Chelsea voitti Manchester Cityn huikean taktisen näytelmän jälkeen 2-1. Jussi, nyt tarvitaan sinun laserintarkkaa jalkapallonäköäsi. Avaa meille tavallisille kuolevalaisille katsojille, mitä ihmettä ottelussa tapahtui? Oliko tämä enää jalkapalloa vai shakkia – vai molempia?

Olihan tämä jotain täysin poikkeuksellista. Pep Guardiola ja Thomas Tuchel ovat tällä hetkellä maailman kaksi parasta valmentajaa, siitä ei päästä mihinkään. Ja tämä ottelu todisti sen jälleen.

Manchester City hävisi Chelsealle FA Cupin semifinaalissa kolme viikkoa sitten 0–1. Guardiola oli selvästi miettinyt, että hetkinen, mitäs meidän pitää tehdä Chelseaa vastaan, kun kohtaamme sen ensin Valioliigassa ja sitten vielä Mestarien liigan finaalissa.

Vastaus oli, että Guardiola peluutti Citya 3-1-4-2-muodossa – ja tällä ratkaisulla oli kaksi selvää tavoitetta:

Ensimmäinen oli se, miten pallo voitetaan omalla alueella ja miten sen jälkeen hyökätään. Guardiolan ratkaisu Chelsean 3-4-3-muotoa vastaan oli, että luodaan Chelsean kolmea ylintä pelaajaa vastaan 4–3-ylivoima ja päästään vapaan laitatopparin kautta etenemään ylöspäin. Ja juuri sillä tavallahan Cityn 1-0-maali syntyi. Alatimantin avulla ylivoima, pallo vapaalle laitatopparille ja siitä ylöspäin.

Ja kun sitä kautta päästään ylös, luodaan keskimmäisten kärkien tueksi neljän pelaajan ylänelikko ja nämä ylänelikon pelaajat – Sterling, Agüero, Gabriel Jesus ja Torres –, tekevät pienet kaariliikkeet Rüdigerin, Christensenin ja kumppaneiden selustaan, jonne myös palloja pelataan.

Toinen asia oli se, miten City puolusti ja prässäsi. Se väänsi puolustaessaan 3-1-4-2-muotonsa 5-3-2:ksi. Alhaalla kolme Cityn topparia otti kolme Chelsean kärkipelaaja, wing-backit pelasivat wing-backeja vastaan ja Rodri pelasi keskikentän ankkurina ja aluetta puolustavana vapaana, ylimääräisenä pelaajana suojaamassa puolustuslinjaa. Ja sitten kaksi ylintä keskikenttäpelaajaa ja kaksi kärkeä prässäsivät Chelsean viiden miehen linjaa siten, että he jättivät aina täsmällisesti painottoman topparin vapaaksi, minkä seurauksena he pystyivät luomaan todella kovan prässin Chelsealle.

City onnistui erinomaisesti ja oli selvästi parempi joukkue ensimmäisellä jaksolla. Jos Agüero ei olisi tuhrinut rankkaria aivan ensimmäisen jakson lopussa, City olisi johtanut jo 2-0.

Mutta mitä tapahtui toisella puoliajalla?

No sitten me nähtiin, miksi myös Tuchel on taktinen nero. Hän muutti selkeästi kaksi asiaa. Ensimmäinen oli se, miten Chelsean kolme ylintä pelaajaa pelasivat Cityn alatimanttia vastaan. Werner putosi selvästi alemmaksi ja iski kiinni Rodriin, mikä toi Rodrin tekemiseen kiireentunteen ja takapaineen. Ja mistä Chelsean tasoitus tuli? Juuri siitä. Riisto, siitä ylös ja maali.

Toinen asia, minkä Chelsea selkeästi muutti, oli se, miten sen viiden miehen linja pelasi Cityn prässiä vastaan. Ensimmäisellä jaksolla Cityn ylimmät keskikentät ja molemmat kärjet prässäsivät hyvin, mutta toisella jaksolla Chelsea hyödynsi alaviisikkonsa 5-4-ylivoimaa Cityn prässiä vastaan siten, että ne vaan syötti, syötti ja syötti, ja etsivät sinnikkäästi palloa liikuttamalla vapaata miestä. Ja miten siinä lopulta kävi? Rodri alkoi auttaa Chelsean prässääjiä, jolloin hänen selustastaan jäi varmistus pois. Chelsea alkoi pelata palloja Rodrin selustaan ja sitä kautta se alkoi saada palloja paremmin hyökkääjilleen.

Eli tiivistettynä ja pelkistettynä: Werner alkoi paineistaa Rodria, mikä toi Rodrille kiirentunteen, ja Chelsea tehosti omaa hyökkäyspeliään hyödyntämällä 5-4-ylivoimansa Cityn prässiä vastaan ja pelaamalla palloja Rodrin selustaan, kun Rodri nousi auttamaan prässiä. Ja lopulta Chelsea käänsi väkisin ottelun itselleen 2-1.

Aivan huikea taktinen ottelu ja taktinen näytös Guardiolalta jaTuchelilta.

Voidaanko tästä tehdä mitään johtopäätöksiä Mestarien liigan finaalia silmällä pitäen?

Tärkein johtopäätös on se, että tulemme näkemään jälleen jotain ainutlaatuista, kun Guardiola purkaa tämän ottelun ja miettii, millä tavalla Chelseaa vastaan pitää pelata Mestarien liigan finaalissa – ja miten Tuchel lukee Guardiolan liikkeitä ja miten hän niihin reagoi.

Nyt tässä tanssiaskeleet menivät niin, että Guardiola reagoi ensin FA Cupin välierätappioon ja kun Tuchel näki, miten Guardiola oli reagoinut, hän reagoi siihen toisella jaksolla. On varmaa, että myös Mestarien liigan finaalista tulee samanlainen reagointinäytelmä. Miten Guardiola reagoi Chelsean toiseen jaksoon ja miten Tuchel taas siihen, mitä Guardiola tekee. Tästä ei jalkapallo taktisessa mielessä parane. Kentällä kaksi loistavaa joukkuetta ja kentän laidalla kaksi maailman tämän hetken parasta valmentajaa.

Lue myös: Pep Guardiola on taktinen nero, jonka menestyksen takana on iso harhakuva