Niin siinä vain on käynyt, että pudotuspelien avauskierroksen ottelusarjassa 2–0-tappioasemassa kahden kotiottelun jälkeen ollut New Jersey Devils johtaa nyt sarjaa New York Rangersia vastaan 3–2. Eetu, mitä ihmettä Hudson-joen varrella tapahtuu?

Kovan tempun on kieltämättä Devils tehnyt. Kovin moni tuskin jätti heitä kuoppaamatta kahden avausottelun jälkeen, varsinkin kun molemmissa noista otteluista Rangers hurjasteli taululle tylyt 5–1-lukemat.

Pudotuspelimaailmassa on kuitenkin aina oleellista muistaa, ettei murskavoitostakaan saa kuin yhden kiinnityksen jatkopaikkaan. Ja kun katsoo noiden tulosten taakse, vain jälkimmäinen sarjan kahdesta avausottelusta oli tilastollisesti Rangersin hallussa.

Devilsin 3–2-ottelusarjajohto on vähintäänkin ansaittu. Oikeastaan se on ollut hallitsevampi osapuoli viidestä ottelusta neljässä. Vahvana kiekonhallintajoukkueena jo runkosarjassa tunnetuksi tullut ryhmä luottaa edelleen omiin vahvuuksiinsa ja kolmessa edellisessä ottelussa se on saanut itselleen myös palkinnon.

Are you ready? Get a 25€ combi free bet on your 1st deposit at Mr Green!

Kun katsoo Devilsiä juuri nyt, en malta jättää nostamatta esiin Columbus Blue Jacketsin GM:n Jarmo Kekäläisen kommentteja kauden alta. Kekäläinen näki, että Devils on kehitysvaiheessaan Blue Jacketsin kanssa samalla tasolla ja pyysi oman joukkueensa vertaamista heihin.

Samaan aikaan kun päävalmentajansa kenkinyt Blue Jackets itäisen konferenssin heikompana joukkueena odottelee varauslottoa, on Devils kampeamassa pudotuspeleissä tieltään yhtä mestaruusspekulaatioihinkin nostettua ryhmää.

Toki sarja on vielä kesken.

Esiin on nostettava myös kolmosottelussa pelaavan maalivahdin paikan ottanut sveitsiläisnuorukainen Akira Schmid. Uran kolme ensimmäistä pudotuspeliottelua ovat tuottaneet tilille kolme voittoa. Kolmannessa hän nollasikin jo Rangersin tähtisikermän.

Devils tosiaan nollasi Rangersin viidennessä kohtaamisessa 4–0-lukemin. Mitä tapahtuu Manhattanin joukkueessa?

Rangersin kannalta nollille jääminen noin tärkeässä ottelussa tuolla materiaalilla on anteeksiantamatonta. Seura löi kaiken keskelle Stanley Cupin voittamista ajatellen hankkimalla kesken kauden Vladimir Tarasenkon ja Patrick Kanen kaltaisia supertähtiä hyökkäykseensä, jossa jo ennestään oli säihkettä.

Vielä huolestuttavampaa on, että juuri supertähdet ovat tappio-otteluissa olleet pahiten myös pelillisesti jyrän alla. Varsinkin Kane on viidellä viittä vastaan ottanut vastaan jatkuvasti maalipaikkoja, eikä oma peli taas niitä juuri ole tuottanut.

Tässäkin julkaisussa pohdittiin jo siirtotakarajalla sitä, voivatko näin suuret liikkeet kesken kauden tehdä jopa hallaa suurimmille menestysmahdollisuuksille. Joukkueen dynamiikka muuttuu väkisin, kun ylivoima-ajat ja peliaika muutenkin menevät uusjakoon.

Harvemmin nimekkäimpiä hankintoja siirtotakarajalla tehneet joukkueet ovat mestaruuteen asti kiivenneet. Ja ainakin juuri nyt, kun Rangersin kone näyttää yskähtelevän todella pahaan aikaan, siirtorajalla tehdyt liikkeet asettuvat kyseenalaiseen valoon.

Erik Haula nousi vitosottelun ratkaisijaksi tekemällä tehot 2+1. Mitä sanot Haulasta?

Kyllähän Haula on melkoinen vastakohta sille säihkeelle, mitä Rangersin tähtiloisto on. Työteliään peruspelaajan kunniaksi on sanottava, että hän tuntuu osoittavan kausi toisensa jälkeen arvonsa joukkueelleen juuri pudotuspeleissä.

Myös tilastot tukevat sitä, että Haula on kelpo pudotuspelipelaaja. Pistekeskiarvo koko uralta nimittäin todella on hieman parempi pudotuspeleissä, vaikka peleissä vaade kasvaa.

Tuntuu siltä, että Haula ei yritä ylimääräistä tai sählää, kun panokset kasvavat. Joku saattaa samaan alkaa pakottaa peliä, mutta Haula luottaa siihen, että oma tekeminen riittää.