Tämä ei ole mikään salaisuus: Chelsean manageri Graham Potter on jättiläismäisten paineiden alla.

Syyskuussa Thomas Tuchelin seuraajaksi nimitetty 48-vuotias englantilaismanageri oli ennen Chelseaa luotsannut vain pienempiä seuroja – ruotsalaista Östersunds IK:ta, Swanseaa ja Brightonia.

Valmentajanpaineet hän kohtasi niissäkin seuroissa, mutta ei sellaisia, joiden keskellä hän nyt elää. Chelsea on käyttänyt viimeisen yhdeksän kuukauden aikana lähes 680 miljoonaa euroa uusien pelaajien ostamiseen. Sellaisia kulutusjuhlia ei Valioliigan historiassa ole koskaan nähty.

Tulokset eivät ole kuitenkaan olleet Todd Boehlyn massiivisten sijoitusten veroisia. Chelsea on voittanut viimeistä 15 ottelustaan cup-ottelut mukaan lukien vain kaksi. Valioliigassa lontoolaiset ovat jumiutuneet kymmenennen sijan pintaan ja paikka ensi kauden Mestarien liigassa on lipumassa sen käsistä viikko viikolta kauemmaksi.

***

Paineet kuuluvat jalkapalloon. Jos joku valmentaja ei sitä ymmärrä, silloin hän voi syyttää vain itseään. Näitä turhan itkijöitä ja elämän kovuuden ruikuttajia on nähty jalkapallon historiassa iät ajat – myös Suomessa.

Tapaus Potter herättää kuitenkin kysymyksen, missä kulkee raja, johon asti paineet ovat työhön liittyvä väistämätön paha ja missä kohtaa mennään yli rajan, jota ei voi eikä pidä hyväksyä.

Potterin kohdalla se raja on ylitetty.

Hän on kertonut julkisesti, että hän ja jopa hänen perheensä ovat saaneet tappouhkauksia. Vaikka tappouhkaukset ovatkin lähes poikkeuksetta pelkkiä tyhjiä uhkauksia, kerropa se Potterin 12-vuotiaalle pojalle ja kuusivuotiaille kaksoispojille sekä Potterin vaimolle.

He ovat tässä näytelmässä syyttömiä osapuolia, joiden kautta Potteria päästään lyömään ja haavoittamaan.

***

Potter on kieltämättä pahassa paikassa Chelseassa – niin tuloksellisesti kuin niskassaan olevien paineiden ja herjauskampanjoiden kanssa.

Se on myös alkanut näkyä. Useimmat managerit ja valmentajat pitävät paineet sisällään tai ainakin poissa julkisuudesta.

Potter on sen sijaan alkanut puhua paineistaan myös julkisesti. Hän on puhunut itseensä ja perheensä kohdistuneesta lokakampanjasta ja sanonut avoimesti, ettei kenestäkään ole mukavaa, jos koko ajan haukutaan tai koko perhettä uhataan ja heille huudellaan rivouksia.

Samoin Potter on purkanut julkisesti sydäntään siitä, kuinka vaikeaa pelaajia on pitää tyytyväisenä, kun suurin osa heistä ei mahdu pelaamaan. Hän on joutunut myös harjoituskentällä jakamaan joukkueen useampaan ryhmään sen mukaan, ketkä pelaavat seuraavassa ottelussa ja ketkä eivät. Jokainen ammattilainen ymmärtää, mitä ulkoreunalla treenaaminen tarkoittaa oman motivaation kannalta.

Sunnuntaisen Tottenham-tappion jälkeen Potter myönsi, ettei hän voi näillä tuloksilla odottaa seurajohdolta ikuista tukea.

Se ylitti komeasti uutiskynnyksen englantilaisessa mediassa, mutta joku voisi kysyä, mikä se uutinen asiassa oli.

***

Potter ei vain ole Chelseassa pahassa paikassa. Hänet on myös pantu pahaan paikkaan.

17 uuden pelaajan istuttaminen joukkueeseen on sellainen tehtävä, että siitä on kenen tahansa vaikea selvitä siten, että joukkue taistelisi saman tien suurimmista ja kauneimmista pokaaleista.

Chelsean uusi regiimi on toistaiseksi seissyt Potterin takana. Kukaan ei kuitenkaan pysty ennakoimaan, mitä Boehlyn arvaamattomassa päässä liikkuu ja milloin hän päättää, että tämä oli tässä.

Asiassa on kuitenkin nyt myös uusi tekijä – Potter itse.

Potter tuskin eroaa oma-aloitteisesti, mutta hänen viimeaikaiset julkiset puheensa ovat herättäneet kysymyksen, alkaako hän murtua paineiden alla.

Hän voi hyvinkin olla sanomisissaan täysin oikeassa, mutta hänen sanoissaan on myös suurempi viesti. Oleellista ei ole vain se, mikä viesti faktisesti ottaen on, vaan miten sen viestin kokevat muut – tässä tapauksessa etenkin Chelsean pelaajat ja Chelsean johto?

Kokevatko he, että Potter on teräshermoinen johtaja, joka ei pienistä hätkähdä ja joka johtaa heidät vielä oikealle tielle – vai syntyykö pelaajien päässä ajatus, että kunhan gaffer ei olisi vain murtumassa?

Luottamus valmentajaa kohtaa syntyy monista asioista – ja luottamuksen voi romuttaa moni asia.

Kysymys ei ole pelkästään valmentajan taktisesta ja teknisestä osaamisesta, vaan laajemmasta kokonaisuudesta. Siihen kuuluvat valmentajan johtamistaidot, miten selkeästi hän pystyy jäsentelemään ajatuksensa ja sanomansa ja miten uskottava hän on esiintyessään joukkueen edessä.

Jopa valmentajan kielitaito ja puhetapa saattavat alkaa nakertaa joukkuetta. Unai Emeryn sanottiin menettäneen Arsenalin kopin osittain siksi, että pelaajat vitsailivat hänen koomisesta englannistaan. Eräs entinen helsinkiläinen pelaaja kertoi puolestaan tapauksesta, jossa uudesta valmentajasta tuli vitsi heti ensimmäisissä treeneissä, kun valmentaja käytti stadilaisfutaajien edessä jatkuvasti nuin-sanaa.

***

Se, miten vakava Potterin tilanne on Chelsean johdon ja joukkueen silmissä, tietävät viime kädessä vain seurajohto ja pelaajat.

Signaalit ovat kuitenkin sellaiset, että Chelseassa on pakko kohta katsoa myös kentän ulkopuolelle ja mietittävä, kestääkö Potter enää näitä paineita ja niiden mukanaan tuomaa maanpäällistä helvettiä?

Potterilla on sanottu olevan pelaajien tuki takanaan, mutta jos Potter alkaa murtua ja menettää uskonsa itseensä, epävarmuus tarttuu väistämättä myös pelaajiin.

Jos rajaa ei ole vielä ylitetty, ollaan joka tapauksessa lähellä.