan läpi ja joskus tarkoitus on liikkua syötön jälkeen kombinaatiolle.

Negatiivisen peliasennon yksi hyöty on, että se huijaa vastustajaa. Vastustajat pitävät usein riiston triggerinä sitä, että palloa vastaanottavan pelaajan selkä on näkyvissä. Kun topparit pomppivat Fernandesin selkää kohti, jättävät he tiloja selustoihinsa. Näihin tiloihin Fernandes on mestari pelaamaan pallon, vaikka peliasento olisikin kohti omaa maalia.

Riskin ja palkinnon tasapaino

Oleellista Fernandesissa on myös riskin ja palkinnon suhde.

Jos valmentajat opettavat pelaajia pelaamaan aina pallon peliasentonsa osoittamaan suuntaan, alkavat vastustajat tietää, minne pelaajat palloa pelaavat. Tämä on riskitön vaihtoehto, sillä peliasennon mukainen suorittaminen on helpompaa ja varmempaa kuin peliasennon vastainen suorittaminen.

Fernandesin esimerkki kuitenkin osoittaa, että etenkin hyökkäyspäässä on otettava riskejä. Näiden ottamiseen pelaaja olisi hyvä totuttaa ja kannustaa nuoresta pitäen. Vain riskejä ottamalla voi ratkaista otteluita.

Fernandesin riski-palkinto-tasapainoilu ei liity pelkästään peliasentoihin ja peliasennon vastaisiin tai mukaisiin suorituksiin, vaan ylipäänsä identiteettiin, jolla hän pelaa. Hän on siitä poikkeuksellinen kymppipaikan pelaaja, että hän menettää paljon palloja.

Valioliigan huippuseurojen parhaiden kymppipaikan pelaajien vertailussa Fernandesilla on heikoin kokonaissyöttöprosentti. Hän myös menettää palloa eniten – noin kymmenen kertaa ottelua kohden. Esimerkiksi Manchester Cityn Kevin De Bruyne menettää pallon kahdeksan kertaa, Chelsean Mason Mount kuusi kertaa ja Leicester Cityn James Maddison 5,8 kertaa ottelussa. Muissa maissa esimerkiksi Interin ja Italian ylempänä keskikenttänä pelaava Nicolo Barella menettää pallon kuusi kertaa ottelua kohden.

Mutta näistä pelaajista syöttää kentän viimeisillä sektoreilla eniten vastustajia ohittavia syöttöjä Fernandes. Hän voittaa joukkueelleen hurjasti metrejä, sillä hän pyrkii pelaamaan pallon todella aggressiivisesti eteenpäin.

Tämän kanssa Fernandesin joukkueen on elettävä. Tapahtuu paljon menetyksiä, mutta silloin kun syötöt osuvat, tapahtuu myös hurjasti metrien voittamista ja vastustajien ohittamista.

Näissä ilmiöissä ja Fernandesin pelaamisessa on pinnalta katsottuna oikeastaan aika paljon kaikuja sellaiseen menneeseen aikaan, kun jalkapalloa ei lähestytty niin paljon tutkitun tiedon tai loogisen pelinopeuden kautta. Sellaisissa vanhojen aikojen muisteluissa, kun puhuttiin enemmän ”mielikuvituksellisista” tai ”luovista” pelaajista, on aina paljon romantiikkaa.

Sankaritekojen tekijä

MM- ja EM-kisat ovat vieläpä näyttämö, jolla suuri yleisö fiilistelee tällaisten pelaajien sankaritekoja kaikista eniten.

Ehkä Fernandes onkin lähimpänä niiden kisakatsojien sydämiä, jotka kaipaavat sitä entisajan meininkiä, kun kaikki peliteot eivät olleet tilastoituja ja joukkuepelaamisen kautta organisoituja. Fernandesista on helppo vetää yhtäläisyysmerkkejä maailman kaikkien aikojen kymppien pelaamiseen.

Erotus johonkin Zinedine Zidaneen tai Jari Litmaseen on siinä, että me nykyään tiedämme, mitkä Fernandesin ”yllätyksellisyyden” tai ”luovuuden” laatutekijät ovat – ja pystymme analysoimaan, kvantifioi  paljon, niin lopulta kyse on siitä, miten pelaajien laadusta saadaan irti yhteistyön keinoilla.

Bruno Fernandes on löytänyt Manchester Unitedissa erittäin tiiviin yhteyden joukkueen tähtihyökkääjä Edinson Cavanin kanssa. Cavani ei edes katso Fernandesia tämän saadessa pallon, vaan spurttaa kohti vastustajan maalia luottaen siihen, että Fernandes hakee aggressiivisesti läpisyöttöjä ja ratkaisusyöttöjä. 4–2–3–1-muodossa kymppipaikan pelaajan ja hyökkääjän yhteys on elintärkeä asia.

Siksi Portugalin kannalta Bruno Fernandesin ja hyökkääjä Cristiano Ronaldon yhteyden löytyminen voi olla ratkaisevaa menestyksen tai pettymyksen välillä. Tätä vasten Portugalilla on kyllä herkullinen asetelma ennakkoon. Fernandesilla on ole kisoissa Cavania juoksemassa läpisyöttöihin, mutta Diogo Jota ja Ronaldo ovat. Näiden yhteyksien loksahtaessa voidaan Fernandesilta nähdä kisoissa jatkoa hurjan tehokkaalle Valioliiga-kaudelle.

Ja jos Fernandes pelaa kantapäällä jonkun maalipaikkaan, voimme sitten hetken puhua kevyesti siitä, että hänellä on silmät selässään. Sen jälkeen on toki ymmärrettävä, että hän vilkaisi kärkipariaan nopeasti kaksi sekuntia ennen kantapääsyöttöä ja totesi, että juuri siinä hetkessä ja sillä alueella riski on ottamisen arvoinen.

Unkari-Portugali klo 19.00 TV2