Chelsea juhlii Mestarien liigan voittoa – Pep Guardiola hukkui ylirohkeaan miekkaansa

JalkapalloMestarien liiga

Chelsea juhlii Mestarien liigan voittoa – Pep Guardiola hukkui ylirohkeaan miekkaansa

Chelsea palasi yhdentoista vuoden tauon jälkeen Mestarien liigan valtaan kaadettuaan finaalissa Manchester Cityn 1-0. Jussi Leppälahti avaa Chelsean voiton taustat.

Jukka Rönkä
TEKSTI Jukka Rönkä
@JukkaRonka
JULKAISTU 30.5.2021 | KUVAT All Over Press

Jussi, Chelsealle upea 1–0-voitto Mestarien liigan finaalissa Manchester Citysta. Aloitetaan tästä pelistä. Miten Chelsea tämän tempun teki?

Tehdään se heti selväksi, että Chelsea oli finaalissa parempia joukkue. Sen maaliodote oli 1,5 maalia, kun Cityn xG oli 0,5 maalia.

No miksi Chelsea sitten oli parempi joukkue?

Siihen on pari keskeistä syytä. Yksi kriittinen tekijä oli se, kuinka City prässäsi, koska se on määrittävä tekijä Pep Guardiolan pelimallissa. Guardiola oli veivannut Cityn pelaamiseen 4-4-2-muotoon. Se, mikä oli yllättävää, oli, että City oli ottanut Chelsean viisi alinta pelaajaa, kolme topparia ja kaksi alinta keskikenttää miesvartiointiin, mikä tarkoitti, että Cityn puolustaminen oli erittäin pelaajaorientoinutta.

Kun pallo pelattiin Chelsean wing-backille, Cityn laitapakki pomppasi paineistamaan tätä, mikä seurauksena alas jäi asetelma, jossa kaksi Cityn topparia, painottaman puolen laitapakki ja İlkay Gündoğan alimpana keskikenttänä olivat suojaamassa linjaa. Tämä oli erittäin rohkea tapa prässätä, sillä se jätti Cityn painollisen puolen laitapuolustajan taakse ison tilan ja se edellytti, että painottaman puolen laitapakki liukuu tukemaan toppareita.

Ja tämä riski, jonka Guardiola oli ottanut, kostautui Chelsean maalissa. Chelsea hyökkäsi vasemmalta ja Cityn oikea laitapakki Kyle Walker pomppasi paineistamaan, mutta painottoman puolen pakki Oleksandr Zintšenko ei tullut tukemaan toppareita, ja kun pallo pelattiin Kai Havertzille, hän tuli juuri Zintšenkon ja Cityn vasemman topparin välistä ja teki sen maalin.

City laittoi toisella jaksolla kaikkensa peliin, mutta se, mikä siltä puuttui, oli penetraatio. Tietenkin tässä kohtaan voidaan katsoa Citya, mutta minä antaisin tunnustuksen Chelsean tiiviille ja loistavasti rakennetulle puolustuspelimallille, jossa oli sellaiset 20–30 aivan upeasti rakennettua nyanssia.

 Chelsea voitti nyt kahden kuukauden aikana Manchester Cityn kolmannen kerran, ensin FA Cupin välierässä, sitten Valioliigassa ja nyt Mestarien liigassa. Onko Thomas Tuchel keksinyt reseptin, jolla City pysäytetään?

En menisi niin pitkälle meneviin tulkintoihin. Guardiola oli minusta löytänyt keinot, joilla Chelsea voidaan voittaa, mutta jalkapallopeli koostuu lukemattomista pienistä asioista ja niiden laadukkaasta toteuttamisesta ja siitä, miten pelin sisällä reagoidaan asioihin. Nämä kolme ottelua olivat omalla tavallaan jokainen oma tarinansa, mutta se mikä tässä finaalissa oli yllättävää, oli juuri tuo Guardiolan korkean riskin prässipelisuunnitelma – ja niiden riskien realisoituminen oli ratkaiseva tekijä finaalissa. Oliko se virheratkaisu Guardiolalta? Minusta oli. Tässä voitaisiin nyt käyttää jopa sitä kliseistä sanotaan, että Guardiola ylivalmensi tässä finaalissa ja se kostautui.

Mutta edelleen: tämä oli kuitenkin suuri voitto Chelsealle ja Thomas Tuchelille. Tuchel on tehnyt Chelseasta aivan jäätävän hyvin ja synkronoidusti puolustavan joukkueen. Myös hyökkäyspelin sapluuna on selkeä ja pelaajien vastuualueet selvät. 3-4-3-muodossa wing-backit tuovat syvyyttä, Timo Werner syvyysuhan ja sitten siinä on erittäin hyvät taskupelaajat ja linjojen välissä pelaavat pelaajat. Ei voi kuin ihailla, miten hyvin Chelsea on Tuchelin alaisuudessa organsoitu.

Kertovatko nämä kolme peräkkäistä tappiota jotain Guardiolasta tai Citysta?

Kuten sanoin, en tekisi liian jyrkkiä johtopäätöksiä. City on pelannut erinomaisen kauden. Se voitti Valioliigan ylivoimaisesti ja sen lisäksi liigacupin – ja se eteni aina Mestarien liigan finaalin asti. City on loistava jalkapallojoukkue, joka pelaa loistavaa ja hyvin organisoitua jalkapalloa.

Mutta kyllä tässä finaalissa kuitenkin haisi tai jopa lemusi yksi asia – se, ettei Citylla ole tällä hetkellä Harry Kanen tai Erling Braut Hålandin tasoista hyökkääjää. Sergio Agüero ei ole enää sellainen hyökkääjä, ei myöskään Gabriel Jesus. Ja se näkyi tässä finaalissa ja siinä, että Cityn oli vaikea murtautua Chelsean erittäin tiiviin linjan läpi boksiin. Cityssa varmasti tiedostetaan ongelma ja jos he johonkin rahansa kesällä käyttävät, he käyttävät sen varmasti Harry Kanen tasoisen hyökkääjän hankkimiseen. Mitään muuta Cityn pelaamisesta ei puutu.